Jonkun Kuntien eläkevakuutuksen satraapin mielestä on “valitettavaa”, että kuntien eläkevakuutuksen toiminta on “kyseenalaistettu”.

Mitä valitettavaa siinä on? Pelkääkö Kataja, että jos tunkiota vielä hieman käännetään, hänen hyllyvirkansa on myös katkolla? Tai pitääkö mainittu Kataja valitettavana sitä, että kunnallinen työeläkebisnes on tiedotusvälineiden ja kansan suurennuslasin alla, kun maan tapa on ollut, että sisäpiirit ja muut kelmien kerhot hoitavat asiat mukavasti kotiinpäin toisiaan selkään taputellen? Onko kyseinen Kevan hallituksen puheenjohtaja kenties sitä mieltä, että hänellä on tiedossa ainoa ja oikea virallinen Totuus, ja Suomeen ei mahdu kilpailevia näkemyksiä?

On kyse mistä tahansa, näkemys on järjetön.

Avoimessa yhteiskunnassa oikeus kritisoida julkista valtaa, julkisia yhteisöjä, yrityksiä, vallankäyttäjiä ja julkisuuden henkilöitä on perustuslain suojaama. Se, että tätä oikeutta myös käytetään, ei ole millään tavalla valitettavaa vaan osoitus siitä, että järjestelmä toimii myös käytännössä. Jos toiminta ei kestä kritiikkiä, vika ei ole kritiikissä vaan toiminnassa. Jos nykyiset norsunluutornin valtiaat ja heidän toimintansa ei kestä päivänvaloa, heidän paikkansa on enemmänkin putkan vahtimestarina kuin ylimmässä johdossa. Paitsi että vahtimestarikin on tilivelvollinen tekemisistään muille, mikä voi näille käenpoikasille olla hieman uusi asetelma.

Kunnallinen eläkeraha on mitä suurimmassa määrin julkinen kysymys, sillä kyse on suuren julkisen sektorin työnantajan eläkerahasta ja lisäksi valtio on ainakin toistaiseksi eläkkeissä takuumiehenä. Kun eläkerahan riittävyys on kyseenalaistettu, on ensiarvoisen tärkeää edellyttää, että tuota rahaa hoidetaan huolellisesti. Jos sitä käytetään hyväveliverkostojen voiteluun, rahaa käytetään väärin. Eläkerahassa ja sijoitustoiminnassa ei myöskään pitäisi olla mitään salaista. Sijoitusstrategiaa ei kannata julkaista, sillä jos putka kertoo etukäteen, mitä osakkeita se aikoo ostaa tai myydä muutamalla miljardilla, puliveivarit pystyvät tilanteesta hyötymään ja eläkeraha saa huonomman hinnan markkinoilta. Sen sijaan sijoituspäätösten analysointi jälkikäteen ei ole mitenkään “valitettavaa” vaan täysin normaalia valvontatehtävää.

Jos syntyy vähäistä suurempi epäilys siitä, että johto on toiminut moitittavasti, kuten tässä tapauksessa on päässyt käymään, asian julkituominen ei ole valitettavaa vaan velvollisuus. Jos ihmiset eivät luota heidän miljardejaan hallinnoiviin menneen maailman miehiin, siinäkään ei ole mitään valitettavaa, vaan se on osoitus siitä, että menneen maailman miesten on syytä mennä.

Onneksi Suomi on maailman vähiten korruptoitunein maa.