Kokoomus ja SDP näyttävät jatkavan keskinäistä riitelyään, mistä asiasta olen kirjoittanut ennenkin.

Opetusministeri Virkkunen syyttää vasemmistopuolueita “katkerien ihmisten puolueiksi”, ja SDP vastaa ja syyttää Kokoomusta kovien oikeistolaisten arvojen kätkemisestä markkinahymyn taakse.

Tällainen nahistelu tietysti kuuluu poliittiseen retoriikkaan, mutta näiden puolueiden johtajien kannattaisi hiukan keskustella omiensa kanssa tulevaisuudesta ja siitä, mitä oikein sanotaan. Puolueen kannattajien kutsuminen “katkeriksi ihmisiksi” on jokseenkin röyhkeä väite. Jos kannattajia on vajaa miljoona, tähän joukkoon mahtuu kaikenlaista väkeä. On totta, että SDP:n julkisuuskuvassa on tältä osin ongelma, sillä aina kun Erkki “korkeat tuloverot ovat oikeudenmukaisia ja itsetarkoitus” Tuomioja avaa suunsa ja Tarja Halonen kiukuttelee liike-elämälle jostakin, ei-kannattajalle tulee väkisinkin mieleen kaunainen marina.

Mutta kyllä SDP:n riveistä löytyy asiallisiakin poliitikkoja. Esimerkiksi Liisa Jaakonsaari on usein puhunut järkeviäkin. Ja sen verran mitä tunnen todennäköisesti SDP:tä äänestäviä ihmisiä teollisuudesta ja ns. duunarialoilta, väki on mukavaa kaljaseuraa eikä tule mieleen, että he olisivat erityisen kateellisia ja katkeria. Näiden ihmisten kanssa voi juoda kaljaa ja puhua kaikennäköisiä asioita ja kaikki viihtyvät. Sen sijaan jos paikalle lehahtaa ensimmäisen työntekijänsä palkannut pienyrittäjä, väki tekee viisaasti poistuessaan paikalta sangen rivakasti, sillä tuosta suusta mitä todennäköisimmin ei kuule mitään muuta kuin katkeraa titlitystä siitä, kuinka palkat ovat liian suuria, verot liian korkeita, palkankorotukset vievät konkurssiin ja lisäksi kansa ei ymmärrä palvoa polvillaan tätä yhteiskunnan todellista selkärankaa.

SDP:n vastakommentti Kokoomuksen kovista oikeistolaisista arvoista ei ole kommenttina paljon sen älykkäämpi. Kokoomusta on kovin vaikea kutsua miksikään kovin oikeistolaisia arvoja kannattavaksi puolueeksi, koska valtaosa kannattajista ja jäsenistä saa leipänsä julkiselta sektorilta. En minä voi pitää sairaanhoitajaa tai ala-asteen opea minään riistoporvarien salaliittona, mutta sellaisiksi SDP heidät haluaa kerta toisensa jälkeen leimata. Tämä SDP:n “oikeat duunarit kannattavat SDP:tä ja Kokoomuksen kannattajat kannattavat riistoa” -asenne tuo aivan turhan päiten rajalinjan palkansaajakenttään, heikentäen edunvalvontamahdollisuuksia kun toinen puoli palkansaajista ei mitenkään tahdo tulla toimeen toisen puolen kanssa ja kykene sopimaan yhteisistä agendoista. Tämä ero näkyy myös palkansaajakeskusjärjestöissä.

Kokoomuksen ja SDP:n riitely on sikälikin aika turhaa, että nämä puolueet eivät parhaan ymmärrykseni mukaan tappele samoista äänestäjistä.

Jos jätetään kummastakin puolueesta joka tapauksessa SDP:tä tai Kokoomusta äänestävät pois ja keskitytään kantaansa toisinaan vaihtaviin, vankkaan mutuun perustuen tekee mieli sanoa, että sellaisia äänestäjiä, jotka arpovat Kokoomuksen ja SDP:n välillä, on aika vähän. Kokoomus taistelee maakunnissa Kepun kanssa kun nykyään maaseudulla ei ole enää sosiaalinen itsemurha tunnustaa äänestävänsä Kokoomusta. Kaupungeissa taas tavoite on lähinnä saada väki äänestämään ja estää vuoto persuihin. Sekä nyhtää hajaääniä ruotsinkielisiltä.

SDP taas taistelee äänistä Vasemmistoliittoa ja Viheitä vastaan. Tällä hetkellä ovi käy SDP:stä erityisesti Vihreisiin, mutta Vasemmistoliitto ei suostu kuolemaan pois vaan vetää huliganismiin hurahtanutta nuorisoa jonkun Arhinmäen johdolla edelleen. SDP:n on myös oltava tällä hetkellä varuillaan persujen suhteen, sillä kunnallisvaaleissa SDP saattoi hävitä lähiöissä paljonkin.

Kokoomuksen ja SDP:n jatkuva riitely on tietysti lähinnä tehty moraalin kohottamiseksi omille, mutta siinä piilee vaara. Loppuviikon kommentit alkoivat olla sitä tasoa, että niissä on riskinä tulehduttaa henkilösuhteet täysin. Ja jos kenttä saadaan uskomaan, että ykkösvihollinen on juuri se toinen, saattaa samassa hallituksessa olo parlamenttivaalien jälkeen muuttua mahdottomaksi avaten murheen alhossa rämpivälle Kepulle tien hallitukseen ilman minkäännäköisiä ansioita.

Vaikka riidassa on aina kaksi osapuolta, erityisesti asiasta pitäisi olla huolissaan SDP:ssä. Kokoomus näyttää olevan juuri nyt hurjassa vedossa. Ei siksi, että se olisi erityisen hyvä ja linjakas puolue. Vaan siksi, että siellä on etulinjassa käsittämättömän suosittu Niinistö ja pari nousevaa staraa, ja muut puolueet pääasiassa junnaavat vanhan kaartin voimin eivätkä saa kuluneille naamoille samaa ilmaista julkisuutta kuin Kokoomus saa vaikkapa Alexander Stubbin kautta.

Vaikka Kokoomuksen kannatus nykyluvuista hiukan lässähtäisikin, pidän silti pienenä ihmeenä jos puolue ei ole seuraavien vaalien jälkeen suurin. Suomen poliittisen kulttuurin mukaan se tekee siitä automaattisen hallitus- ja pääministeripuolueen. Sillä on siis paikka vallankahvassa katsottuna, ja kysymys kuuluu lähinnä siitä, onko sen hallituskumppani SDP vai Kepu. Jos SDP faktisesti tavoittelee oppositioasemaa edelleen yrittäessään suoristaa rivejään, silloin tietysti nykylinja on varsin hyvä. Jos taas se haluaa oppositiosta pois, pitäisi pikku hiljaa ruveta rakentamaan yhteistyökuvioita Kokoomuksen suuntaan sen sijaan, että räyhätään Kokoomukselle ja ylistetään punamullan historiallisia saavutuksia.

Sillä jos Kokoomus ei nyt täysin mokaa jotakin, punamulta on hallitusratkaisuista se ainoa, joka ei tule kyseeseen.