Huuhaata tasaverosta
03/06/11 10:05
Hallitusneuvottelut näyttivät tältä erää kariutuneen siihen, että vasemmisto väitti Kokoomuksen ajavan tasaveromallia ja kiista oli sovittamaton.
Tämä asia pitää sisällään niin suunnattomat määrät epämääräisiä määrittelyjä, valheita, propagandaa ja silkkaa pelottelua, että asia olisi syytä viimein julkisuudessakin käsitellä. Jos kerran Suomeen ei saada hallitusta aikaiseksi sen takia, että kaikki ymmärtävät tasaveron eri tavalla eivätkä viitsi sen kummemmin tutkia tehtyjen ehdotusten sisältöä, asia on suurempi ongelma kuin vain semanttinen. Jos tällaiset väärin ymmärtämiset tai tahallinen todellisuuden hämmentäminen vaikuttavat Suomen hallituskokoonpanoon ilman, että kukaan huomaa mitään, on aika nostaa asia esille.
Sanakirjamääritelmänsä mukaisesti tasavero tarkoittaa sitä, että marginaaliveroprosentti pysyy samana.
Veroa peritään saman prosentin mukaan verotettavan asian euromääräisestä summasta riippumatta. Muut vaihtoehtoiset veromallit ovat tasamäärä euroja ja progressiivinen vero.
Teknisesti arvonlisävero on tasavero ja ainoa progressiivinen vero Suomessa on virallisesti valtion ansiotulovero, vaikkakin kunnallisvero on käytännössä erilaisten pienituloisuusvähennysten takia progressiivinen myös.
Tosiasiassa kun puhutaan tasaveromallista sitä kannatettaessa, puhutaan suunnilleen siitä, mikä on toteutettu esimerkiksi Virossa ja Islannissa. Kaikista tuloista maksetaan sama prosentti veroa riippumatta tulojen hankintatavasta ja niiden suuruudesta. Kun joku poliittinen liike tai ajattelija kannattaa tasaveroa, hän puhuu nimenomaan siitä, miten tuloverotus pitäisi Suomessa järjestää. Tämä mallli ei ota sellaisenaan kantaa kulutusverotuksen järjestämiseen tai tasoon.
Poliittinen vasemmisto ei näe asiaa ensinkään näin. Vasemmisto vastustaa tasaveroa ja pontta vaatimuksille on saatu siitä, että Suomessa on siirrytty kohti tasaveroa kun progressiivisen valtion tuloveron osuus julkisen sektorin verokertymästä on ollut laskuvoittoinen. Tämä on tilastoja tulkitsemalla periaatteellisella tasolla aivan totta.
Retoriikan hassunkurisuus ja onttous paljastuu kun mietitään, miksi nykytilaan ja nykyiselle laskukäyrälle on ajauduttu sekä tarjotaan vaihtoehtoja, joilla siltä päästään pois. Palkkaverotus viritettiin tappiin jo 80-luvulla haitarin yläpään osalta eikä siinä ole enää juuri kiristämisen varaa ainakaan siten, että se tuottaisi juuri mitään. Vasemmiston vaatimuksesta valtionveron alarajaa on hinattu ylöspäin, joten valtaosa suomalaisista on vapautettu tästä verosta jo nyt. Verosta ei siis ole vapautettu herroja ja riistoporvareita vaan köyhät, mikä Eero Heinäluomalta tuntuu kovin usein unohtuvan.
Vasemmisto on kuitenkin halunnut kasvattaa Suomen julkista sektoria eikä oikeistokaan ole tätä vastustanut. Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet aivan tietoisesti ja suunnitelluin päätöksin, joten rahat on pitänyt tähän kerätä jostakin. Kun köyhät haluttiin vapauttaa tuloverosta ja hyväpalkkaisen tuloveroprosentti on tapissa maailmanlaajuisestikin, on pitänyt keksiä uusia veroja ja korottaa jo olemassa olleita muita kuin tuloveroja. Uusia veroja on keksitty tai kertaalleen poistettuja otettu uudelleen käyttöön. Energia- ja polttoaineveroja on kiristety, sillä niitä on vaikea välttää kun lämmittää pitää. Näiden verojen keksimisessä ja korottamisessa on kunnostautunut koko poliittinen kenttä.
