Järjestöille kanneoikeus ulkomaalaisten työntekijöiden puolesta?
02/11/10 10:51
Näin vaatii SAK.
Periaatteessa ajatus kuulostaa kauniilta varsinkin kun se maisemoidaan tällaisella ulkomaalaisten työntekijöiden puolesta -kiertoilmaisulla. Tosiasiassahan SAK halunnee kanneoikeuden toimiakseen ulkomaista työvoimaa vastaan.
Ymmärrän asian niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat suomalaisen yrityksen palkkalistoilla ja joihin kiistatta noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia. Tällöin tosin ihmetyttää, miksi käyäntö haluttaisiin rajata vain ulkomaisiin työntekijöihin. Aivan hyvin voitaisiin harkita sitä, että ammattiliitoilla olisi oikeus ajaa tällaisia kanteita myös syntyperäisten suomalaisten tapauksessa jos työpaikalla ilmenee työehtojen polkemista, mutta työntekijät eivät yksilöinä uskalla tai halua tehdä mitään.
Juuri ulkomaalaisten työntekijöiden mainitseminen erityisesti saa väkisinkin ajatuksen kääntymään siihen, ettei tässä ole niinkään tarkoitus suojella ulkomaalaisia työntekijöitä vaan yrittää tehdä ulkomaisen keikkatyövoiman käyttö niin epämiellyttäväksi, ettei siihen kukaan viitsisi ruveta.
Juridisesti on silkka rääseikkö yrittää päättää, mitä työehtoja ulkomaiseen komennusmiehistöön sovelletaan.
On melko selvää, että lakitasoisia asioita esimerkiksi työsuojelusta ja työajoista pitää noudattaa, mutta entäpä työehtosopimustasoisest asiat kuten palkkaus? En ole kuullut koskaan SAK:n vaatineen, että Venäjällä ja Virossa keikkaa tekeville suomalaisille pitäisi maksaa sikäläisiä palkkoja. Tällaista vaatimusta ei ole esitetty, koska se olisi mieletön. Kun työntekijä on kerran suomalaisen firman palkkalistoilla, hänelle maksetaan sitä palkkaa, jonka hän tai liittonsa on työnantajan kanssa Suomessa sopinut. Aivan riippumatta siitä, tehdäänkö työ Parkanossa vai Paraguayssä.
Tämä sama koskee kuitenkin ulkomailta Suomeen tulevia, mutta tämäpä ei enää SAK:lle näin vain käykään, sillä se tuo palkkakilpailua. Tällaisen kanneoikeuden tosiasiallinen tarkoitus lienee ainoastaan hukuttaa työnantajat kalliisiin ja sekaviin oikeusjuttuihin jos käyttävät
ulkomaista keikkatyövoimaa ja tämä ei edusta ainakaan minulle lain eikä lainkäytön henkeä. Ei voi mitenkään olla niin, että ulkomaisen keikkaduunarin työnantajan pitäisi noudattaa tuon duunarin Suomessa ollessa suomalaisia työehtosopimuksia, sillä hänellä ei ole tosiasiallisesti mitään mahdollisuuksia edes selvittää, mitä sopimusta kuuluisi noudattaa jos myyntireiska tulee päivän tai kuukauden keikalle. Vaikka he saisivat käsiinsä sopimustekstinkin, mitä egyptiläinen firma tästä suomeksi kirjoitetusta tolkuttoman pitkästä ja sekavasta tekstistä ymmärtäisi?
Suo on koko lailla loputon, sillä vaikka saataisiin jotenkin voimaan käytäntö, että espanjalaisen firman kuuluu noudattaa tekemiään sopimuksia työntekijöiden ollessa kaikissa muissa maailman maissa paitsi Suomessa, jossa noudatetaankin aivan eri säännöstöä, palkkaus muodostaa ongelman. Verotus, sivukulut jne. ovat erilaisia eri maissa, joten aina voidaan rettelöidä siitä, että nettopalkka onkin eri ja voi nyyh.
Keitä työntekijöitä tällainen koskisi? Rakennusmiehiähän tässä varmasti ajatellaan, mutta mikä on juridinen peruste rajoittaa käytäntö ulkomaisiin rakennusmiehiin eikä kaikkiin ulkomaalaisiin työntekijöihin ja miten tehdään ero jos rakennusmies kutsuukin itseään construction consultantiksi eikä putkimieheksi?
