Miksi minä en kannata Perussuomalaisia
05/09/11 15:15
Tänään julkaistiin taas jotain gallupeja persujen kannattajista, jotka tuntuvat paljastuvan kerta toisensa jälkeen huomattavan keskiluokkaiseksi väeksi. Tämä on ristiriidassa sen lähinnä Vihreistä suunnista kuuluvan nillityksen kanssa, jossa puolueen kannattajat leimataan tyhmiksi, syrjäytyneiksi, 
miehiksi ja muiksi halveksittaviksi olioiksi, Oikean Kannatuksen ollessa sitä, mikä tulee kaupunkien koulutetuilta naisilta. Koska vaalit voitetaan äänillä eikä prosenteilla, tämä kitinä on tietysti melko joutavaa, mutta sydäntä lämmittää kerta toisensa jälkeen huomata, kuinka suuren katkeruuden yksi vaalitulos kuukausia sitten on jättänyt siihen joukkoon, joka pitää itseään intelligentsiana.
Niin tai näin, minun olisi kovin vaikeaa äänestää persuja, huolimatta siitä, että puolueen ohjelmassa on useitakin kohtia, joissa ei ole ajatuksen tasolla mitään vikaa. Kaikki tätä palstaa lukeneet tietävät kantani humanitaariseen maahanmuutton, sillä olisin valmis lopettamaan sen kokonaan. Tässä asiassa Perussuomalaiset on lähimpänä minua vaikkakin edustavat vinkkelistäni hieman liian maltillista siipeä.
Talousasioissa on esillä ollut ainakin euroalueen tukeminen ja kaivostoiminta Suomessa. Näissä asioissa, kuten itse asiassa humanitaarisessa maahanmuutossakin, olisi syytä olla huomattavasti nykyistä itsekkäämpi. Maailma näyttää jo ajat sitten kääntyneen sellaiseen asentoon, jossa itsekkyys on hyve. Vielä 5-10 vuotta sitten oli täysin järkevää ja luonnollista pyrkiä kaikissa asioissa mahdollisimman suureen avoimmuuteen, sillä lopulta ajatus oli se, että pärjäämme valkokaulustyömme hedelmillä. Nyt näyttää siltä, että valkokaulustyösektoriin on niin kova kilpailu ympäri maailmaa, ettei se enää ole samanlainen kultakaivos kuin se aikaisemmin oli.
Tästä syystä on hyvinkin harkitsemisen arvoista ryhtyä katsomaan omia etujamme. Jos emme hyödy mitään Kreikan tukemisesta, miksi ihmeessä me sitä tukisimme vain pönkittääksemme ranskalaista Suur-Eurooppa -ideologiaa? Jos taas Suomessa on kaupaksi käyviä aineita maaperässä ja luonnossa, minkä takia ne pitäisi päästää ilmaiseksi ulkomaisen kaivosyhtiön taskuihin? Aikaisemmin tällä ei ollut mitään väliä, koska puuhaa pidettiin marginaalisena, mutta raaka-aineiden hintojen nousu on muuttanut tältäkin osin maailmaa.
Huonoimmassa skenaariossa rahajärjestelmät menettävät ison osan uskottavuuttaan romahdusten ja inflaation takia ja tarvitsemiemme asioita voi olla varsin vaikeaa ostaa setelipainojen syytämillä kupongeilla. Pitämällä luonnonvarat omissa käsissä ja keräämällä niistä jotain hyötyä emme ainakaan asetelmiamme huononna, vaikka pahin ei toteutuisikaan.
Maailma näyttää menneen varsin hulluun asentoon kun kiinalaiset ovat alkaneet toden teolla kahmia luonnonvaroja itselleen varsinkin Afrikassa. Kun oikeastaan koko talousjärjestelmä on epävarmassa asennossa, itsekkyydessä ei ole mitään vikaa, varsinkin kun suomalaisella solidaarisuudella ei lopulta pelasteta ketään. Euroalueen tukemisessa voisi olla jotain järkeä, jos olisi olemassa joku järkevä ohjelma, joka varmasti ratkaisee ongelman. Nyt sellaista ei ole vaan asioista rettelöidään
apupaketti apupaketilta ilman mitään pysyvää ratkaisua. Jos rahoitamme kolme pakettia muttemme neljättä, kolmen ensimmäisen hinta meni hukkaan, ja tuon neljännen tai minkä hyvänsä paketin todellinen maksaja, Saksa, saattaa kyllästyä koska tahansa.
