Nyt Nokian johtajaspekulaatioiden käynnistyttyä on kirjoiteltu siitä, että Suomeen on vaikea saada maailman huippuja ja tutkittu syitä.

Tämä asia tuntuu nyt käynnistävän jonkunnäköisen negatiivisen itseruoskinta-aallon sen sijaan, että asiaa mietittäisiin hieman tarkemmin. Kun nimittäin katson esitettyä syyvalikoimaa, siinä on varsin runsaasti humpuukia.

Hankala kieli
Totta, tälle emme voi juuri mitään. Suomen kielen oppiminen sille tasolle, että yrityksen toimitusjohtaja sillä työssä pärjää, on pidempi projekti kuin tuo toimitusjohtajan pesti, sillä hommat tuppaavat olemaan tuulisia. Moni ei viitsi edes vaivautua, ja tästä tietysti seuraa vaikeuksia sopeutua. Asiaa auttaa se, että sosiaalisissa verkostoissa suomalainen koulutetumpi ja myös hieman vähemmän koulutettu väki tuntuu puhuvan aivan mielellään englantia. Ei ole mitään vaikeuksia löytää mistään tilaisuudesta jotain seuruetta, joka kykenee ja haluaa keskustella suunnilleen mistä hyvänsä englanniksi.

Verot ja elintaso
Tämäkin on totta, mutta ei niin paljon kuin annetaan ymmärtää. Tämä on ongelma erityisesti ylemmän keskiluokan haalimisessa Suomeen, sillä heille elintasoero muihin länsimaihin on todellinen. Jos taas puhutaan pari miljoonaa vuodessa brutto tienaavasta, hänen elämänsä ei oleellisesti muutu siitä, onko veroprosentti 54 vai 48. Lisäksi voisi ehkä ajatella, että osa tällaisen työn houkuttavuutta on työssä itsessään eikä ainoastaan siinä, paljonko siitä maksetaan. Tälle nyt kuitenkin voisi tehdä jotain samalla kun tehdään jotain keskiluokan kyykytykselle, koska tämä ongelma ratkeaa sen sivutuotteena jos se joskus päätetään ratkaista.

Huippukoulujen puute
Sitten aletaan törmätä uskonkappaleisiin. Suomessa ei ole lapsosille kalliita yksityiskouluja, joten lapsia ei haluta tuoda Suomeen. Nyt kuvitellaan, että ansio on yksityisessä ja kalliissa koulussa. Vaikea kuvitella, miksi koulua pitäisi mitata hintalapun eikä oppimistulosten mukaan. Maailmallahan on kalliita yksityiskouluja juurikin siksi, että julkiset koulut ovat helposti täynnä kaikenväristä roskaväekä ja siellä ei opi juuri mitään. Suomessa tällaisten henkilöiden suosimien asuinalueiden julkiset koulut ovat tuloksilla mitattuna parempia kuin kalliit yksityiskoulut anglosaksisissa maissa eikä englanninkielinen koulukaan huonosti pärjää. Suomessa olisi yksityiskouluja jos niille olisi joku tilaus, mutta kun ei ole.

Suomalainen jurous
En tiedä ovatko suomalaiset juroja jossain pimeimmällä Pohjanmaalla. Ehkä ovat, ehkä eivät. Ainakaan Helsingissä he eivät ole. Tunnen jokusen Suomeen tarpeeksi hyvän duunin takia tulleen ulkomaalaisen. Heidän mielestään Helsinki on yksi helpoimpia paikkoja tutustua ihmisiin. Kaikki puhuvat kaupungin yössä englantia, kaljan tilaaminen englanniksi herättää lähes automaattisesti tiskillä jonottavassa naapurissa tarpeen kysyä, mistä hän oikein on, ja tätä kautta löytyy kavereita sekä puolisoja. En tiedä mistä kirjoituksessa on peräisin ankanpoikanen, että suomalaiset eivät kutsu muita koteihinsa? Minusta tutut ramppaavat jatkuvasti toistensa luona syömässä viikonlopppuiltaisin tms, ja niin minäkin tein usein Suomessa asuessani. Aika monissa maissa tätä ei tehdä ollenkaan, eikä asia muutenkaan ole mikään erityinen mittari. Kysehän on sosiaalisesta elämästä, ja oleellista on se, että sitä on eikä se, tapahtuuko se kotona, pubissa, ravintolassa tai oopperan väliajalla.

