Tämä asia tuli mieleen erään parin päivän takaisen keskustelun pohjalta.

Asia sinänsä ei ole ihmeellinen, mutta ihmeellistä on, kuinka usein asiassa tehdään virhe. Ja asia on se, että jos aloittelee ihmissuhdetta jonkun kanssa, mukana tulee aina koko paketti sekä hyvine että huonoine puolineen.

Se joukko ihmisiä, joka onnistuu ihastumaan vain niihin hyviin puoliin, on valtaisa. Tämä itsepetos kantaa jonkun aikaa, mutta lopulta edessä on paluu arkeen kun huonot puolet eivät vain suostu häviämään ja asia tulee mukamas jonkunnäköisenä yllätyksenä.

Miehet kuvittelevat, että jatkuva kiukuttelu, oikuttelu ja mäkätys jotenkin maagisesti katoavat, tai joku ulkonäkö”ongelma” poistuu. Näin ei ikinä tapahdu. Naiset taas kuvittelevat, että juopottelu, epäsiisteys, mökötys ja kaljamaha häipyvät johonkin, mutteivät nekään mihinkään häivy.

Itse olen ollut tästä vapaa. Kokonaisuus on joko kiinnostava tai ei ole, mutta ei-kiinnostava ei muutu kiinnostavaksi siten, että sulkee mielestään ne ei-toivotut ominaisuudet ja teeskentelee, että kun niitä ei näe, ne poistuvat. Maailmassa on pilvin pimein ihmisiä, joiden hyvät puolet reippaasti ylittävät ne huonot, joten kokonaisuus kiinnostaa, eikä ole mitään tarvetta olla näkemättä niitä ei-toivottavia asioita.

En jaksa edes pahemmin toivottaa onnea niille, jotka yrittävät etsiä sitä täydellistä oikeaa, jossa ei ole minkäänlaista säröä ja virhettä missään kohtaa. Sillä jos he sellaisen löytävät, he ovat löytäneet minäkeskeisen psykopaatin, jonka kanssa eläminen tuskin muuttuu suureksi auvoksi.

Myöskään ei kannata suuresti haaskata aikaa yrityksiin muuttaa sitä toista, sillä yritykset eivät koskaan onnistu ja asiasta seuraa turhaa pahaa mieltä.