Ruotsin, Norjan ja Tanskan keskuspankit tukevat Islantia puolellatoista miljardilla eurolla.

Minulle muistuu eläväisesti mieleen Suomi 90-luvun alussa. Kaksi kertaa meillä oli Saksan keskuspankin tuki takana ja kaksi kertaa markka siitä huolimatta romautettiin. Ensin devalvaatio ja perään kellutus. Kun luottamus talouteen on mennyt, keskuspankkien toimilla on lopulta aika vähän vaikutusta.

En oikein ymmärrä, mitä tällä yritetään saavuttaa. Tai siis ymmärrän sen, miksi Ruotsi, Tanska ja Norja ovat mukana. Ja sen, miksi Suomi ei ole. Mutta jos talous on täysin kuralla ja pankkijärjestelmä lähellä konkurssia, keskuspankkituki ei korjaa mitään. Ylipäätään tämän hetken Islannista tulee mieleen Suomi 80-luvun lopulla. Yritykset ja yksityiset ottivat halpoja valuuttalainoja. Yksityiset törsäsivät rahat ja yritykset laajenivat puolivillaisella strategialla ulkomaille. Sitten lainarahan hinta nousi, devalvaatio pompsautti valuuttavelat pilviin ja tuloksena oli pankkikriisi ja syvä lama.

Islanti on nyt siinä vaiheessa, jossa vakuutetaan, että kaikki on hyvin ja mitään ei tapahdu, ja ystävällismielisten naapurivaltioiden keskuspankit vakuuttavat tukeaan maan taloudelle. Kaikki huono johtuu vain inhottavista spekuloijista ja lisäksi ilkeämielinen media on ymmärtänyt kaiken aivan väärin ja paratiisi kukoistaa. Aina ennen nämä asetelmat ovat päätyneet romahdukseen. Ehkä tämä kerta on poikkeus. Tai sitten ei. Muiden omien pesojensa kanssa nysväävien Pohjoismaiden kannalta Islannin tilanne on kiusallinen. 90-luvun alussa Suomella ei ollut mitään käytännön vaikutusta muun Euroopan talouteen, mutta niin vain lopulta Suomesta alkaneessa ketjussa romahti aika monta valuuttaa ja lopulta koko ERM-mekanismi vaihteluväleineen.

Jos Islannin talous syöksyy tuosta täysin, seuraavaksi ruvetaan epäilemään Ruotsin ja Tanskan taloutta. Ja kun näitä epäillään, Norjaakin epäillään. Islannilla ei ole mitään vaikutusta näidenkään maiden talouteen, mutta "lähellä" olevat pienet reunamaat ovat aina vaaravyöhykkeessä kun talousmyllerrys ja yleinen epäluottamus hyökkää. Näiden maiden keskuspankeille on huomattavasti halvempaa yrittää padota ongelma Islantiin ja maksaa siitä todennäköisesti satoja miljoonia kuin antaa mädän levitä omille markkinoille ja ryhtyä puolustamaan kymmenillä miljardeilla omaa valuuttaa ja pankkijärjestelmää. Suomen keskuspankkia taas ei suuremmalti kiinnosta polttaa rahojaan tällaiseen, koska euron arvo ei heilu mihinkään Islannin vaikutuksesta.

Jos Suomi käyttäisi markkoja, Islantia tukemassa olisi kolmen sijasta neljä keskuspankkia.