Siirrytään suomalaisen parisuhdeväkivallan ruotimisesta vaihteeksi hieman laajempiin kuvioihin.

Aloitamme historiallisista lähtökohdista eli menneistä imperiumeista. Niistä voisin kirjoittaa sivutolkulla, mutta keskityn siellä vain yhteen mielenkiintoiseen havaintoon. Kun kolonialismi oli valloillaan ja oikeastaan jo loppumetreillä, Brittiläinen imperiumi erottui muista yhdellä erikoisella tavalla: sen jäseniksi haluttiin myös vapaaehtoisesti.

Tietysti Brittiläistä imperiumia rakennettiin myös sotavoimalla, ja monet kansat eivät olisi koskaan halunneet tähän kerhoon liittyä. Tuon imperiumin rakenne oli kuitenkin toisenlainen kuin aikansa muiden vastaavien. Se perustui ensisijaisesti kauppaan ja olemassaolevien valtarakenteiden hyödyntämiseen ja vasta toissijaisesti alkuasukkaiden alistamiseen sotavoimalla sitten kun muu ei enää auta ja joskus muulloinkin. Kun tultiin 1800-luvulle, Espanjan imperiumi oli jo hajoamispisteessä ja hajosikin jo vuosisadan puolessavälissä. Ranska piti jöötä asevoimalla vastahankaisissa valtioissa. Britannia oli päästänyt USA:n jo menemään, mutta imperiumi sai uusia, osin merkittäviäkin jäseniä täysin vapaaehtoisesti.

Osa näistä jäsenistä, kuten vaikkapa Tonga, olivat aivan täysin merkityksettömiä kuten valtaosa muistakin Tyynenmeren saarista. Sen sijaan nykyinen Northern Cape, jonka alueella on muunmuassa Kimberley, oli mitä erinomaisin lisä imperiumiin tuoden britit Etelä-Afrikan sydänmaille Johannesburgin naapuriin juuri, kun Kimberleystä oli löytymässä timantteja ja Johannesburgista kultaa. Lesothokin päätyi vapaaehtoisesti protektoraatiksi, kuten kasa muitakin paikkoja tuohon aikaan. Afrikassa vastustettiin buureja ja saksalaisia ja paikalliset totesivat, että brittikomento on ainoa varma tapa pitää buurit ruodussa ja saksalaiset poissa. Tyynellämerellä taas vastustettiin Ranskaa ja sen kolonialismia ja todettiin, että brittikomento on parempi kuin ranskalainen.

Tämän historiallisen katsauksen pihvi on se, että kun nämä entisten suurvaltojen imperiumit hajosivat ja maat itsenäistyivät, nykyisin Britannian siirtomaat ovat pääosin alueensa paremmin pärjääviä ja Ranskan siirtomaat pärjäävät huonommin. Brittiläisen imperiumin rakenne ja tietty vapaaehtoisuus jättivät jälkeensä jotakin, joka on myöhemmin jalostunut sekä Britanniaa että itsenäistyneitä valtioita hyödyttäviksi rakenteiksi.

Se historiasta.

Katsotaanpa tämän päivän suurvaltoja. Niitä on kiistatta kolme. USA, Kiina ja Venäjä. Intia on vähän siinä ja siinä, mutta en laske sitä tällä hetkellä suurvaltojen joukkoon enkä myöskään EU:ta, joka ei ole valtio ensinkään.

USA:lla on käytännössä löyhä imperiumi, joka ei perustu asevoimaan vaan siihen, että jazz, Elvis, Disney, Hollywood, McDonalds ja monet muut asiat kävivät ja käyvät kaupaksi aivan vapaaehtoisesti osassa maailmaa. Kun katsomamme viihde tulee pääosin Amerikasta, se luo mielipiteenmuokkaus-, markkinointi-, propaganda- ja vaikuttamiskanavan, jota myös käytetään. Pohjois-Euroopassa olemme tämän imperiumin osa, mutta kokonaisuutena sangen tyytyväisiä tähän ja amerikkalaisen vaikutusvallan vastustamiskerhot ovat maassa kuin maassa aika marginaalisia. USA:n ulkopolitiikkaa vastustaa kuka hyvänsä aivoilla varustettu, mutta siitä huolimatta olemme valmiita nauttimaan kulttuurin, tieteen, tekniikan ja monen muun alan helmistä, jotka tulevat juuri tuosta maasta.