Ymmärrän periaatteen tasolla, mikä on ongelma, jos ulkomaiset työntekijät eivät tosiasiassa saa palkkaa ensinkään tai heitä muuten sorretaan röyhkeästi. Tätäkin tapahtuu. Sekava juridinen puuro, jolla vain yritetään estää ulkomaisen työvoiman käyttöä laajentamalla suomalaiset työehtosopimukset ulkomaisia komennusmiehiä koskemaan, ei kuitenkaan kuulu tähän. Valtaosa ulkomaisista työntekijöistä kun ei ole tilanteeseensa tyytymättömiä, vaikka he eivät tiedä suomalaisista työehtosopimuksista mitään.
Kaikessa lainkäytössä on oltava lähtökohtana jonkunlainen oikeus ja kohtuus. Työelämän lakitasoiset pelisäännöt ovat vielä ymmärrettävissä, mutta työehtosopimusviidakkoa ei hallitse kukaan edes Suomessa, saati ulkomailla. Jos myyntireiska tulee keikalle ja aamupäivän palaveri on paperitehtaassa ja iltapäivän palaveri pankissa, minkä työehtosopimuksen mukaista palkkaa hänelle kuuluisi maksaa?
Ja kun päivittäinen työaika pankissa on kuitenkin TES:n mukaan pankissa lyhyempi kuin paperitehtaassa, näiden palaverien pitojärjestys voisi vaikuttaa siihen, missä kohtaa työpäivä katsotaan päättyneeksi ja palaveri pitää lopettaa. Esimerkki on tietysti tekaistu mutta kuvaa ongelmaa jos kaikkiin ulkomaalaisiin työntekijöihin pitäisi soveltaa kaikissa asioissa kulloinkin voimassa olevaa suomalaista työehtosopimusta, mikäli työntekijän kotimaan käytäntö on suomalaista heikompi.
Jännitys tiivistyy entisestään, jos asiaa ajatellaan näin. Useinhan työehdoista sovittaessa työntekijä tekee jonkun myönnytyksen ja työnantaja kompensoi tämän jollain muulla myönnytyksellä. Sopimus on usein hyvä joltain kantilta ja huono joltain toiselta. Kukaan SAK:n naavapipo ei voine olettaa sitä, että työntekijää pitää kohdella hänen työläisten paratiisissa ollessaan huonommin kuin miten häntä kohdeltaisiin jos hän olisi kotimaassaan tai missä hyvänsä maailman maassa paitsi Suomessa, joten tuloksena syntyisi tilanne, jossa työntekijän tekemät myönnytykset lakkaisivat olemasta voimassa Suomessa mutta työnantajan tekemät eivät lakkaisi. Kuka tätä viidakkoa pystyisi käsittelemään halvassa ja nopeassa oikeusjutussa? Ei kukaan.
Jos tarkoitus on vain pitää ulkomaiset rakennusmiehet poissa Suomesta, sanottakoon tämä ääneen sen sijaan, että naamioidaan tällainen ehdotus pyyteettömäksi toiminnaksi pois potkittavien puolesta.
Periaatteessa ajatus kuulostaa kauniilta varsinkin kun se maisemoidaan tällaisella ulkomaalaisten työntekijöiden puolesta -kiertoilmaisulla. Tosiasiassahan SAK halunnee kanneoikeuden toimiakseen ulkomaista työvoimaa vastaan.
Ymmärrän asian niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat suomalaisen yrityksen palkkalistoilla ja joihin kiistatta noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia. Tällöin tosin ihmetyttää, miksi käyäntö haluttaisiin rajata vain ulkomaisiin työntekijöihin. Aivan hyvin voitaisiin harkita sitä, että ammattiliitoilla olisi oikeus ajaa tällaisia kanteita myös syntyperäisten suomalaisten tapauksessa jos työpaikalla ilmenee työehtojen polkemista, mutta työntekijät eivät yksilöinä uskalla tai halua tehdä mitään.
Juuri ulkomaalaisten työntekijöiden mainitseminen erityisesti saa väkisinkin ajatuksen kääntymään siihen, ettei tässä ole niinkään tarkoitus suojella ulkomaalaisia työntekijöitä vaan yrittää tehdä ulkomaisen keikkatyövoiman käyttö niin epämiellyttäväksi, ettei siihen kukaan viitsisi ruveta.
Juridisesti on silkka rääseikkö yrittää päättää, mitä työehtoja ulkomaiseen komennusmiehistöön sovelletaan.
On melko selvää, että lakitasoisia asioita esimerkiksi työsuojelusta ja työajoista pitää noudattaa, mutta entäpä työehtosopimustasoisest asiat kuten palkkaus? En ole kuullut koskaan SAK:n vaatineen, että Venäjällä ja Virossa keikkaa tekeville suomalaisille pitäisi maksaa sikäläisiä palkkoja. Tällaista vaatimusta ei ole esitetty, koska se olisi mieletön. Kun työntekijä on kerran suomalaisen firman palkkalistoilla, hänelle maksetaan sitä palkkaa, jonka hän tai liittonsa on työnantajan kanssa Suomessa sopinut. Aivan riippumatta siitä, tehdäänkö työ Parkanossa vai Paraguayssä.