Kulutusveroa on melko vaikeaa kerätä progressiivisesti. Jos kassalla tarkistetaan verotiedoista, paljonko on kossupullossa alkoholiveron suuruus, saatamme syyllistyä syrjintään ja ainakin luomme pimeät markkinat, jossa köyhät ostavat kossua rikkaille pientä vaivanpalkkaa vastaan, ja tämä vaivanpalkka on taatusti virallisen talouden ulkopuolella. Pääomatulojen veron voisi muuttaa progressiiviseksi, mutta ongelmansa on tässäkin. Se nimittäin todennäköisesti laskisi verotuloja. Nyt kun pienistäkin pääomatuloista maksetaan saman prosentin mukaan, kertyy pottiin rahaa kaikilta. Jos vero muutetaan progressiiviseksi, pienten pääomatulojen saajat alkavatkin maksaa vähemmän. Historiasta näemme, että jos pääomatulojen
veron yläraja hinataan kovin korkeaksi, pääomatulojen rahamääräinen tuotto alkaa kärsiä, sillä näitä veroja on helppoa kiertää aivan laillisestikin valitsemalla itselleen ja yritykselleen sopivan kotimaan.
Kun vahvan ja suuren julkisen sektorin puolestapuhujat löytyvät ensisijaisesti vasemmistosta, on käsillä absurdi tilanne: he kannattavat suurta julkista sektoria mutta vastustavat ainoaa mahdollista tapaa rahoittaa se. Vaikka herrojen tulovero muutettaisiin sataan prosenttiin, se ei tuottaisi niitä kymmeniä miljardeja, joita nykyinen välillinen verotus tuottaa, ja tuloverotuksen lisäksi tuntuu olevan varsin vaikeaa keksiä sellaisia progressiivisia veroja, jotka eivät ole syrjiviä, jotka voidaan käytännössä periä ja jotka eivät saman tien synnytä harmaata taloutta ympärilleen.
Jonkun pitäisi mielestäni kovistella SDP:tä ja erityisesti Eero Heinäluomaa tästä asiasta ja penätä tähän jotain tolkkua. Nyt he huutavat kuin hinaajat jokaisen välillisen veron korotusyrityksen yhteydessä, että mennään kohti tasaveromallia.
Miten sitten tämä SDP:n tulkinnan mukainen tasaverokehitys saataisiin käännettyä ja palattua menneen maailman lukuihin? Varsin vaivatta. Uusia progressiivisia veroja ei voi keksiä ja pääomatulojen muuttaminen progressiiviseksi ei tuota euroja vaan ainoastaan prosentteja. Tätä kautta saataneen kuitenkin kerättyä pieniä summia suurella vahingolla jos niin halutaan tehdä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen.
Aivan itsestäänselvä ratkaisu on pistää köyhätkin valtionverolle. Sen jälkeen he maksavat progressiivista veroa pienistä tuloistaan ja kun heitä on paljon, tästä kyllä kertyy mukava potti. Samalla tämä raha on pois kulutuksesta, joten arvonlisäveron, alkoholiveron ja polttoaineveron tuotto laskee, joten suhde paranee entisestään. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä eikä tämä taatusti edusta juuri kenenkään käsitystä oikeudenmukaisuudesta, mutta se tuottaisi halutun tuloksen.
Keskiluokan tuloverorasituksessakin on vielä hieman kiristämisen varaa, joten kun pannaan duunarit maksamaan lisää tuloistaan myös, kulutus sakkaa vielä enemmän ja suhde sen kun paranee. Samalla tosin sakkaa palvelujen kulutuskysyntä ja työttömyys kasvaa, mutta mitäpä tuosta, tärkeintähän on ottaa askeleita pois tasaveron suunnasta.
Jos emme halua korottaa veroja, voimme myös vähentää niitä. Jos esimerkiksi lopetettaisiin Sosiaali- ja terveysministeriön momentti kokonaan ja ajettaisiin alas sen rahoittamat tukiaiset ja palvelut, voitaisiin Suomessa lopettaa arvonlisäveron periminen tykkänään. Jäljelle jäävässä kakussa progressiivisen tuloveron osuus olisi selvästi suurempi. Ei tämäkään erityisen oikeudenmukaiselta vaikuta, mutta mitäpä tuosta, tasaverokehitys on pontevasti pysäytetty ja otettu tiikerinloikka kohti oikeudenmukaista progressiivisen veron yhteiskuntaa.
Kukahan patistaisi demareita vastaamaan tämäntyyppisiin asioihin seuraavan kerran, kun ottavat ykkösprioriteetikseen tasaveron vastustamisen? Nyt he saavat elää kuin porsaat pellossa, sillä asioihin perehtymättömille ihmisille syntyy mielikuva siitä, että verotus voidaan menoihin koskematta järjestää jotenkin oleellisesti toisella tavalla ja toisin painotuksin. Tämä on heille ilmaista propagandaa, jonka suhde todellisuuteen on varsin rajoittunut.