Näissä asioissa Perussuomalaiset näyttää olevan huomattavan järkevillä linjoilla. Siitä huolimatta puolue on täysin mahdoton konsepti.
Persujen suurin valuvika ei ole parissa puolihullussa kansanedustajassa eikä siinä, että sitä äänestävät väärää demografiaa edustavat ihmiset. Eikä edes siinä, että se on populistinen liike. Persujen ja Vasemmistoliiton kaltaisia populisteja tarvitaan herättelemään establishmenttia.
Suurin ongelma on siinä, ettei se ole tulevaisuuteen katsova kerho. Puolue elää nostalgiassa, ja nostalgian ongelma on siinä, että siitä vinkkelistä parhaat päivämme ovat takana päin. Perussuomalaisuuden kova ydin tuntuu olevan kurkistus 70- tai 80-luvulle, jolloin kaikki oli simppeliä ja yksinkertaista. Aika on kullannut noista ajoista muistoja, mutta tavoitetilan asettaminen menneisyyteen ei ole tapa luoda järkevää politiikkaa tulevaisuudessa.
Vaikka kuinka yritämme, aika entinen ei koskaan enää palaa. Kylmän sodan aikainen yksinkertainen suljettujen talouksien maailma on muisto vain eikä se enää takaisin tule. Vaikka Suomi onnistuisi sen palauttamaan ja umpioimaan itsensä, maailma ympärillä ei palaa samanlaiseksi ja saisimme vain huomata, että ne eväät, joilla pärjäsimme 70-luvulla, ovatkin 2010-luvulla arvottomia. Muuttamalla maailmaa entisen kaltaiseksi emme saa palautettua entisen kaltaista ennustettavuutta ihmisten elämiin, ja tästä on tosiasiassa persuilussa kyse.
Perussuomalaiset vaikuttaa puolueista kaikkein kyvyttömimmältä rakentamaan tulevaa sellaisessa maailmassa, jossa lähimenneisyyden opetukset ovat enemmänkin painolasti kuin ansio. Se, että kannattaa hetkellisesti oikeita asioita mutta tekee sen täydellisen mihinkään perustumattomista syistä takaa sen, että oikeat asiat eivät pysy oikeina asioina sitten, kun maailma taas nytkähtää tästä kiitolaukkaa aivan erilaiseen asentoon.
Siinä, missä Suomen muut puolueet ovat konservatiivisia ja pyrkivät lähinnä museoimaan nykyisen, persut pyrkii kääntämään kelloa taaksepäin. Kumpikaan näistä näkemyksistä ei miellytä minua, mutta ensin mainituissa on pienempi henkinen askel ryhtyä katsomaan eteenpäin.
Tulevaisuuden ennustaminen ei ole erityisen eksakti tieteenlaji, mutta täysin varmaa on se, että poskelleen menee kun katsotaan tukevasti taaksepäin ja nähdään siellä Kekkosen kuva.
Niin tai näin, minun olisi kovin vaikeaa äänestää persuja, huolimatta siitä, että puolueen ohjelmassa on useitakin kohtia, joissa ei ole ajatuksen tasolla mitään vikaa. Kaikki tätä palstaa lukeneet tietävät kantani humanitaariseen maahanmuutton, sillä olisin valmis lopettamaan sen kokonaan. Tässä asiassa Perussuomalaiset on lähimpänä minua vaikkakin edustavat vinkkelistäni hieman liian maltillista siipeä.
Talousasioissa on esillä ollut ainakin euroalueen tukeminen ja kaivostoiminta Suomessa. Näissä asioissa, kuten itse asiassa humanitaarisessa maahanmuutossakin, olisi syytä olla huomattavasti nykyistä itsekkäämpi. Maailma näyttää jo ajat sitten kääntyneen sellaiseen asentoon, jossa itsekkyys on hyve. Vielä 5-10 vuotta sitten oli täysin järkevää ja luonnollista pyrkiä kaikissa asioissa mahdollisimman suureen avoimmuuteen, sillä lopulta ajatus oli se, että pärjäämme valkokaulustyömme hedelmillä. Nyt näyttää siltä, että valkokaulustyösektoriin on niin kova kilpailu ympäri maailmaa, ettei se enää ole samanlainen kultakaivos kuin se aikaisemmin oli.
