Läntistä Eurooppaa kauemmaksi matkustavalla on syytä olla matkavakuutus. Niissä on kuitenkin hemmetisti eroja ja kun selaa minkä hyvänsä pakasta vedetyn matkavakuutuksen ehtoja, todennäköinen analyysi on kiteytettynä "vakuutus on voimassa paitsi jos sattuu vahinko ja et ollut vahingon sattuessa seuramatkan possujuhlissa ja lisäksi selvin päin". Omatoimimatkailija ja vähänkin rannalla lojumista ihmeellisempien aktiviteettien harrastaja löytää kaikennäköisiä rajoittavia ehtoja, joista ei moni ole edes tietoinen ennen kuin sattuu vahinko.

Tyypillisesti kaikki "vaaralliset" aktiviteetit on rajattu pois vakuutuksista, vaikka mieli tekisi sanoa, että koralliriutalla laitteet selässä sukeltavalle sattuu ja tapahtuu huomattavasti vähemmän korvattavia vahinkoja kuin sellaisille, jotka istuvat rantakohteen baarissa juomassa rommikolaa kaksi viikkoa putkeen. On tietenkin päivänselvää, että kaikennäköinen eläimiin liittyvä on myös suljettu pois. Ymmärrän, että monikaan vakuutus ei viitsi korvata sarvikuonolla ratsastamisesta sattuneita juttuja, mutta se, että laittaa lapsensa aasin selkään ja joku taluttaa otusta kaksi kertaa kentän ympäri, ei mielestäni ole vielä mikään kovinkaan riskialtis ja halveksuttava homma. Monissa vakuutuksissa vakuutus lakkaa olemasta voimassa kolmen ja puolen kilsan korkeudessa, joten esimerkiksi Bolivian pääkaupunkiin La Paziin tutustuminen muuttuu vakuutuksen vinkkelistä hengenvaaralliseksi vuorikiipeilyksi.

Luottokorteissa on usein kohtuullisen hyviä vakuutuksia, mutta niissä on ongelmana niiden voimassaolo. Niissä on useimmissa ehtona, että matka pitää maksaa luottokortilla. Tämä on pässinlihaa niille, jotka lähtevät seuramatkalle ja maksavat kortilla kaiken kotimaisessa matkatoimistossa. Yritin selvittää eräältä korttiyhtiöltä ja heidän käyttämältään vakuutusyhtiöltä, miten vakuutus on voimassa silloin kun ostan Helsingistä lentolipun Nairobiin ja paluun Kapkaupungista a siirryn paikallisilla junilla tuon välin omaa tahtiani. Ei jotain Sambian sisäisiä junalippuja voi ostaa luottokortilla, ja sekä vakuutusyhtiön että korttiyhtiön pitkään harkittu lauselma oli "emme tiedä onko vakuutus voimassa". Kun nekään eivät tiedä, mistä minä voisin tietää? Näiden varaan ei omatoimimatkailija voi välttämättä laskea paljoakaan.

Mainostamisen arvoisia eteen osuneita korttivakuutuksia ovat Ålandsbankenin visa goldin kylkiäisenä tuleva vakuutus ja American Expressin platinakorttivakuutus. Ålandsbankenin vakuutuksessa saa lipun ostaa millä lystää eikä se vaikuta vakuutuksen ja lisäksi vakuutus korvaa hammashoitokuluja jos lohkaisee hampaansa, ja monissa nämä on rajoitettu ulkopuolelle. American expressin platinakortti on älyttömän kallis, mutta matkavakuutus on paras, mitä minä olen nähnyt. Ei oikeastaan mitään voimassaolon rajoituksia. Korvaa myös erilaisia aktiviteetteja. Korvaa matkatavaran myöhästymistä avokätisesti. Toimii super-CDW:nä autoa vuokrattaessa joten vuokraamosta ei tarvitse ottaa mitään vakuutuksia, ja tässä säästää selvää rahaa.

Viroon muutettuani minulle tuli ongelmaksi matkatavaravakuutus. Mukanani on normaalin matkalaukun lisäksi reppu, jossa on kannettava sekä järjestelmäkamera + optiikkaa. Repun arvo on kymppitonnin luokkaa. Melkein kaikissa vakuutuksissa Suomessakin tavaran korvaussummaa on rajoitettu paljon alemmas ja lisäksi yksittäiselle esineelle on vielä lisärajoituksia, ja kaikki tulkitsevat kameralaukun yhdeksi esineeksi. Virossa paras löytämäni matkatavarakorvaus oli hulppeat 200 euroa. Sain sitten IFin kautta itselleni järkättyä rahtivakuutuksesta räätälöidyn vakuutuksen, joka juuri meni vanhaksi ja sain sen uusimisesta paperit juuri äsken postissa. Vakuutus on juur sitä mitä pitääkin ja maksaa suunilleen sen verran kuin tällaisesta vakuutuksesta ajattelinkin maksaa (242 euroa vuodessa), mutta sen vakuutusehdoissa on muutama kerrassaan keskeinen rajoitus.

Pykälässä kuusi sanotaan, että vakuutus ei ole voimassa, jos tavaraa kuljetetaan merikelvottomassa aluksessa tai huonokuntoisessa kontissa, tai jos tavaraa liikutteleva trukkikuski on kännissä.