Tämän asian selittäminen ihmisille paljon kansantajuisemmin ja lyhyemmin kuin minä sen osaan selittää, voisi olla Suomelle mitä parhain teko. Suomen verojärjestelmä kaipaa täysremonttia, sillä nykyinen verojärjestelmä ei ole erityisen kannustava juuri kenellekään. Mikään remontointi ei etene kun vasemmisto saa länkyttää joutavia tasaverostaan ilman, että heitä edes pakotetaan kertomaan, mitä pahaa siinä tasaverossa on verrattuna siihen, että tasaveromuotoisia kulutusveroja ei peritä ja jätetään julkisia palveluja tuottamatta sillä summalla, jonka nämä verot tuottavat.
Löytyyköhän SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta vastausta tähän?
Tämä asia pitää sisällään niin suunnattomat määrät epämääräisiä määrittelyjä, valheita, propagandaa ja silkkaa pelottelua, että asia olisi syytä viimein julkisuudessakin käsitellä. Jos kerran Suomeen ei saada hallitusta aikaiseksi sen takia, että kaikki ymmärtävät tasaveron eri tavalla eivätkä viitsi sen kummemmin tutkia tehtyjen ehdotusten sisältöä, asia on suurempi ongelma kuin vain semanttinen. Jos tällaiset väärin ymmärtämiset tai tahallinen todellisuuden hämmentäminen vaikuttavat Suomen hallituskokoonpanoon ilman, että kukaan huomaa mitään, on aika nostaa asia esille.
Sanakirjamääritelmänsä mukaisesti tasavero tarkoittaa sitä, että marginaaliveroprosentti pysyy samana.
Teknisesti arvonlisävero on tasavero ja ainoa progressiivinen vero Suomessa on virallisesti valtion ansiotulovero, vaikkakin kunnallisvero on käytännössä erilaisten pienituloisuusvähennysten takia progressiivinen myös.
Tosiasiassa kun puhutaan tasaveromallista sitä kannatettaessa, puhutaan suunnilleen siitä, mikä on toteutettu esimerkiksi Virossa ja Islannissa. Kaikista tuloista maksetaan sama prosentti veroa riippumatta tulojen hankintatavasta ja niiden suuruudesta. Kun joku poliittinen liike tai ajattelija kannattaa tasaveroa, hän puhuu nimenomaan siitä, miten tuloverotus pitäisi Suomessa järjestää. Tämä mallli ei ota sellaisenaan kantaa kulutusverotuksen järjestämiseen tai tasoon.
Poliittinen vasemmisto ei näe asiaa ensinkään näin. Vasemmisto vastustaa tasaveroa ja pontta vaatimuksille on saatu siitä, että Suomessa on siirrytty kohti tasaveroa kun progressiivisen valtion tuloveron osuus julkisen sektorin verokertymästä on ollut laskuvoittoinen. Tämä on tilastoja tulkitsemalla periaatteellisella tasolla aivan totta.
Retoriikan hassunkurisuus ja onttous paljastuu kun mietitään, miksi nykytilaan ja nykyiselle laskukäyrälle on ajauduttu sekä tarjotaan vaihtoehtoja, joilla siltä päästään pois. Palkkaverotus viritettiin tappiin jo 80-luvulla haitarin yläpään osalta eikä siinä ole enää juuri kiristämisen varaa ainakaan siten, että se tuottaisi juuri mitään. Vasemmiston vaatimuksesta valtionveron alarajaa on hinattu ylöspäin, joten valtaosa suomalaisista on vapautettu tästä verosta jo nyt. Verosta ei siis ole vapautettu herroja ja riistoporvareita vaan köyhät, mikä Eero Heinäluomalta tuntuu kovin usein unohtuvan.
Vasemmisto on kuitenkin halunnut kasvattaa Suomen julkista sektoria eikä oikeistokaan ole tätä vastustanut. Julkisen sektorin menot ovat kasvaneet aivan tietoisesti ja suunnitelluin päätöksin, joten rahat on pitänyt tähän kerätä jostakin. Kun köyhät haluttiin vapauttaa tuloverosta ja hyväpalkkaisen tuloveroprosentti on tapissa maailmanlaajuisestikin, on pitänyt keksiä uusia veroja ja korottaa jo olemassa olleita muita kuin tuloveroja. Uusia veroja on keksitty tai kertaalleen poistettuja otettu uudelleen käyttöön. Energia- ja polttoaineveroja on kiristety, sillä niitä on vaikea välttää kun lämmittää pitää. Näiden verojen keksimisessä ja korottamisessa on kunnostautunut koko poliittinen kenttä.
