Tekijänoikeusmaksu kännyköille?

Hallitus on ryhtynyt ponteviin toimiin ulottaakseen tekijänoikeusmaksun kännyköihin ja tietokoneisiin.

Ministeri Arhinmäki vaikuttaa tältä osin hieman pettymykseltä. Eihän ole mikään suurensuuri salaisuus, että en ole erityisen suuri laitavasemmiston fani, mutta olin varsin tyytyväinen kun Vasemmistoliitto meni hallitukseen ja Arhinmäki otti itselleen kulttuuriministerin homman. Jotenkin lapsenuskoisesti ajattelin, että erinäköisiin korporatiivisiin mafioihin karsaasti suhtautuva vasemmisto ja sinänsä varsin taitavalta vaikuttava Arhinmäki olisivat hyvä vastapaino joka paikkaan kouransa tunkevalle tekijänoikeusmafialle.

Toisin näyttää käyneen. Tekijänoikeusväen lobbarit ovat sitä tasoa, että heidät kannattaisi

houkutella isolla rahalla myymään suomalaisia tuotteita ympäri maailmaa sen sijaan, että he haaskaavat lahjakkuuttaan puuhastelubisneksen äänitorvina. Nyt näyttää Arhinmäkikin laulavan täysin tekijänoikeusjärjestöjen lauluja ja toistavan niiden tympeintä propagandaa esittämättä yhtään kiperää kysymystä.

Ei tarvitse olla kaksinenkaan talousmies nähdäkseen, että nykyinen hyvitysmaksu on Suomen taloudelle vahingollinen. Hyvitysmaksut ovat Suomessa erittäin korkeat ja hyvitysmaksun alaiset laitteet erittäin helposti tilattavissa mistä hyvänsä EU-maan nettikaupasta, joissa hinnat tuppaavat muutenkin olemaan kilpailukykyisemmät. Suomeen on täysin mahdotonta edes yrittää rakentaa Euroopan mittapuulla merkittävää verkkokauppaa, sillä suosituimpien tuotteiden hinnassa on korkeita hyvitysmaksuja ja kauppa rakenteellisesti kilpailukyvytöntä, vaikka se olisi tehty logistiikaltaan ja kustannuksiltaan kuinka hyväksi.

Lisäongelman muodostaa jatkuva tempoilu. Tekijänoikeusväki yrittää ulottaa hyvitysmaksuja jatkuvasti uusiin laitteisiin, ja koska yksikään poliitikko ei uskalla astua jostain syystä vastahankaan, se myös siinä onnistuu. Se, että laitteissa alkaa olla jonkunlaista tallennuskapasiteettia, on kasvava eikä vähenevä ilmiö, ja näin ollen lähivuosina nähdään, kuinka hyvitysmaksu halutaan ulottaa kodinkoneisiin, leluihin ja ehkä jopa joihinkin vaatteisiin.

Tässä ympäristössä ei kannata suunnitella Suomeen mitään muuta kuin pientä kivijalkakauppapuuhastelua, jonka kohderyhmänä ovat ihmiset, jotka ovat liian tyhmiä tai laiskoja tilaamaan asioita ulkomailta. Sen sijaan, että myisimme ulkomaille, haittaverotamme omaa bisnestämme ja annamme näin kilpailuedun muille. Kun maksut nousevat koko ajan tallennuskapasiteettien noustessa ja uusia asioita tulee hyvitysmaksun piiriin, oikeastaan kukaan ei ole mitään bisnestä suunnitellessaan turvassa siltä, ettei viiden vuoden tähtäimellä tuonkin kaupan tuotteissa ole jotain maakohtaisia mikkihiiriveroja. Tällä hetkellä vientiin menevät laitteet on hyvitysmaksusta vapautettu, mutta ei tämäkään ole kirkossa kuulutettu asia, sillä tuontilaitteista yksityiseen käyttöön ei hyvitysmaksua makseta. Jossain vaiheessa varmasti keksitään kompensoida näitä päittäin.

