Tuossa toisaalla yritin viritellä keskustelua siitä, miksi somalit ovat kaikkialla maailmassa, myös Afrikassa ja arabimaissa, se kaikkein hyljeksityin ihmisryhmä. Miksi nimenomaan he sopeutuvat huonommin kuin muut tulokkaat, aivan sama mistä kohdemaasta on kysymys.

En keksinyt asiaan mitään suurempaa viisautta, paitsi että sieltä tulevien yleinen sivistystaso on keskimäärin toivottoman alhainen. Mutta yleinen nuiva suhtautuminen johtuu varmasti jostain muustakin.

Maahanmuuttokeskusteluissa usein viitataan erilaisiin yhteisöihin. Puhutaan, että somalit (yhteisönä) tekevät jotain tai ovat jonkunlaisia. Tai islamilainen yhteisö on jotakin mieltä. Kurdiyhteisö vastustaa voimaperäisesti pyssyjen myymistä turkkilaisille. Jne. Toisaalta sitten kun puhutaan rikoksista ja muusta ei-toivotusta asiasta, yhteisöt lakkaavat olemasta ja kyse onkin vain yksilöistä, jotka rötöstelevät, eikä yhteisöllä voi olla mitään vastuuta heidän käytöksestään tai edes narauttamisestaan.

Miten on? Tuntuisi siltä, että jos hyväksytään yhteisöt joidenkin ihmisryhmien puhemiehiksi, noilta ryhmiltä voisi odottaa jotakin vastuutakin. Käytännössä tämä vastuu ilman juridista asemaa on hankala toteuttaa, joten pitäisikö meidän sitten lähinnä naureskella erinäköisille yhteisöille, jotka tulevat kertomaan meille, että foobarlandialaiset ovat suuresti närkästyneitä jostakin asiasta? Jos yhteisöt eivät pysty rikostapauksissa olemaan millään tavoin avuksi eivätkä tiedä mistään mitään, mistä nuo yhteisöt tietävät, mitä mieltä niiden oletetut jäsenet ovat jostain asiasta?

Jos joku Suomalaisuuden liiton änkyrä kävisi kertomassa telkkarissa, että suomalaiset eivät nyt pidä jostakin ollenkaan, hänelle naurettaisiin ja osoitettaisiin, että hän edustaa lähinnä itseään eikä mitään ihmisryhmää. Kuitenkin tästä vallitsee jonkunlainen välimuoto kun puhutaan kolmannen maailman maahanmuuttajista. Jos yhteisöt ärähtävät jostakin, niitä kuunnellaan.

Mutta edustavatko ne oikeasti ketään vai ovatko noiden yhteisöjen puuhamiehet lähinnä hulluja? Ja kun annamme näille äänen, meille välittyy jokseenkin vääränlainen kuva ulkomaalaisryhmistä ja vieraista uskonnoista? Jolloin itse asiassa leimaamme ihmisiä sillä perusteella, mitä joku itsensä puhemieheksi ylentänyt suurvisiiri sattuu ajattelemaan?

Tämä asia on jossain määrin hankala. Jos yhteisöillä on äänivalta, silloin niillä pitäisi olla jotain vastuutakin. Jos niillä ei ole vastuuta mistään, niitä ei pahemmin pitäisi kuunnella sillä korvalla, että niiltä kuullaan Totuus jonkun ihmisryhmän tai edes sen enemmistön ajatuksista. Kerhot, joihin liitytään jäseniksi, ovat erilaisessa asemassa, koska jäseneksi liittyessään de facto hyväksyy yhdistyksen linjan ja voi myös vaikuttaa siihen. Ja jos meno ei miellytä, voi erota.

Mutta jos ihmiset implisiittisesti liitetään tahtomattaan somaliyhteisöön, islamilaiseen yhteisöön tai maahanmuuttajayhteisöön, on ainakin mahdollisuuksien rajoissa, että erinäköiset kiusanhenget käyttävät heidän ääntään ilman, että he voivat vaikuttaa asiaan mitenkään. Suomessa ja länsimaissa muutkin toimivat yksilöinä eivätkä joidenkin hämärien heimojen ja yhteisöjen osana, joten tässä mielessä voisi odottaa ulkomaanpelleiltä samaa.

Tämäkin ajatus on vain poliittisesti hankala, koska erinäköiset yhteisöt ovat helposti niitä hyvää tarkoittavia hölmöjä, jotka tekevät tahtomattaan työtä vihervasemmiston maahanmuuttoasioiden ajamiseksi. Jos maahanmuuttajat Suomessa olisivat samanlaisia kuin suomalaiset ovat Englannissa eli elävät omaa elämäänsä, tekevät töitä, maksavat veroja ja osoittavat suomalaisyhteisöllisyyttä käymällä kerran kuussa juomassa kaljaa jossain, maahanmuuttajat muuttuisivat ihmisiksi muiden joukossa eikä joukoksi, jota pitää hyysätä ja paapoa ja erityisymmärtää.

Tämä tarkoittaisi ajatuksellisesti sitä, että odottaisimme mustan miehen olevan aivan yhtä kykenevä päättämään omasta elämästään kuin valkoisenkin miehen. Kova pala niille, jotka tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta puhuessaan itse asiassa rakentavat aparaatteja, joissa maahanmuuttajat ovat valkoisen miehen holhottavina, ja erityinen ansio on, jos neekeri ymmärtää pukeutua hassunkuriseen heimoasuun sen sijaan, että käyttää pukua ja kravattia.

Jos olisin maahanmuuttajana Suomessa, minua saattaisi tällainen “tiedämme mikä sinulle on hyväksi” -ajattelu hieman kyrsiä.