Kulutusveroa on melko vaikeaa kerätä progressiivisesti. Jos kassalla tarkistetaan verotiedoista, paljonko on kossupullossa alkoholiveron suuruus, saatamme syyllistyä syrjintään ja ainakin luomme pimeät markkinat, jossa köyhät ostavat kossua rikkaille pientä vaivanpalkkaa vastaan, ja tämä vaivanpalkka on taatusti virallisen talouden ulkopuolella. Pääomatulojen veron voisi muuttaa progressiiviseksi, mutta ongelmansa on tässäkin. Se nimittäin todennäköisesti laskisi verotuloja. Nyt kun pienistäkin pääomatuloista maksetaan saman prosentin mukaan, kertyy pottiin rahaa kaikilta. Jos vero muutetaan progressiiviseksi, pienten pääomatulojen saajat alkavatkin maksaa vähemmän. Historiasta näemme, että jos pääomatulojen
Kun vahvan ja suuren julkisen sektorin puolestapuhujat löytyvät ensisijaisesti vasemmistosta, on käsillä absurdi tilanne: he kannattavat suurta julkista sektoria mutta vastustavat ainoaa mahdollista tapaa rahoittaa se. Vaikka herrojen tulovero muutettaisiin sataan prosenttiin, se ei tuottaisi niitä kymmeniä miljardeja, joita nykyinen välillinen verotus tuottaa, ja tuloverotuksen lisäksi tuntuu olevan varsin vaikeaa keksiä sellaisia progressiivisia veroja, jotka eivät ole syrjiviä, jotka voidaan käytännössä periä ja jotka eivät saman tien synnytä harmaata taloutta ympärilleen.
Jonkun pitäisi mielestäni kovistella SDP:tä ja erityisesti Eero Heinäluomaa tästä asiasta ja penätä tähän jotain tolkkua. Nyt he huutavat kuin hinaajat jokaisen välillisen veron korotusyrityksen yhteydessä, että mennään kohti tasaveromallia.
Miten sitten tämä SDP:n tulkinnan mukainen tasaverokehitys saataisiin käännettyä ja palattua menneen maailman lukuihin? Varsin vaivatta. Uusia progressiivisia veroja ei voi keksiä ja pääomatulojen muuttaminen progressiiviseksi ei tuota euroja vaan ainoastaan prosentteja. Tätä kautta saataneen kuitenkin kerättyä pieniä summia suurella vahingolla jos niin halutaan tehdä. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen.
Aivan itsestäänselvä ratkaisu on pistää köyhätkin valtionverolle. Sen jälkeen he maksavat progressiivista veroa pienistä tuloistaan ja kun heitä on paljon, tästä kyllä kertyy mukava potti. Samalla tämä raha on pois kulutuksesta, joten arvonlisäveron, alkoholiveron ja polttoaineveron tuotto laskee, joten suhde paranee entisestään. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä eikä tämä taatusti edusta juuri kenenkään käsitystä oikeudenmukaisuudesta, mutta se tuottaisi halutun tuloksen.
Jos emme halua korottaa veroja, voimme myös vähentää niitä. Jos esimerkiksi lopetettaisiin Sosiaali- ja terveysministeriön momentti kokonaan ja ajettaisiin alas sen rahoittamat tukiaiset ja palvelut, voitaisiin Suomessa lopettaa arvonlisäveron periminen tykkänään. Jäljelle jäävässä kakussa progressiivisen tuloveron osuus olisi selvästi suurempi. Ei tämäkään erityisen oikeudenmukaiselta vaikuta, mutta mitäpä tuosta, tasaverokehitys on pontevasti pysäytetty ja otettu tiikerinloikka kohti oikeudenmukaista progressiivisen veron yhteiskuntaa.
Kukahan patistaisi demareita vastaamaan tämäntyyppisiin asioihin seuraavan kerran, kun ottavat ykkösprioriteetikseen tasaveron vastustamisen? Nyt he saavat elää kuin porsaat pellossa, sillä asioihin perehtymättömille ihmisille syntyy mielikuva siitä, että verotus voidaan menoihin koskematta järjestää jotenkin oleellisesti toisella tavalla ja toisin painotuksin. Tämä on heille ilmaista propagandaa, jonka suhde todellisuuteen on varsin rajoittunut.
Tämän asian selittäminen ihmisille paljon kansantajuisemmin ja lyhyemmin kuin minä sen osaan selittää, voisi olla Suomelle mitä parhain teko. Suomen verojärjestelmä kaipaa täysremonttia, sillä nykyinen verojärjestelmä ei ole erityisen kannustava juuri kenellekään. Mikään remontointi ei etene kun vasemmisto saa länkyttää joutavia tasaverostaan ilman, että heitä edes pakotetaan kertomaan, mitä pahaa siinä tasaverossa on verrattuna siihen, että tasaveromuotoisia kulutusveroja ei peritä ja jätetään julkisia palveluja tuottamatta sillä summalla, jonka nämä verot tuottavat.
Löytyyköhän SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta vastausta tähän?
blog comments powered by Disqus