Suomi voi vaikuttaa jurolta ja epävieraanvaraiselta paikalta, jos on raivoraitis niuhottaja eikä uskonnon tai jonkun muun syyn takia syö sitä, mitä muut syövät. Jos sylkäisee pontevasti lasiin ja kieltäytyy kaikista tilaisuuksista, joissa alkoholia tarjotaan, joutuu jäämään aika usein kotiin. Jos ei tee asiasta numeroa eikä siitä, että muut juovat ja syövät sikaa, ongelma poistuu.

Näyttäisi siltä, että kyse on enemmänkin mielikuvista kuin faktoista.

Mistä nämä mielikuvat oikein ovat peräisin? En usko niiden olevan kovin voimaperäisesti uutisten ja sensellaisten asioiden peruja, sillä Suomesta on USA:ssa uutinen vain jos joku häirikkö ampuu koulussa muutaman tyypin päreiksi. Ei yksikään huippuluokan älyä edustava muodosta kuvaansa mistään maasta tällaisten uutisten perusteella, varsinkin kun ne ovat harvinaisia. Ei maailman tiedotusvälineissä käsitellä suomalaista koululaitosta (ainakaan negatiivisessa sävyssä) eikä suomalainen luonteenlaatu ole mikään yleisen mielenkiinnon kohde, kuten ei ole luonteenlaatu muissakaan pienissä maissa.

Minä veikkaan, että suurin väärien mielikuvien levittäjä on se, että niin moni suomalainen itse uskoo niihin. Ainakin minun ikäisilleni opetettiin koulussa, että me olemme juroja, ja verrattiin meitä käsiä viuhtoviin italiaanoihin. Meille on opetettu asenne, että papupatamainen puhuminen ei-mistään ja huitominen käsillä on sosiaalista, ja suomalaiset ovat niin metsäläisiä, etteivät tätäkään osaa. En tiedä onko asiassa ollut jotain perää 40 vuotta sitten, sillä omien kotiolojeni ja lapsena näkemieni aikuisten käytöksestä oli vaikea kuvitella, että suomalaiset ovat syrjäänvetäytyviä, kielitaidottomia, sosiaalisesti kelvottomia ja puolijuoppoja metsäläisiä. Tänä päivänä asia ei ainakaan enää pidä kasvukeskuksissa paikkaansa. Nykyiset minun ikäiseni ovat kielitaitoisia, matkustelleita, perillä maailman tapahtumista, puheliaita ja positiivisia ihmisiä.

Kun suomalaiset itse uskovat näihin harhaoppeihin ja kulkevat ympäri maailmaa lomalla ja työasioissa kertomassa, kuinka Suomi on niin kelvoton paikka monessa suhteessa, tämä on se kuva, josta mahdollinen Suomeen työhön tuleva ammentaa. Ei hän seuraa päivittäin, mitä Suomessa tapahtuu vaan kuulee ehkä yhden epätyypillisen uutisen vuodessa. Sen sijaan hän tuntee jokuksen suomalaisen, joilla on kovin huono käsitys siitä, millainen paikka Suomi on. Keskiluokan olematon ostovoima aiheuttaa tästä marinasta leijonanosan, mikä on yksi lisäsyy yrittää tätä korjata.

Kun suomalainen kertoo, että Suomessa on ankeaa ja ihmiset tylsämielisen nuivia, tätä pitää suhteuttaa siihen, että maailman hirveimmistä perslävistäkin tulevat ihmiset useimmiten kertovat, mikä kaikki heidän maassaan on hyvää. Jos suomalainen ei kerro mitään hyvää mistään, on ulkomaanpellen vaikea asiaa ymmärtää, ja helposti syntyy mielikuva siitä, että kyse on aivan lohduttoman ankeasta paikasta, mikä on monellakin tapaa harhaoppi.

Tässä jokaisella on lähettilään tehtävä. Virallinen propaganda ei tavoita ketään, mutta valheelliset nyyhkytarinat leviävät, sillä ne kuulostavat huomionarvoisan omituisilta. Eihän Suomessa kaikki ole hyvin, mutta Suomi on ulkomaalaiselle paljon helpompi ja mukavampi paikka kuin mitä nämä tarinat antavat ymmärtää.

Miksi niitä silti pitää levittää?