Kirjoitin joku aika sitten siitä, kuinka konsulentit hyökkäävät tuota pikaa kertomaan meille, miten nykyisiä lapsukaisia kuuluu johtaa, koska he ovat Aivan Erilaisia Ihmisiä kuin hiukan vanhemmat. Huutooni on vastattu.

Kauppalehti on jo sortunut paineen alla ja kirjoittanut tämän jutun jonkun juniorin mainokseksi.

Tämä hiukan yli parikymppiseltä näyttävä nuorisoälykkö valistaa meitä muunmuassa näin: “Nettisukupolvi tajuaa tekniikkaa parhaiten, mutta on yleensä alimpana yrityshierarkiassa, hän kertoo epäsuhdasta.” Sitten kun heppu on joskus saanut ensimmäisen ihan oikean työpaikan muualla kuin purilaisbaarin kassalla, hän saattaa oivaltaa, että yritysten herrat ja narrit erottelevassa hississä eteenpäin pääsee lähinnä laaja-alaisuudella ja useiden asioiden ymmärtämisellä. Se, että lapsukaiset osaavat käyttää inttärnettiä ja peeseetä hiukan rivakammin kuin 42-vuotiaat, ei tee heistä vielä mitään muuta kuin hyviä internetin ja peeseen käyttäjiä.

Elämänkokemuksellakin on arvoa, sillä se, että on omakohtaisesti nähnyt kasan virheitä ja onnistumisia tuo varmuutta suoritukseen. Myyntineuvottelussakin auttaa kummasti se kun tietää, miten näitä asioita tavataan tehdä sen sijaan, että aloitetaan täysin nollasta.

Sitten mopo karkaa täydellisesti ja kulkuväline lienee jo tässä kohtaa tukevasti tuolla puolen Limpopon:

“Nettisukupolvea kuvaillaan kärsimättömäksi. Paitsi että nettisukupolven kielellä kärsimättömyys tarkoittaa tehokkuutta. He ovat tottuneet siihen, että tietoa löytyy netistä ja se on käytettävissä välittömästi. Yritysjohdon kannattaa muistaa tämä asenne, kun on aika palkita työntekijä.

- Mielummin kymmenen puntaa joka viikko kuin joulubonus kerran vuodessa, Tarnowski opettaa.

Netti on myös opettanut Y-sukupolven kyseenalaistamaan kaiken tiedon. Siksi toimitusjohtajan palaveripuheita ei välttämättä uskota, koska "opiskelijakaveri sanoi, että japanilaisfirmassa yritettiin samaa viime viikolla, eikä se toiminut".

Vaikuttaa siltä, että Y-sukupolvi tulee pian ohi kaikista ja nopeasti. Pidä siis varasi työpaikalla, jos olet syntynyt ennen vuotta 1980. Uusi sukupolvi haluaa yletä, eikä jää odottelemaan, jos "ylennysjärjestyksessä seuraava" henkilö jarruttaa urakehitystä.

Nuoret etsivät uudet tikkaat huipulle tai löytävät kokonaan uuden huipun


Olen itse johtanut kaikenikäisiä 20-vuotiaista 60-vuotiaisiin tässä vuosien varrella. Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan, eli nuoret ovat usein sangen kärsimättömiä. Muttei tämä mikään ansio ole vaan lähinnä vitsaus, jota paikataan laittamalla projekteihin ja tiimeihin mukaan vähän vanhempaakin väkeä. Kyseessä ei nähdäkseni ole mikään “Y-sukupolven” uusi synnynnäinen ominaisuus vaan yleinen ja aina ennenkin vallinnut nuoruuden innokkuus ja lyhytjänteisyys. Ei firma pärjää sillä tavoin, että junnut sähläävät sen verran joka asiassa kun homma on kivaa ja sitten kun alkaa tylsä rutiinin, viimeistelyn, dokumentoinnin ja yksityiskohtien loppuunviemisen vaihe, hanskat napsahtavat tiskiin ja “y-sukupolvesta” näkyy lopputuloksia vaativan asiakkaan palaveripöydässä vain puoliksi syöty pulla kun naapurineukkarissa tarjolla oleva myslileseitupiiras maistuu paljon paremmalle ja on lisäksi hyväksi pörröisille eläimille.