Tämä sama koskee kuitenkin ulkomailta Suomeen tulevia, mutta tämäpä ei enää SAK:lle näin vain käykään, sillä se tuo palkkakilpailua. Tällaisen kanneoikeuden tosiasiallinen tarkoitus lienee ainoastaan hukuttaa työnantajat kalliisiin ja sekaviin oikeusjuttuihin jos käyttävät
Suo on koko lailla loputon, sillä vaikka saataisiin jotenkin voimaan käytäntö, että espanjalaisen firman kuuluu noudattaa tekemiään sopimuksia työntekijöiden ollessa kaikissa muissa maailman maissa paitsi Suomessa, jossa noudatetaankin aivan eri säännöstöä, palkkaus muodostaa ongelman. Verotus, sivukulut jne. ovat erilaisia eri maissa, joten aina voidaan rettelöidä siitä, että nettopalkka onkin eri ja voi nyyh.
Keitä työntekijöitä tällainen koskisi? Rakennusmiehiähän tässä varmasti ajatellaan, mutta mikä on juridinen peruste rajoittaa käytäntö ulkomaisiin rakennusmiehiin eikä kaikkiin ulkomaalaisiin työntekijöihin ja miten tehdään ero jos rakennusmies kutsuukin itseään construction consultantiksi eikä putkimieheksi?
Ymmärrän periaatteen tasolla, mikä on ongelma, jos ulkomaiset työntekijät eivät tosiasiassa saa palkkaa ensinkään tai heitä muuten sorretaan röyhkeästi. Tätäkin tapahtuu. Sekava juridinen puuro, jolla vain yritetään estää ulkomaisen työvoiman käyttöä laajentamalla suomalaiset työehtosopimukset ulkomaisia komennusmiehiä koskemaan, ei kuitenkaan kuulu tähän. Valtaosa ulkomaisista työntekijöistä kun ei ole tilanteeseensa tyytymättömiä, vaikka he eivät tiedä suomalaisista työehtosopimuksista mitään.
Kaikessa lainkäytössä on oltava lähtökohtana jonkunlainen oikeus ja kohtuus. Työelämän lakitasoiset pelisäännöt ovat vielä ymmärrettävissä, mutta työehtosopimusviidakkoa ei hallitse kukaan edes Suomessa, saati ulkomailla. Jos myyntireiska tulee keikalle ja aamupäivän palaveri on paperitehtaassa ja iltapäivän palaveri pankissa, minkä työehtosopimuksen mukaista palkkaa hänelle kuuluisi maksaa?
Ja kun päivittäinen työaika pankissa on kuitenkin TES:n mukaan pankissa lyhyempi kuin paperitehtaassa, näiden palaverien pitojärjestys voisi vaikuttaa siihen, missä kohtaa työpäivä katsotaan päättyneeksi ja palaveri pitää lopettaa. Esimerkki on tietysti tekaistu mutta kuvaa ongelmaa jos kaikkiin ulkomaalaisiin työntekijöihin pitäisi soveltaa kaikissa asioissa kulloinkin voimassa olevaa suomalaista työehtosopimusta, mikäli työntekijän kotimaan käytäntö on suomalaista heikompi.
Jännitys tiivistyy entisestään, jos asiaa ajatellaan näin. Useinhan työehdoista sovittaessa työntekijä tekee jonkun myönnytyksen ja työnantaja kompensoi tämän jollain muulla myönnytyksellä. Sopimus on usein hyvä joltain kantilta ja huono joltain toiselta. Kukaan SAK:n naavapipo ei voine olettaa sitä, että työntekijää pitää kohdella hänen työläisten paratiisissa ollessaan huonommin kuin miten häntä kohdeltaisiin jos hän olisi kotimaassaan tai missä hyvänsä maailman maassa paitsi Suomessa, joten tuloksena syntyisi tilanne, jossa työntekijän tekemät myönnytykset lakkaisivat olemasta voimassa Suomessa mutta työnantajan tekemät eivät lakkaisi. Kuka tätä viidakkoa pystyisi käsittelemään halvassa ja nopeassa oikeusjutussa? Ei kukaan.
Jos tarkoitus on vain pitää ulkomaiset rakennusmiehet poissa Suomesta, sanottakoon tämä ääneen sen sijaan, että naamioidaan tällainen ehdotus pyyteettömäksi toiminnaksi pois potkittavien puolesta.
blog comments powered by Disqus