Kiina on nouseva tähti. Suurvalta se on ollut pitempään, mutta nyt sillä on myös imperiumi. Kiinan imperiumia rakennetaan tällä hetkellä kovaa vauhtia kehitysmaissa, eritoten Afrikassa. Kiina ostaa sieltä raaka-aineita ja ruokaa ja vie sinne sekä kehitysaputyyppisiä asioita että myös teollisuutensa tuotteita. Kyllähän länsimaatkin vievät kehitysmaihin brändituotteitaan, mutta kun rahasta on tiukkaa, kiinalainen auto ja elektroniikka käy erinomaisesti kaupaksi, sillä siinä maksetaan tuotteesta eikä brändistä. Kiinalaiset eivät ole moksiskaan kehitysmaiden korruptiolle, ihmisoikeustilanteelle, nepotismille, sorrolle, tyrannialle ja vapaan lehdistön puutteelle, sillä Kiinaa eivät nämä asiat kiinnosta itseäänkään. Kiinalaiset insinöörit ovat Afrikassa rakentamassa teitä ja ratoja. Kiinalaiset opettajat opettavat kouluissa. Kauppasuhteet kukoistavat ja molemmat osapuolet saavat tarvitsemiaan asioita. Kiina ei ole tullut yhtään USA:a enemmän väkipakolla siirtomaaherraksi vaan se on otettu avosylin vastaan kaikissa niissä maissa, joita länsimaat hyljeksivät, ja myös niissä, joita länsimaat eivät sinänsä hyljeksi, mutta suhteet ovat kovasti yksipuolisia.

Jäljelle jää orpo piru, Venäjä. Se on yrittänyt rakentaa imperiumia pariinkin otteeseen, mutta se on ajettu pois oikeastaan kaikkialta, mihin se on yrittänyt tunkeutua. Vapaaehtoisesti Venäjää ei ole valinnut kukaan muu kuin Kuuba, ja sekin vain siksi, ettei silloin ollut muita vaihtoehtoja kun USA oli vihollinen. Venäjä on yrittänyt kaikenlaista, mutta mikään muu ei ole koskaan toiminut paitsi raaka asevoima, eikä sekään ole toiminut kovin hyvin vaan alusmaat ovat mokomat itsenäistyneet heti kun silmä välttää.

Venäjällä ei tunnu olevan mitään sellaista kulttuurillista tai muunlaista vietävää, joka kelpaisi alusmaille niin, että ottaisivat venäläiset ja Venäjän suuren vaikutusvallan avosylin vastaan. Nyt sellainen saattaa löytyä kaasusta ja öljystä, mikä muuttaa maailmaa tältä osin jos Venäjä sitä onnistuu hyödyntämään.

Tähän saakka Venäjä on kuitenkin suurvalloista ainoa, joka ei ole pystynyt hyödyntämään suurvaltastatustaan millään tavoin. Onko tällä mitään merkitystä minkään kannalta, sitä en osaa sanoa. Asia on kuitenkin mielenkiintoinen. Haittaako se Venäjää ja venäläisiä, vai nouseeko Venäjä jälleen kerran rakentamaan imperiumiaan? Jos nousee, ymmärtääkö se, että sen pitää perustua kauppaan eikä saneluun, vai yrittääkö se sotavoimalla jälleen kerran?

Jollekin *stanille tässä on suuri mahdollisuus, jos Venäjä kaupan tielle lähtee. Toisaalta, mitä Venäjä tekee *stanien tuotannolla, koska sillä on itsellään resursseja enemmän kuin millään muulla maalla ja väestö laskee jyrkästi eikä tarvetta suuremmin ole? Tämä onkin Venäjän toinen eroavuus muihin suurvaltoihin nähden. Venäjä ei tarvitse mitään sellaista, mitä alusmaista saataisiin, eikä se tuota mitään sellaista, jota alusmaissa tarvittaisiin.

Omalta tuotanto- ja kaupparakenteeltaan kun Venäjä on lähinnä raaka-aineita vievä kehitysmaa eikä imperiumin teollinen johtotähti. Jos/kun Venäjä ei imperiumia pysty kaupan varaan rakentamaan, lähteekö se taas valloittamaan elintilaa, mikä tekee *stanien olosta kurjan, kuten myös Naton, sikäli kun Nato ehtii näihin valtioihin laajentua.