Anni Sinnemäki pitää eduskuntavaalien jännittävimpänä kamppailuna Vihreiden ja Perussuomalaisten välistä taistoa siitä, kumpi on “suurempi ja vaikutusvaltaisempi”.

Tämä on varsin epäkiinnostava kamppailu monellakin tapaa. Nämä puolueet nimittäin eivät tappele samoista äänestäjistä oikeastaan ollenkaan. Näin kumpikin kohdistaa viestintänsä oletetulle kannattajakunnalleen ja mitään näyttävää yhteenottoa ei synny kuin korkeintaan omien moraalin kohottamiseksi. Paljon kiinnostavampi on taistelu SDP:n ja persujen ja Kepun ja persujen välillä, sillä sekä SDP että Kepu joutuvat jotenkin vastaamaan persujen haasteeseen. Vihreiden ei tarvitse välittää persuista mitään, sillä vuotoa tuohon suuntaan ei esiinny.

Ylipäätään ymmärrän kamppailun taistoksi, jossa toinen voittaa ja toinen häviää, mutta persujen ja vihreiden kannatukset ovat toisistaan riippumattomia olioita, joten on mahdollista, että molemmat voittavat tai molemmat häviävät.

Taiston tuloksenkin voi ennustaa jo valmiiksi ja päätellä, että Sinnemäen kysymyksenasettelu on tahallaan tai tahatta väärä.

Mikäli gallupit eivät tästä heitä aivan täydellisesti häränpyllyä jostain ennalta arvaamattomasta syystä, Persut on Vihreitä suurempi puolue vaalien jälkeen. Vihreät eivät ole koskaan onnistuneet tekemään rivakkaa loppukiriä gallupeihin verrattuna, persut ovat taas pärjänneet historiallisesti hieman gallup-kannatustaan paremmin, mutta tämä lienee muuttumassa. Oletan kyökkitilastotieteilijänä tämän johtuvan siitä, että Vihreät on edustanut mielikuvissa jotakin trendihyvää ja perussuomalaiset pahaa, ja vaikka valtaosa ei ajattele sitä, mitä gallup-kyselijä on hänestä mieltä, joku jengi on kuitenkin sanonut äänestävänsä Vihreitä vaikkei sitten äänestäkään, ja osa Persujen äänestäjistä ei ole kehdannut tunnustaa tätä valintaansa.

Vihreiden mitattu ja toteutunut kannatus on viime vaaleissa lähentynyt toisiaan ja epäilen, että nyt Persuille käy samoin, sillä tuon puolueen äänestäjäksi tunnustautuminen ei ole enää häpeällistä vaan kyse on melkeinpä trendikkäästä establishmentin vastustamisesta. Voi siis olla, että nyt Persujen luvuissa on väkeä, jotka eivät lopulta äänestä persuja vaan ainoastaan väittävät äänestävänsä saadakseen näin olla mukana tässä kultissa.

Vaikka tulos olisi tämä, Vihreillä olisi silti enemmän vaikutusvaltaa, sillä se on nykyään jo keski-ikään päässyt establishmentin edustaja, jolla on korkeita virkamiespaikkoja ja edustusta oikeastaan kaikkialla. Vihreiden kannatus on lisäksi alueellisesti keskittyneempää ja noin 70% Vihreiden äänestäjistä asuu 15 kilometrin säteellä punaisimpien korkeakoulujen kuppiloista. Tästä seuraa se, että Vihreillä on ollut pitkään merkittävä edustus kaupunginvaltuustoissa ja tätä kautta myös valtaa, ja kunnallispolitiikka on toiminut puolueen broilerihautomona jo pitkään.

Persuilla ei ole mitään valtiollista edustusta muualla kuin muutamassa eduskunnan valiokunnassa. Persujen kunnallispoliitikkoja ei ole aivan mahdottomia määriä ja heistäkin valtaosa on maaseudulla yksittäisenä taistelijana umpikepulaista valtuustoa vastaan, ilman mitään käytännön valtaa.

Todennäköisesti vaalien jälkeen persut yrittävät hallitukseen mutteivät pääse sinne, paitsi jos kannatus raketoi nykyisestä niin paljon, että establishmentti päättää nitistää puolueen jo näiden vaalien jälkeen antamalla sille valtaa. Näinhän SMP tapettiin suunnilleen persujen nykyisen gallup-kannatuksen paikkeilla.

Vihreät on establishmentin edustajana aivan kelvollinen hallituspuolue. Kun katsoo historiaa, enemmän Vihreisiin on voinut halituksessa luottaa kuin Kepuun iltalypsyineen, takinkääntöineen ja EU:ta vastustavine väyrysineen. Ydinvoimapäätös oli tästä osoitus, eli puolue teki sen minkä lupasi, vaikka tämä kohta hallitusohjelmassa ei ollutkaan mieluisa. Persut ovat jo aloittaneet itsensä nurkkaan maalaamisen ilmoittamalla, etteivät ole kiinnostuneita hallituspaikasta Kokoomuksen ja Kepun koalitiossa.

Kun gallupien valossa koalitio on joko tämä tai Kok+SDP, Persut ovat noin 50% todennäköisyydellä jo ulkona kuvioista perusasetelman takia. Tämän päälle puolue on muistaakseni ilmoittanut, ettei se halua RKP:n kanssa hallitukseen. Minäkin haluaisin RKP:n oppositioon muutamaksi vaalikaudeksi, jotta kielipolitiikka saataisiin viimein tälle vuosituhannelle, mutta näin tuskin tapahtuu. Persujen nurkka pienenee. Jos apupuolueeksi ajateltu ilmoittaa valtapuolueille vuotta ennen vaaleja ainoat heille kelpaavat hallituskokoonpanot, voidaan miettiä, mikä on halu ottaa tällaista puoluetta mukaan vaikka ohjelmakysymykset eivät olisikaan este.

Vihreillä ei ole ainakaan tässä vaiheessa mitään “emme leiki noiden kanssa” -asetelmia, joten puolue voi olla hallituksessa jatkossakin. Lopputuloksena puolueella on vaalien jälkeenkin enemmän vaikutusvaltaa huolimatta siitä, että persut todennäköisesti on kannatukseltaan suurempi puolue.

Suomen politiikassa tarvitaan establishmenttiä tekemään puolijärkevää politiikkaa sangen ennustetusti. Nyt näitä puolueita ovat Kokoomus, SDP, Kepu ja Vihreät. Sen lisäksi tarvitaan varaventtiilipuolueita, joita tällä hetkellä edustavat Persut ja Vasemmistoliitto. Ei näille kannata antaa mitään valtaa, sillä jos ne joutuvat koneiston osasiksi tekemään lehmänkauppoja ja laihoja kompromisseja, ne vain menettävät sielunsa.

Räksytyspuolueet ovat tarpeellisia kiinnittämään huomiota niihin asioihin, joita establishmentti epämiellyttävinä välttelee. Näiden puolueiden kriittinen raja on noin kymmenen prosentin kannatuksessa, jonka jälkeen varaventtiili yhteiskunnassa pettää ja joka paikka täyttyy tästä padasta peräisin olevalla kuuman ilman ja puuron sekoituksella. Tämän jälkeen todellisen vallankahvan on tehtävä jotakin painekorkin kääntämiseksi kiinni, eli jotenkin otettava huomioon se, mitä nämä kerhot sanovat.

Tämä on oikeastaan ainoa keino potkia Suomen koalitiohallitusmallissa vallankahvaa eteenpäin, mistä syystä toivotan kohtuullista menestystä sekä persuille että laitavasemmistolle.