Pidän Lontoosta. Mikä lienee itsestäänselvä johtopäätös jo silläkin perusteella, että olen käynyt siellä tällä vuosituhannella noin 120 kertaa. Huomenna menen sinne taas.

Paikoitellen se on ihan kauniskin kaupunki. Esimerkiksi Westminsterin länsiosa parlamentilta alkaen jatkuen pitkälle Chelseaan on koko lailla ehjänä säilyneen näköistä seutua ja valtaosin sieltä löytää ehjiä kortteleita ja vanhoja, kauniita taloja. Valtaosin kaupungissa on kuitenkin kauniiden rakennusten välissä ja seassa jotain hämmentäviä teollisuushallin näköisiä bunkkereita tai uudempia lasikuutioita.

Lasikuutioarkkitehtuurikin on ihan kaunista, kunhan sitä rakennetaan alue täyteen. Canary Wharf on massiivinen lasikuutiokeskittymä ja se vain näyttää hyvältä sekä läheltä että kaukaa. Tuossa paikalla ei ollut ensimmäisillä Lontoon visiiteilläni 90-luvun alussa vielä edes kuoppaa. Doclands light railway oli juuri rakenteilla ensimmäisellä reissulla, seuraavalla se oli jo valmis Island Gardensiin saakka.

Se on kuitenkin vain arkkitehtuuria. Olen aina viihtynyt siellä ja tulen varmaan aina viihtymään. Olen ilmeisesti jollain tavalla kulttuurillisesti yhteensopiva niiden kanssa sielläpäin, koska asiat hoituvat, tulen ymmärretyksi, en ole aikoihin ärsyyntynyt asioista, joista siellä pitäisi ärsyyntyä kuten myöhästelevistä junista, suihkuista, joista lämpimän veden esiin saaminen vaatii suostuttelua, toisinaan järkyttävistä ruuhkista ja kokolattiamatoista WC:n lattialla.

Oma viikonloppuni siellä on oikeastaan aina aika rutiininomainen. Perjantaina sinne, saman tien Greenwichiin The Mitreen, joka on niin peruspubi kuin olla voi mutta jossa olen siinä määrin tuttu, että aikaisempi publikaani tuli aina kättelemään ja vaihtamaan kuulumiset ja nykyisin jäljellä oleva vanha baarimikkokaarti tuntee naaman mainiosti. Ei siitä mitään iloa ole, lämmin olut maksaa sen verran kuin muillekin, mutta se on kovin kotoisa tunne kuitenkin.

Lauantaina aamiaiseksi sikaa erilaisissa jaloissa muodoissa kuten pekonina ja makkarana, papuja, black puddingia ynnä muuta ravitsevaa ja miehen ruokavalioon keskeisesti kuuluvaa. Aamiaisen jälkeen kauppakierros, joihin kuuluu lähinnä kolme eri kirjakauppaa ja kaksi dvd-kauppaa Oxford Streetin ja Charing Cross Roadin välimaastossa. Ennen tapasin käydä myös Greek Streetillä Veijo Milroysin viskikaupassa, mutta nykyisten brezhneviläisten käsimatkatavarasäädösten takia viskin ostaminen muualta kuin Heathrowlta ei tule enää kyseeseen. Fortnum & Masons myy hyvää teetä. Veijo Pink Jermyn Streetillä taas työkäyttöön kelpoisia kauluspaitoja. Jos jaksan, vielä takaisin Oxford Streetille ja Selfridgesiin. Päiväunet, päivällinen ja sitten onkin sunnuntai.

Lontoo on kaupunkina siinä määrin tuttu, että osaan liikkua siellä "unissani" sangen isolla alueella ja metrossa pahemmin katselematta katukylttejä. Ison alueen talot ja kadut ja kaupat ovat tuttuja, mikä tekee asioiden löytämisestä helppoa ja mukavaa.

Joskus toiste kirjoitan sieltä löytämästäni erinomaisesta kiinalaisesta ravintolasta.