Keiratsu ja chaebol tarkoittavat Japanin ja Korean jättiläisyritysryppäitä. Valtavia konglomeraatteja, joissa on kaikkea mahdollista. Jokainen omistaa autotehtaan, pankin, kaljatehtaan, kännykkätehtaan, kellotehtaan, lentoyhtiön, vaatemerkin, kuljetusliikkeen, telakan jne jne jne jne jne.

Tämä eurooppalaiselle vieras yritysmalli on sekä hyvä että huono. Sen vahvuus on siinä, että jos joku yksittäinen teollisuudenala on suurissa vaikeuksissa, alan tuotanto ja bisnes pysyvät maassa pystyssä, sillä huonosti pärjäävää alaa subventoidaan konglomeraatin jostakin toisesta osasta. Suomesta on menetetty ja tullaan menettämään toimialoja kokonaan, sillä kun paperitehdas lopetetaan laman takia, sitä ei enää käynnistetä uudelleen laman loputtua, sillä kännykkätehdas ei subventoi sitä vakavien vaikeuksien yli.

Järjestelmän heikkous on vapaan kilpailun puute, mikä tuottaa lopulta runsaasti pöhöä joka paikkaan, ja tämä aiheuttaa yleistä kilpailukyvyttömyyttä. Japanin talouden melkein 15 vuoden kohmelo johtuu pitkälti juuri tästä. Kiinalaiset ja korealaiset tekevät yhtä hyvää mutta halvemmalla. Korean chaebolit porskuttavat vielä, sillä työvoimakulut eivät ole Koreassa länsimaiden tasolla. Kehityksen päässä on kuitenkin Japani vaikeuksineen, ja ketterämmät kiinalaiset menevät oikealta ohitse.

Ongelma syntyy siitä, että kilpailu toimii vain näiden jättien välillä.

Kuluttaja voi valita, minkä auton hän ostaa, mutta autontekijä ei voi valita sitä, mistä hän ostaa tarvikkeet ja keneltä lainaa rahat toiminnan käynnistämiseen. Japanissa on saatu tekohengitettyä potilaaseen hieman henkeä tekemällä työntekijöille kunnia-asiaksi se, että käytetään vain oman ryhmän tuotteita, jolloin kilpailu poistuu kuluttajarajapinnastakin.

Oikeastaan minkä hyvänsä asian tuottamisessa kuluttajalle saakka on mahdottomat määrät erilaisia portaita. Tarvitaan rahoitusta, raaka-aineita, valmistusta, kuljetusta, markkinointia, tukipalveluja jne jne jne jne ja näitä palveluja ostetaan aina alihankkkijoilta. Idän jättiläisissä kuitenkaan alihankintaketju ei ole kilpailtu. Vaikka naapurikonglomeraatin pankki antaisi rahaa puoleen hintaan lainaksi, sitä ei sieltä oteta, sillä raha pitää lainata oman konglomeraatin pankista. Tavarat kuljetetaan markkinoille oman firman laivalla, vaikka naapurifirma tekisi halvemmalla ja intialainen vielä halvemmalla.

Kun jokainen porras ei ole kilpailulle avoin, on aivan selvää, että lopputuotteen hintaan syntyy pöhöä, sillä yksittäiset toimenpiteet voivat paisua vaikka kuinka kun asiakkaalla ei ole vaihtoehtona ostaa muualta.

Suomessa tätä muistuttaa elintarviketuotanto. Alkutuotanto on kilpailun piirissä ja maajussit pidetään asianmukaisesti kyykyssä. Jos suomalainen raaka-aine on liian kallista, ostetaan Latviasta halvemmalla. Sen jälkeen kuitenkin siirrytään tukkuliikemafioiden siiloihin. K- ja S-ryhmät tilaavat jalosteet itseään lähellä olevista tehtaista. Kaupoissa on vain yhden tukkuliikkeen tuotantoa eikä niin, että kauppias ostaisi maidon tuolta kun se on halvempaa ja meetwurstin muualta kun se on siellä halvempaa.

Kun ketjuja on käytännössä kaksi ja molemmat toimivat oleellisesti samalla tavalla, hintakilpailua ei juurikaan synny, sillä asiakas joutuu valitsemaan vain kahden ruokakorin väliltä kun ei viitsi asioida kahdessa kaupassa. Yksi myy juustoa halvemmalla ja toinen makkaraa, ja kun korissa on molempia, hintakilpailu ei juuri toimi.

Tällaisten jättien haitat näyttäisivät olevan taloudelle hyötyjä suurempia. Asiaan on vaikeaa puuttua lainsäädännön keinoin kun vapaus yrittää ja vapaus ostaa sieltä mistä sattuu huvittamaan, ovat kuitenkin olemassa.

Nämä jättiläiset ovat sangen vahvoja kotimarkkinoillaan kun ne pystyvät sanelemaan maan tavan tehdä jotakin bisnestä. Niitä horjuttaa ulkomainen kilpailu, joka ei välitä tuon taivaallista paikallisista bisnesrakenteista vaan toimii tehokkaasti kilpailuttamalla jokaisen prosessin vaiheen.

Tästä syystä kaupustelumafia on Suomessa sangen lähellä kaavoitusmafiaa ja poliitikkoja, sillä tämä on tehokkain tapa pitää ulkomainen kilpailu poissa ja jatkaa pöhötautia ja välistävetoa hamaan maailman tappiin.