Olen tällä palstalla pitäytynyt parisuhdevinkkien antamisesta, sillä jokainen minut tunteva tietää, ettei minun neuvoillani pitkälle pötkitä.

Iltalehden ilopilleri Raili Nurvala kuitenkin tarttuu Saarela-Karpela-minkälie eroon ja pohtii syitä uranaisen liiton hajoamiseen. Listalle ovat päässeet ns. tavalliset epäillyt. Naiset tekevät kaikki kotityöt ja miehet, nuo siat, eivät tee mitään. Lisäksi on yhteiskunnan painetta. Ja miehet, nuo siat, eivät kenties oikein siedä paremmin tienaavaa vaimoa. Tämä marina on kuultu ennenkin, mutta pitääköhän tämä potaska paikkansa? Kun mietin omia tuttujani, oikeastaan useimmat miehet jäisivät mielellään kotiin lasten kanssa jos vaimo tienaisi rahat. Näiden yksittäisten esimerkkien valossa kulttuurimme kestää nykyään tämän mainiosti tai ainakin näiden miesten itsetunto.

Tarjoan tähän toisenkin selityksen, joka on malliltaan sellainen, että sitä on turhaa odottaa Nurvalan teksteistä. Voisiko kyse olla siitä, että Cosmopolitaninsa ja muut vastaavat aviisit, Sinkkuelämän ja ns. vapaa ja itsenäinen nainen -asenteen sisäistäneet eukot vain ovat tottuneet siihen, että aina kun parisuhteessa joku asia hiukan tökkii, silloin kuuluu lähteä lätkimään? Sillä se on emansipoituneen naisen velvollisuus ja miehen vaihtaminen parempaan nyt muutenkin pitäisi tehdä parin vuoden välein? Minä en tiedä, mutta kun eron vireillepanijat ovat lähes aina juuri nämä uranaiset itse eivätkä ne heidän puolisonsa jotka eivät mukamas uraa kestä, on Nurvalan virallinen litania ainakin lupa kyseenalaistaa.

Minä itse pitäisin uranaista jokseenkin täydellisenä kumppanina. Minulla on todennäköisesti taas joskus kohta oma urani, josta maksetaan tyydyttävästi, ja hänellä olisi omansa, josta maksetaan kenties vieläkin enemmän. Rahaa siis pukkaa ovista ja ikkunoista, joten missään vaiheessa ei tarvitse venyttää penniä ja kaikki mundäänit kodinhoidolliset työt voi ulkoistaa palveluskunnalle, jolloin niitä ei tarvitse tehdä kummankaan. Itse voi keskittyä vapaa-ajalla lähinnä elämiseen eikä käytävän lakaisuun, ja kun vapaa-aikaa on rajallinen määrä ja kummallakin vuoron perään menoa töiden ja niitä liippaavien takia, toiselle jää aikaa harrastaa omiakin asioita eikä ajauduta "kaikki pitää tehdä yhdessä ja jos ei homma maistu yhdessä, sitä ei tehdä ollenkaan" -kurimukseen. Jos jompi kumpi haluaa pitää välivuoden tai edes puolikkaan, se on taloudellisesti mahdollista koska hyvänsä.

Mikä tekee tuosta sellaisen painajaisen, että miehet haluavat siitä väkisin eroon?