Tästä syystä on hyvinkin harkitsemisen arvoista ryhtyä katsomaan omia etujamme. Jos emme hyödy mitään Kreikan tukemisesta, miksi ihmeessä me sitä tukisimme vain pönkittääksemme ranskalaista Suur-Eurooppa -ideologiaa? Jos taas Suomessa on kaupaksi käyviä aineita maaperässä ja luonnossa, minkä takia ne pitäisi päästää ilmaiseksi ulkomaisen kaivosyhtiön taskuihin? Aikaisemmin tällä ei ollut mitään väliä, koska puuhaa pidettiin marginaalisena, mutta raaka-aineiden hintojen nousu on muuttanut tältäkin osin maailmaa.
Huonoimmassa skenaariossa rahajärjestelmät menettävät ison osan uskottavuuttaan romahdusten ja inflaation takia ja tarvitsemiemme asioita voi olla varsin vaikeaa ostaa setelipainojen syytämillä kupongeilla. Pitämällä luonnonvarat omissa käsissä ja keräämällä niistä jotain hyötyä emme ainakaan asetelmiamme huononna, vaikka pahin ei toteutuisikaan.
Maailma näyttää menneen varsin hulluun asentoon kun kiinalaiset ovat alkaneet toden teolla kahmia luonnonvaroja itselleen varsinkin Afrikassa. Kun oikeastaan koko talousjärjestelmä on epävarmassa asennossa, itsekkyydessä ei ole mitään vikaa, varsinkin kun suomalaisella solidaarisuudella ei lopulta pelasteta ketään. Euroalueen tukemisessa voisi olla jotain järkeä, jos olisi olemassa joku järkevä ohjelma, joka varmasti ratkaisee ongelman. Nyt sellaista ei ole vaan asioista rettelöidään
Näissä asioissa Perussuomalaiset näyttää olevan huomattavan järkevillä linjoilla. Siitä huolimatta puolue on täysin mahdoton konsepti.
Persujen suurin valuvika ei ole parissa puolihullussa kansanedustajassa eikä siinä, että sitä äänestävät väärää demografiaa edustavat ihmiset. Eikä edes siinä, että se on populistinen liike. Persujen ja Vasemmistoliiton kaltaisia populisteja tarvitaan herättelemään establishmenttia.
Suurin ongelma on siinä, ettei se ole tulevaisuuteen katsova kerho. Puolue elää nostalgiassa, ja nostalgian ongelma on siinä, että siitä vinkkelistä parhaat päivämme ovat takana päin. Perussuomalaisuuden kova ydin tuntuu olevan kurkistus 70- tai 80-luvulle, jolloin kaikki oli simppeliä ja yksinkertaista. Aika on kullannut noista ajoista muistoja, mutta tavoitetilan asettaminen menneisyyteen ei ole tapa luoda järkevää politiikkaa tulevaisuudessa.
Vaikka kuinka yritämme, aika entinen ei koskaan enää palaa. Kylmän sodan aikainen yksinkertainen suljettujen talouksien maailma on muisto vain eikä se enää takaisin tule. Vaikka Suomi onnistuisi sen palauttamaan ja umpioimaan itsensä, maailma ympärillä ei palaa samanlaiseksi ja saisimme vain huomata, että ne eväät, joilla pärjäsimme 70-luvulla, ovatkin 2010-luvulla arvottomia. Muuttamalla maailmaa entisen kaltaiseksi emme saa palautettua entisen kaltaista ennustettavuutta ihmisten elämiin, ja tästä on tosiasiassa persuilussa kyse.
Perussuomalaiset vaikuttaa puolueista kaikkein kyvyttömimmältä rakentamaan tulevaa sellaisessa maailmassa, jossa lähimenneisyyden opetukset ovat enemmänkin painolasti kuin ansio. Se, että kannattaa hetkellisesti oikeita asioita mutta tekee sen täydellisen mihinkään perustumattomista syistä takaa sen, että oikeat asiat eivät pysy oikeina asioina sitten, kun maailma taas nytkähtää tästä kiitolaukkaa aivan erilaiseen asentoon.
Siinä, missä Suomen muut puolueet ovat konservatiivisia ja pyrkivät lähinnä museoimaan nykyisen, persut pyrkii kääntämään kelloa taaksepäin. Kumpikaan näistä näkemyksistä ei miellytä minua, mutta ensin mainituissa on pienempi henkinen askel ryhtyä katsomaan eteenpäin.
Tulevaisuuden ennustaminen ei ole erityisen eksakti tieteenlaji, mutta täysin varmaa on se, että poskelleen menee kun katsotaan tukevasti taaksepäin ja nähdään siellä Kekkosen kuva.
blog comments powered by Disqus