Tervettä kehitystä työmarkkinoilla
25/02/11 08:44
Päivän uutinen tietää kertoa, että alle 40-vuotiaista moni ei ole enää kovin sitoutunut työnantajaansa vaan on valmis vaihamaan firmaa tuosta vain jos parempi tarjous ilmaantuu.
Tätä on vaikea pitää huonona asiana. Suomessa valkokaulustyö ei ole veroihin ja yleiseen hintatasoon suhteutettuna niin hyvin palkattua kuin se kuuluisi olla ja yksi syy tähn on juurikin se, että työnantajia ei tarpeeksi kilpailuteta.
Itse olen sitä mieltä, että sitoutumisen työnantajaan ei pidä olla yhtään vahvempi kuin työnantajan sitoutuminen työntekijään. Asia on varsin hyvin kuvattu laeissa ja sopimuksissa. Työntekijä ei tietysti anasta työnantajansa salaisuuksia vaan yrittää tehdä työnsä kunnolla, mutta mitään sen syvempää sitoutumista ei asiaan kuulu ellei työnantaja halua jotenkin sitouttaa. Jos hieman pidemmän sitoutumisen vastapainoksi liikkuu jotakin kuten esimerkiksi rahaa, ylimääräistä lomaa, osakkeita tai jotain muuta työntekijän haluamaa, silloin tietysti kuvio muuttuu.
Suomen työmarkkinoita vaivaa moneen kertaan kirjoittamani sisäisen kasvattamisen vitsaus. Firmat palkkaavat mielellään junioreja halvalla mutteivät senioreja kalliilla, nämä kasvatetaan firman sisältä. Tällaisen kasvatustyön tuloksena edut eivät välttämättä kulje aivan käsi kädessä vastuun kanssa ja firmaa vaihtamalla asiaan saa korjauksen. Firman vaihtaminen on vain ollut toisinaan haasteellista, sillä seniorien paikkoja ei välttämättä ole ollut juurikaan auki toisissa firmoisa.
Jos nyt tämän päivän alle nelikymppiset ovat valmiita nostamaan kytkintä tuosta vain, tämä potkaisee eloa työmarkkinoihin, sillä nelikymppinen voi olla ja usein onkin varsin vastuullisissa tehtävissä. Kun tämä väki liikkuu, syntyy paikkoja muille tehdä sama temppu jos firman sisältä ei löydy juuri nyt ketään ylennettävää.
Valkokaulustyössä ammattiliitoista ei ole mitään hyötyä muualla paitsi parissa julkisen sektorin ammatissa. Valkokaulustyön edunvalvonta toteutuu parhaiten niin, että työnantajat joutuvat hieman kilvoittelemaan työntekijöistä. Ilman intoa oikeasti vaihtaa työpaikkaa tämä jää kuolleeksi kirjaimeksi.
Tätä on vaikea pitää huonona asiana. Suomessa valkokaulustyö ei ole veroihin ja yleiseen hintatasoon suhteutettuna niin hyvin palkattua kuin se kuuluisi olla ja yksi syy tähn on juurikin se, että työnantajia ei tarpeeksi kilpailuteta.
Itse olen sitä mieltä, että sitoutumisen työnantajaan ei pidä olla yhtään vahvempi kuin työnantajan sitoutuminen työntekijään. Asia on varsin hyvin kuvattu laeissa ja sopimuksissa. Työntekijä ei tietysti anasta työnantajansa salaisuuksia vaan yrittää tehdä työnsä kunnolla, mutta mitään sen syvempää sitoutumista ei asiaan kuulu ellei työnantaja halua jotenkin sitouttaa. Jos hieman pidemmän sitoutumisen vastapainoksi liikkuu jotakin kuten esimerkiksi rahaa, ylimääräistä lomaa, osakkeita tai jotain muuta työntekijän haluamaa, silloin tietysti kuvio muuttuu.
Suomen työmarkkinoita vaivaa moneen kertaan kirjoittamani sisäisen kasvattamisen vitsaus. Firmat palkkaavat mielellään junioreja halvalla mutteivät senioreja kalliilla, nämä kasvatetaan firman sisältä. Tällaisen kasvatustyön tuloksena edut eivät välttämättä kulje aivan käsi kädessä vastuun kanssa ja firmaa vaihtamalla asiaan saa korjauksen. Firman vaihtaminen on vain ollut toisinaan haasteellista, sillä seniorien paikkoja ei välttämättä ole ollut juurikaan auki toisissa firmoisa.
Jos nyt tämän päivän alle nelikymppiset ovat valmiita nostamaan kytkintä tuosta vain, tämä potkaisee eloa työmarkkinoihin, sillä nelikymppinen voi olla ja usein onkin varsin vastuullisissa tehtävissä. Kun tämä väki liikkuu, syntyy paikkoja muille tehdä sama temppu jos firman sisältä ei löydy juuri nyt ketään ylennettävää.
Valkokaulustyössä ammattiliitoista ei ole mitään hyötyä muualla paitsi parissa julkisen sektorin ammatissa. Valkokaulustyön edunvalvonta toteutuu parhaiten niin, että työnantajat joutuvat hieman kilvoittelemaan työntekijöistä. Ilman intoa oikeasti vaihtaa työpaikkaa tämä jää kuolleeksi kirjaimeksi.
blog comments powered by Disqus