Ennen kuin kaikki alkavat kuorossa huutaa, että artisti on palkkansa ansainnut, voidaan aivan hyvin järjestää tämä asia jotenkin muuten jos nyt tuntuu siltä, että artistit tarvitsevat tukiaisia. Kun melkein jokainen suomalainen käyttää sellaisia laitteita, joilla voisi ainakin kieroutuneissa unelmissa säilyttää tekijänoikeuksien alaista sisältöä, maksu voidaan aivan yhtä hyvin kerätä veroina siten kuin verot Suomessa kerätään. Näin ei haitata mitään erityistä bisnestä tuotteiden loppuhintaan suhteutettuna korkeilla pisteveroilla. Osmo Soininvaara ehdotti joskus kiusallaan hyvitysmaksun siirtämistä maitotölkin hintaan, sillä näin sitä ei huomaisi kukaan ja se jakautuisi oikeudenmukaisemmin.

Veroihin siirtämisessä olisi se hyvä puoli, että samalla voitaisiin ohittaa muutamia välikäsiä ja katsoa, mikä poru siitä syntyy. Nythän tekijänoikeusmafian iskulause on se, että köyhät artisti-ressukat tarvitsevat lisää rahaa ja siksi hyvitysmaksu on mitä parhain keksintö. En tiedä, mikä on tällä hetkellä artistin osuus, mutta mitäpä jos maksettaisiin vain tuo, ja suoraan artistille? Tulisi halvemmaksi, artistit saisivat rahansa ja käenpoikaset jäisivät nuolemaan näppejään.

Tekijänoikeusmaksu kännyköille on erityisen ongelmallinen.

Ensiksi on ainakin minun mielestäni kaksinkertaisen maksatuksen ongelma. Jos haluaa siirtää savikiekkomuodossa

ostamaansa musiikkia tai muuta sisältöä kännykkään, se pitää käytännössä kuljettaa tietokoneen kautta. Tietokoneen kovalevystä taas hyvitysmaksu jo maksetaan. Käytännössä kännykästä rahastaminen tämän päälle tarkoittaa sitä, että kuuntelusta kännykällä maksetaan kaksinkertainen hyvitysmaksu. Kyllähän kännyköihin voi tietysti ostaa sisältöä suoraan kuten esimerkiksi Applen kännyköihin Itunesista ja muihin muiden valmistajien omista kaupoista, mutta tällöin hyvitysmaksulle ei ole perustetta. Musiikin ostaminen tätä tietä sisältää implisiittisesti oikeuden tallentaa tuo kappale siihen laitteeseen, jolla se kuunnellaan, ja käyttöehdot ainakin Itunesin tapauksessa sallivat kopioiden tekemisen muihinkin omiin kannettaviin soittimiin. Sekä tietysti varmuuskopioimiseen ja varastoimiseen tietokoneen levylle.

Musiikin myynnistä jo yli puolet tapahtuu bittimuotoisesti eikä savikiekkomuotoisesti eikä suhde tästä enää savikiekkoa suosivammaksi muutu. Mikä siis on peruste jatkossa millekään hyvitysmaksulle, sillä netistä ostetun kappaleen hinta ja käyttöehdot sallivat tiedoston tallentamisen kaikkiin matkan varrella oleviin laitteisiin ilman eri korvausta? Mielestäni tällaista perustetta ei enää ole, hyvitysmaksulla on hyvitetty nimenomaan laillisten kopioiden tekemistä sellaiseen käyttöön, jossa ehkä jotenkin jollain perusteella olisi voitu ajatella, että toisenkin kopion ostamiselle olisi ollut peruste, kuten vaikka cd-levyn kopioimisessa autokäyttöön. Kun nyt ostetun musiikin hinta sisältää oikeuden kuunnella sekä kotonaan että autossa, miksi pitäisi maksaa lisää jo kerran saadusta oikeudesta tallentaa ostos?

Kännykässä tulee lisäksi suurena ongelmana se, että se näivettää suomalaista mobiilibisnestä entisestään, ja tuo bisnes ei muutenkaan ole kovin hyvällä tolalla. Operaattorit eivät enää investoi suomalaiseen infrastruktuuriin ja mobiiliteknologian edelläkävijästä on tullut mobiilitekniikan kehitysmaa.

