Suomessa ollaan huolissaan siitä, että eläkevakuutuskauppiaat pelottelevat asiakkaita myyntityössään.

Tavallaan ymmärrän huolestuneita. Eläkevakuutuksia on kaupattu maailman sivu hyvin epämääräisillä keinoilla. Muistamme edelleen kaikki joidenkin “konsulttifirmojen” puhelinsoitot, joissa tarjottiin maksutonta veroneuvontaa, ja paikalle vaivautuva saa vain huomata tulleensa jymäytetyksi eläkevakuutusmyyjän eteen. Minä muutun aina epäluuloiseksi, jos tuote on niin hämäräperäinen, että sitä pitää myydä jotenkin kätketysti sen sijaan, että avoimesti kutsuttaisiin asiakas keskustelemaan eläkevakuutusasioista kun seuraavan kerran kulkee konttorin ohitse ja on aikaa kahville ja pullalle.

Kysehän on tietysti ollut siitä, että eläkevakuutus ei ole mikään erityisen hyvä sijoitusinstrumentti paitsi vakuutusyhtiön kannalta. Sen ongelmia on jo realisoitunut, ja ongelman ydin on valtion vahva asema niissä eikä vakuutusyhtiön rooli sinänsä.

Vakuutusyhtiö ei sinänsä kuseta, koska se kertoo hävyttömän suuret palkkionsa avoimesti. Diili ei vain ole asiakkaan kannalta kovin hyvä.

Sen sijaan kun valtio on mukana näissä kupongeissa, kaikkea voi sattua. Verokohtelu on muuttunut jo kerran. Eläkeikä muuttuu varmasti kohtapuoleen. Kun valtio säätää ehtoja lainsäädännöllä ja vakuutusyhtiö on omien bisnestensä turvaamiseksi sorvannut vakuutusehdot sellaisiksi, ettei sopimuksesta pääse järkevin ehdoin eroon vaikka ehdot muuttuisivat kuinka huonoiksi ja koko eläkevakuutussäästämisestä poistuisi alkuperäinen idea, vakuutuksen ottaja joutuu vain kärsimään.

Tällä kertaa vakuutusyhtiöiden sanoma on kuitenkin oikea. Emme tiedä, mikä eläketurvan taso on 30 vuoden kuluttua. Suuret ikäluokat tyhjentävät pajatson ja heidän eläke-etuuksiinsa ei uskalleta koskea, mutta uskalletaanko seuraavan sukupolven? Emme tiedä, mutta jos valtio velkaantuu hirveää vauhtia ja eläkekassoissa alkaa olla vajausta, sitä ei oikein voi paikata mistään. Riski on ainakin olemassa siitä, että eläkkeen taso ainakin suhteutettuna senaikaiseen hintatasoon on paljon vähemmän kuin mitä tällä hetkellä luvataan.

Se, voiko tätä käyttää markkinoinnissa, on rajatapaus. Kyse on aidosta riskistä, mutta kuinka paljon sillä saa pelotella ihmisiä, jotka eivät ymmärrä asioista mitään?

Sanoma siitä, että jonkunnäköinen itse säästäminen on varmasti eduksi, on epäilemättä oikea. Sen sijaan säästäjän ei kannata valita kaikista sijoitusinstrumenteista jäykintä eli eläkevakuutusta vaan sijoittaa osake- ja korkomarkkinoille suoraan. Tällöin varat ovat omassa hallinnassa ja jos lainsäätäjä ryhtyy suunnittelemaan ikävää lainsäädäntöä, rahat voi siirtää turvaan johonkin sivistysvaltioon ja mennä itse perässä.

Eläkevakuutus sitoo säästäjän turpeeseen, ja kun Suomessa valtio on historiallisesti ollut säästäjän vihollinen eikä ystävä, säästäjän on syytä säilyttää ainoa “neuvotteluvaransa” eli mahdollisuus äänestää jaloillaan.