Kirjoitan harvoin mitään penkkiurheilijan riemuksi käytävästä hikiurheilusta. Luin kuitenkin vahingossa asiaa sivuavan uutisen, joka antaa aiheen yleisempään kommenttiin.

Joku urheiluintoilija syyttää lamaa siitä, että yleisurheilukilpailuja peruutetaan ja urheilijaressukat joutuvat juoksentelemaan taskurahalla tai ilmaiseksi. Lamalla voi tietysti olla jotain tekemistä asian kanssa juuri nyt, mutta nähdäkseni yleisuhreilu on tyyppiesimerkki siitä, miten voidaan sössiä omat bisnekset.

Ei yleisurheilun ongelma ole lama vaan se, että sitä tulee liikaa. Minäkin katsoin pienenä kaikki isommat yleisurheilukisat, sillä niitä oli silloin olympialaiset joka neljäs vuosi ja Suomi-Ruotsi -maaottelu joka kesä. Vaan kuinka on nyt? Minä en edes tiedä mitä kaikkia yleisurheilukisoja nykyään on. Noiden lisäksi on jotain EM-kisoja, MM-kisoja, Kultaisen Klunssin kilpasarjoja, Superliigaa ja herra yksin tietää mitä.

Kun kyseessä ei ole spektaakkeli kerran neljässä vuodessa tai kerran kesässä vaan joka päivä on käynnissä joku kansainvälinen kisa, näiden näkyvyys jää vähintäänkin kehnoksi. TV-aika ei riitä kaikkien näyttämiseen, urheilijoiden aika ei riitä kaikissa kisoissa ravaamiseen, mainosraha ei riitä kaikkien kisojen pyörittämiseen. Kun jokainen kisa on jotenkin torso, yleisön kiinnostus vähenee entisestään, mikä vie lisää mainosrahaa.

Jos yleisurheilun näkyvyyttä haluttaisiin nostaa, kisaviidakkoa pitäisi karsia ja jättää jäljelle yksi tapahtuma vuodessa, jossa olisivat maailman huiput. Tämä saisi näkyvyyttä, mutta se ei ahneelle urheilubisnekselle riitä, vaan mielellään samat rahat pitäisi saada joka kuukausi. Tuloksena nykymenosta on lajin marginalisoituminen, mikä tekee vaikeammaksi sen palauttamisen loistoonsa enää myöhemmin.

Samalla tavalla on toimialoja sössitty kaikissa muissakin bisneksissä.