Tätä kehitystä on autettu valtiovallan toimesta usein eri tavoin. Ensin myytiin olemassa oleva infrastruktuuri pilkkahintaan ruotsalaisille, jotka ovat sen jälkeen lähinnä rahastaneet mutteivät turhan päiten investoineet. Sen jälkeen kiellettiin liittymän ja puhelimen kytkykauppa ja saatiin uusien mobiililaitteiden leviäminen joka taskuun polkemaan paikallaan kaksi vuotta. Nyt ollaan taas samassa hengessä tuomassa kännyköihin lisähintaa, millä on taas jotain vaikutuksia tähän bisnekseen.

Kännykän tilaaminen ulkomailta on varsin vaivatonta, mutta silloin ollaan samassa ongelmassa kuin ennen kytkykauppaa: asiakkaalla pitää olla könttäsumma rahaa hetinyt ja uudet kännykät ovat aika kalliita. Kytkykauppahan on efektiivisesti osamaksusopimus, jolla tuodaan uudet

laitteet jokaisen kuluttajan ulottuville. Kytkykauppakännykässä hyvitysmaksua ei käytännössä voi välttää, joten näiden pakettien hinnat nousevat. Kunnes joku keksii, miten asia kierretään siirtämällä joku osa bisneksestä Viroon. Varmaa on se, että suomalainen kuluttaja maksaa lisää, suomalainen teleoperaattori maksaa lisää, suomalainen kivijalkakauppa menettää asiakkaita ja suomalaiset työpaikkoja.

Luova työ tarvitsee kipeästi uuden ansaintamallin. Sellaisia on syntynyt tai syntymässä elektronisen jakelun ympärille, sillä kuten kirjoitettu on, aikaisemmin varsin pääomavaltainen julkaisutoiminta on menettämässä kapitalistisen luonteensa ja välikäsiä on putoamassa pois.

On selvää, että loppuasiakkaan kuuluu maksaa luovasta työstä jotenkin ja on selvää, että luovan työn tekijä haluaa korvauksen työstään. Kaikki muu tuossa välissä on erinomaisen epäselvää eikä siinä ole mitään luonnonlakeja tai -vakioita. Nykyinen malli on tiensä päässä, sillä se perustuu ajatukseen pääomavaltaisesta julkaisusta ja vähittäiskauppakeskeisestä jakelusta. Hyvitysmaksu on huonon järjestelmän paikkaamista toisella huonolla järjestelmällä eikä sen tunnustamista, että koko liiketoiminta on muuttunut.

Järjettömien pisteverojen sijaan pitäisi miettiä tätä kokonaiskuvaa uudelleen. Yksi välittömästi tehtävä toimenpide olisi hyvitysmaksun siirtäminen valtion budjettiin, sillä nykyisessä muodossaan se on Suomen taloudelle ja sitä myötä myös valtiontaloudelle paljon suurempi rahallinen haitta kuin mitä tuo maksu vuodessa tuottaa. Rahan maksaminen marisijoille suoraan poistaisi kerrannaisvaikutukset ja olisi vähintään kustannusneutraali toimenpide, todennäköisesti julkistalouden vinkkelistä positiivinen.

Tämän jälkeen tuosta maksusta tulisi poliittinen, millainen se jo nyt käytännössä on. Sen maksamista ja suuruutta voidaan sen jälkeen tarkastella osana poliittista prosessia ja seurata, kuinka maailma ympärillä muuttuu ja miten artistien tulonjako ja ansionmuodostus kehittyvät.

Muistikapasiteetin haittaverottaminen Suomessa ei edistä oikeastaan mitään tarvittavia muutosprosesseja. Sen sijaan joskus lähitulevaisuudessa syntyy hassunkurinen tilanne, kun yhdelle tallennuslaitteelle mahtuu kaikki maailmassa koskaan tehty luova työ ja vielä jää puolet tyhjäksi, ja joka kerta kun tuodaan kauppoihin uusia, suurempia tallennuslaitteita, tekijänoikeusväki vaatii niistä enemmän rahaa.

blog comments powered by Disqus