Konjakin tapaisista juomista armanjakki on oudon aliarvostettu juoma. Se tehdään rypäleistä kuten konjakkikin ja kypsytetään tammitynnyreissä. Sitä tehdään Armagnacin maakunnassa Cognacin maakunnasta hieman etelään. Valmistusprosessissa ero on lähinnä tislauksessa. Siinä missä konjakki tislataan 70-prosenttiseksi, armanjakki jätetään miedommaksi. Molemmat pullotetaan noin 40-prosenttisina siitä huolimatta. Maku ei ole täysin sama kuin konjakilla tästä johtuen, mutta minun on enempi viskimäen miehenä mahdoton sanoa, kumpi niistä on "parempi".

Armanjakin etu on kuitenkin se, että konjakin laatuluokitus on aivan täydellisen syvältä ja poikittain. Konjakin VS, VSOP ja XO -luokat tarkoittavat kahden, neljän tai kuuden vuoden kypsyttämistä. Siinä, missä kuusi vuotta kypysytettyä viskiä ei kukaan kehtaa tuoda myyntiin edes supertarjouksessa, valtaosa konjakista menee VS- ja VSOP-pullotteisiin, jotka maistuvat lähinnä pontikalle. XO on ensimmäinen hiukan pehmeämmän makuinen ja sekin on vielä aika raakaa. Toisaalta kun valtaosa konusta myydään nuoremmissa pullotteissa, XO-konjakit ovat hirveän hintaisia ottaen huomioon, että ne eivät silti ole kovinkaan vanhoja. Erittäin vanhat (yli 15 vuotta, joka ei ole kovin paljon se) konjakit saattavat helposti maksaa 200 eurosta ylöspäin. Ei siksi, että ne olisivat erityisen hyviä juomia vaan siksi, että niitä tehdään niin toivottoman vähän ja ne kuuluu myydä jossain muotoillussa ja käsin tehdyssä erikoispullossa.

Armanjakissakin on sama laatuluokitus, mutta sitä ei noudateta mitenkään erityisen orjallisesti. Tai siis noudatetaan, mutta valtaosa armanjakista tuntuu päätyvän vuosikertapullotteisiin eikä parin vuoden VS-putelin. Kuten viski, nämä juomat pehmenevät ja paranevat vanhetessaan. XO-konjakkipullon hinnalla saa todennäköisesti pullon 40-vuotiasta armanjakkia ja puolella XO-konjakin hinnasta 15-20 -vuotiasta armanjakkia, joka on ainakin minun makuuni huomattavasti parempaa kuin 6-8 -vuotias konjakki. Satavuotiaskin armanjakki on hinnaltaan vielä palkansaajan ulottuvilla jos uteliaisuus vaivaa. En minä tosin enää oikein makueroa huomaa 25-vuotiaan ja satavuotiaan juoman välillä.

Nyt ei juoma-arkussa ole kuin yksi pullo parikymmentävuotiasta armanjakkia, mutta voisin minä sinne jonkun vähän vanhemmankin ostaa kaveriksi jos sattuu vastaan kävelemään. Armanjakin saatavuus ei välttämättä ole mitenkään kaksinen Ranskan ulkopuolella, sillä sen brändi on huomattavasti heikompi kuin konjakin, aivan turhaan.