Outoa vetkuttelua

Mitä ihmettä Halonen vätystelee Kosovon tunnustamisen kanssa? Tämä haiskahtaa tympeältä tuulahdukselta pysähtyneimmältä Koiviston ajalta. Baltian maiden tunnustamisen venkoilu on edelleen tukevasti muistissa.

Suomen ei ole mikään pakko tunnustaa Kosovoa. Mikään, mitä teemme, ei vaikuta yhtään mihinkään tuolla maailmankolkalla tapahtuvaan, joten sinänsä asia on yhdentekevä. Suomen ulkopoliittiselta johdolta odottaisin kuitenkin ryhtiä sanoa "kyllä, tunnustamme Kosovon nyt" tai "emme tunnusta Kosovoa nyt" ja on päätös kumpi hyvänsä, perustella se lyhyesti jotenkin. Nyt ei tehdä kumpaakaan vaan teknisillä "matkakiireillä" yritetään olla tekemättä kumpaakaan, jotta voidaan jälkikäteen väittää ollun täydellisen oikeassa. Tämä kuulostaa Ranskan suhtautumiselta sotiin: ensin antaudutaan ilman taistelua ja kun joku muu on hätistänyt miehittäjän pois, sen jälkeen kutsutaan sotaa murskavoitoksi ranskalaisille.

Nyt Halonen ei joudu sanomaan ääneen, että Kosovoa ei tunnusteta, koska ryssykät eivät tykkää. Kaikki tietävät kuitenkin, mistä tässä on kysymys, joten minua mietityttää, miksi kansa äänestää ja kannattaa presidenttiä, joka ei halua olla rehellinen edes päivänselvissä asioissa.

Jos poliitikkomme eivät kykene suoraselkäisyyteen, suosittelen heille Sveitsin ulkopolitiikkaan siirtymistä. Ei oteta kantaa mihinkään, ei puolesta eikä vastaan. Muut saavat tehdä mitä lystäävät ja se on heidän asiansa. Meidän asiamme ei ole kommentoida, syyttää, kannattaa tai tuomita. Tämä kuitenkin edellyttää myös sitä, että lopetetaan Suomen totutut reaktiot sellaisiin maailman tapahtumiin, joissa voi arvostella USA:a, Israelia tai länsimaita nyt yleensäkin.
blog comments powered by Disqus