Kuli toi aamulla Aperture 2:n ja olen pyöritellyt sitä nyt tässä tämän päivän. Päivitys maksoi 65 puntaa, mikä ei ole hirveän suuri raha jos nyt ei aivan ilmainenkaan, ja olen nyt miettinyt, oliko se hinnan arvoinen vai ei.

Ulkoisesti isoin muutos on tapahtunut näytön layoutissa. Kun 1.5:ssä oli ruudun vasemmassa laidassa projektilista, keskellä kuva ja oikeassa laidassa haluttuja paneeleja (adjustments, metadata), nyt oikean laidan kentässä on kolme tabia "projects, adjustments, metadata" eli näytössä on säästetty tilaa ottamalla siitä hyötykäyttöön usein aika turha ja vähällä käytöllä oleva projects-tila. Tai sitten koko klunssin voi ottaa liikuteltavaksi HUDiksi. Tästä uudistuksesta on iloa isolla ruudulla. Kannettavan näytöllä kuvan koolle asettaa pystysuunta isomman rajoituksen kuitenkin, joten siinä olisi itse asiassa aivan hyvin tilaa molemmilla puolilla sekä projektilistalle että säädöille.

Omasta vinkkelistäni suurin käyttöliittymäparannus on se, että komentonappulat voi nyt konfiguroida mieleisekseen. Vanhassa tämä vaati jotain puliveivaamista ja salatiedettä. Jokainen suomalainen haluaa tehdä tämän, sillä näppäinshortcutit ovat ainakin omassa käytössäni keskeinen kuvien prosessoinnin nopeuttaja. Aperture on tehty pesussa kutistuneille amerikkalaisille, joiden näppäimistökin on pesussa kutistunut. Näin ollen joitain näppäinkomentoja ei ole suominäppiksellä saanut tehtyä ollenkaan ja jotkut yleisesti käytetyt kuten esimerkiksi "make stack pick" eli parhaan valitseminen pinosta kuvia oli jenkkiversiossa omppo+kenoviiva, suominäppiksellä toteutettuna omppu+shift+alt+7 joka on ehkä hieman raskassoutuista. Looppi päälle ja pois tulee oletuksena siitä hipsusta, joka vaatii shiftin ja jota en ole saanut toimimaan koskaan.

Nyt tavalliset monen nappulan takana suominäppiksessä olevat komennot voi mapata vaivatta helppoihin nappuloihin ja käyttömukavuus parani oitis.

Adjustments-valintoihin on tullut jokunen toiminto lisää. Devignettingiä olen kaivannut ja nyt se sitten tuli ja jopa toimii. Tuo on ollut satunnaisessa kuvassa melkeinpä pääsyy photoshopata kuvaa (tai laiskuuttaan cropata siitä reunat pois, jotta tummat nurkat eivät niin häiritse). Toinen isompi muutos liittyy värien käsittelyyn. Kun Aperture 1.5:ssä Color-valinnassa oli kuusi väriä, joita sillä voi säätää, 2.0:ssa on oletuksena ne samat kuusi väriä ja samat asetukset niille kuin vanhassakin versiossa, mutta tässä voi korvata minkä hyvänsä värin toisella siten, että vain klikataan haluttua väriä ruudulta. Itse en ole pahemmin käyttänyt värien mulkkaamista toiseksi, mutta jos siitä pitää niin nyt sekin onnistuu ilman Photoshopia. Vibrancy vaikutti joihinkin kuviin sangen käyttökelpoiselta uudelta säädöltä. Se on värikylläisyyttä lisäävä säätö, mutta siinä missä saturation säätää koko skaalaa, tuo säätää vain aliedustettuja värejä. Saturaatiota lisäämällä kuvista tulee usein hiukan falskeja, tämä toimii moneen kuvaan paremmin ja puhaltaa niihin hieman henkeä lisää.

Ennen


Jälkeen

Resurssisyöppö softa on edelleen. 8 ytimen Mac prossa se toimii tietysti kuin junan vessa, mutta Macbook prossa (2 GHz core duo) huomaa eroja hyvässä ja pahassa. Näytönohjaimelta (?) ilmeisesti vaaditaan jälleen kerran enemmän, sillä luuppi ei liiku kovinkaan letkeästi Macbookin ruudulla, 1.5:ssä se kulki mutta hieman tökkien. Nyt siinä on niin toivoton lagi, ettei koko luuppia viitsi käyttää ollenkaan ellei ole ihan pakko. Toisaalta näyttäisi siltä, että aivan jumalattoman hidas jpg previewien rakennus on saanut jonkunkin verran lisää vauhtia. En ole vertaillut asiaa erityisen tieteellisesti, mutupohjalta se näyttäisi olevan kaksi kertaa vauhdikkaampaa.

Minä maksan tästä mielelläni päivityshinnan ja voin suositella uuttakin varsinkin kun hinnat laskivat taas reippaasti. Imacia en omista, joten sillä testaaminen jää jonkun toisen hommaksi. Minimacien ja kannettavien suhteen näyttäisi kuitenkin siltä, että softa on liian raskas niillä ajettavaksi.

Mistä päästäänkin taas siihen Applen edelleen jatkuvaan vitsaukseen, että ammattilaiskokoinen, -tehoinen ja -hintainen Mac pro on olemassa, ja sitten on halvemmalla Minimaceja ja kannettavia. Mac midi puuttuu välistä. Aperture on hinnaltaan (uusi hiukan alle 200 euroa) jo täysin amatöörikuvaajan ulottuvilla ja softana olisi hyvä vaihtoehto Adoben Lightroomille. Mutta jos sen kylkiäisiksi pitää ostaa viiden tonnin kone ennen kuin softalla tekee mitään, kohderyhmä on ehkä vähän hakusessa.