Aloitin työelämässä jo silloin kun y-sukupolvi ei ollut vielä edes pilke tyhjän gin&tonic -lasin läpi näkyvissä vanhempiensa silmissä. En muista kenenkään vaipuneen koskaan hurmokseen kuullessaan toimitusjohtajan “kaikki on täydellistä ikuisesti” -moraalinkohotuspuheen. Tämän asian väittäminen uudeksi keksinnöksi kertoo meille siitä, että siteeratun y-sukupolven kuningasjätkän kannattaisi keskustella joskus edes vartti vaikkapa 70-luvulla syntyneiden muinaisjäänteiden kanssa.

Silloin joskus kun kaltaiseni dinosaurukset vielä temmelsivät ja tömistivät tannerta huolettomina ja vapaana “y-sukupolven” aiheuttamasta, punttejamme tutisuttavasta pelosta, osattiin myöskin lähdekritiikin taito. Paitsi että silloin se perustui haettuun, luettuun ja omaksuttuun tietoon tunnetuista lähteistä sen sijaan, että se perustuu johonkin mesessä levinneeseen kiertokirjeeseen tai tuntemattomaksi jäävän nobodyn levittämään huhuun. Joskus kun tämä lapsinero pääsee oikeasti johtamaan ihmisiä, hän saattaa huomata, että jokseenkin suurin tyhjäkäynti firmassa aiheutuu siitä, että tapetaan kaikennäköisiä pakasta vedettyjä huhuja. Ja niiden aktiivinen etsiminen internetistä ei millään mittapuulla saata olla ansio tekijälleen tai sukupolvelleen.

Suosittelen dinosaurusvuosieni elämänkokemuksella tälle Ajatuksien Ankkalammikolle, että kun hän kokoaa joskus ensimmäisen tiiminsä, hän valitsee siihen junnujen sekaan myös hieman kokeneempaa väkeä. Näin hän saa tuplattua tiiminsä koon ja tehokkuuden samalla johtamisvaivalla. Minun havaintoni asiasta on se, että johtajan ajasta kuluu valtaosa siihen, että motivoidaan y-sukupolven lapsukaisia tekemään sitä, mitä heidän kuuluu tehdä, vaikka se ei olekaan kivaa ja trendikästä. Työpaikoilla kun välillä pitää tehdä sitäkin, mikä ei ole kivaa. Kun vanhemmalle sanoo “tee tuo kun se kerran pitää tehdä”, hän sanoo okei ja aloittaa hommat ja tulee sanomaan viikon kuluttua, että valmista tuli. Juniorin potkiminen tällaiseen hommaan kestää helposti tunnin, ja lisäksi tunnin välein pitää käydä katsomassa, että hän tekee sitä mitä pitää eikä jotain aivan muuta.

Nykyisten juniorien tahto edetä urallaan ei ole mikään uusi keksintö sekään. Tämä on aivan terve ilmiö muutenkin. Nuoret tosin tekevät viisaasti, jos katsovat ympärilleen ja ymmärtävät, millä avuilla uralla oikein edetään sen sijaan, että menevät firmaan paukuttelemaan henkseleitä ja vaatimaan suuryliapumegapaavin virkaa vain siksi, että edustaa jotain y-sukupolvea, joka on paljon hienompi kuin mikään sukupolvi ikinä koskaan.

Kolossaalisimman virheen tämä älykkö tekee kuitenkin siinä, ettei hän ymmärrä oman sukupolvensa kasvavan ikinä aikuiseksi. Hän olettaa, että he ovat kirkasotsaista ja idealistista nuorisoa vielä pitkän ajan kuluttua. Näin ei ole käynyt koskaan ennen eikä näin käy tämänkään maailman parhaan sukupolven kohdalla.

60-luvun maailman paras nuoriso onnistui huipentamaan maailmanvalloituksensa valtaamalla oman ylioppilastalonsa kysyttyään tosin ensin Kekkoselta luvan. Tämän päivän maailman paras nuoriso ei näemmä viitsi edes tehdä tätä vaan mussuttaa internetissä, kuinka maailma on rikkinäinen kun juuri heitä ei ole otettu johtamaan ympäröivän yhteiskunnan tylsimyksiä ja toivottomia surkimuksia.

Tätä lukevilta Y-sukupolven kirkasotsilta voin säästää internetin käyttämisen vaivan: Kekkonen oli se dude, joka oli Suomessa pressana 25 vuotta.