Kaksikieliset koulut
01/11/11 11:53
Vuoden aikana vellonut kielipolitiikkakeskustelu näyttää hieman laantuneen, mutta nyt on heitetty pöytään ajatus kaksikielisistä kouluista. Vanhemmat kannattavat mutta on esitetty arveluja, että ruotsinkielisten lasten vanhemmat vastustavat. Tätä emme kuitenkaan varmasti tiedä.
Tällä hetkellä laki on siinä asennossa, että oletetaan, ettei suomen- ja ruotsinkielistä koulua voi perustaa. Muita kaksikielisiä kouluja kyllä voi ja niitä on perustettukin. Kun tämä tulkinta perustuu oletukseen, joku voisi ehkä virkansa puolesta hieman selvitellä asiaa.
Ruotsinkielisten kannalta ongelmana on tietysti se, että ruotsinkieliset lapset kyllä oppivat suomea, vaikka he käyvät täysin ruotsinkielisen koulun. Jälkimmäisessä kuitenkin välituntikieli on ruotsi, mikä tekee lopulta heidän ruotsin kielen taidoistaan paremmat kuin koulussa, jossa melko yksisuuntainen
opetus on ruotsiksi, mutta oppilaiden väliset keskustelut käytännössä suomeksi. Toisaalta ruotsinkielisten ja ruotsinkielisyyden kannalta sekin on ongelma, että suomenkieliset eivät enää juurikaan opi ruotsia.
Kasvukeskuksissa on vuosikymmeniä sitten tilanne muuttunut sellaiseksi, että palveluja saa ruotsiksi lähinnä hyvällä tuurilla. Siihen ei voi luottaa eikä suomea osaamaton käytännössä tule Helsingissä kovin hyvin toimeen. Palvelua kyllä saa, mutta englanniksi, minkä ruotsalaiset Suomessa käyvät bisnesmiehet ovat oppineet jo ajat sitten.
Ihmisten liikkuvuus on 50 vuodessa lisääntynyt huimasti. Ei vain Suomen sisällä vaan ympäri maailmaa. Englannista on tullut yleiskieli, joka on pakkokin ottaa käyttöön heti kun Suomesta poistutaan muualle paitsi Ruotsiin. Nuoret venäläiset, ainakin koulutetummat, puhuvat varsin hyvää englantia. Virossa kukaan ei enää katso Suomen tv:tä, joten nuoremmat virolaiset osaavat suomea yhtä hyvin tai huonosti kuin suomalaiset viroa. Kun vielä otetaan huomioon se, että myös ruotsalaiset puhuvat erinomaista englantia, ei satunnaiselle Ruotsissa kävijälle tai siellä bisnestä tekevälle synny kovin suurta motiivia opetella tuota kieltä.
Bisneskin on muuttunut. Laivanvarustamot ovat edelleen ruotsinkielistä bisnestä ja pari pienempää pankkia myös, mutta firmoja tulee, menee, ostetaan ja myydään. Kun nuoremmat perustavat firmoja, he hyödyntävät omia verkostojaan, joissa on molempia kieliä puhuvia ihmisiä ja todennäköisesti myös kumpaakin osaamattomia ulkomaanpellejä. Ei kukaan tee siellä numeroa kielikysymyksistä. Perustavista kokouksista nauretaan todennäköisesti ulos ihmiset, jotka ehdottavat, että firman paperit kirjoitettaisiin suomeksi tai ruotsiksi eikä englanniksi. Kun firmat tarvitsevat kaikenlaista osaamista ja enemmänkin kontakteja ja hyviä tyyppejä kuin keitä sattuu, en usko enää syntyvän firmoja, jotka jotenkin toimivat ruotsinkielisyyden (tai suomenkielisyyden) linnakkeina Vihollista vastaan.
Verkostot ovat monikielisiä eikä niissä enää jaksa kukaan pönkittää kielilinnakkeita. Tilanne oli toinen silloin kun firman perustaminen vaati pääomaa, joka saatiin joltain kielipoliittisesti valveutuneelta säätiöltä tai suvulta. Silloin saattoi olla hieman pakko, nyt ei enää ole. Käytäntö osoittaa, etteivät nykyiset parikymppiset ja hieman vanhemmat jaksa juurikaan kielipolitikoida käytännön elämässään. Kun taas firmat ryhtyvät tekemään yhteistyötä ulkomailla, harva viitsii maailmaa valloittaessaan rajoittaa elämäänsä vain pohjoismaihin. Jos suomalainen tai ruotsalainen firma ostaa jonkun firman toiselta kielialueelta, yhteisyrityksen kieleksi tulee lähes aina englanti sekä käytännön että tulevan kasvun vuoksi.
Kun ruotsia puhuvia on niinkin vähän, on melko ilmeistä, että ruotsinkielisyys on ahdingossa. Edellä kuvatuista syistä pallo ei kuitenkaan ole enää ruotsinkielisten käsissä. Ruotsin kielen kohtalo Suomessa ei riipu niinkään siitä, mitä kielivähemmistömme tekee vaan siitä, mitä valtaenemmistö tekee. Jos valtaenemmistö viittaa ruotsin kielelle kintaallaan jatkossakin eikä ole kykenevää tai halukasta tuottamaan kulttuuria tai mitään muutakaan ruotsin kielellä, ruotsinkieliset assimiloituvat muutamassa sukupolvessa Manner-Suomessa valtaväestöön.
Toistaiseksi kaikki yritykset motivoida suomenkielisiä tekemään mitään ruotsiksi tai edes opettelemaan kieltä tyydyttävälle tasolle, tuntuvat epäonnistuneen. Tässä asiassa ei kannata syyttää nuoria tai vähän vanhempiakaan, sillä yritykset ovat olleet jotakin
naurettavan ja säälittävän rajamaastosta. Niissä keskeistä on valheiden vyyhti siitä, että ruotsin kieli olisi jotenkin hirvittävän hyödyllinen asia joko kansainvälisyyden tai muiden kielten opettelemisen kannalta. Kumpikin aspekti on soopaa.
Ruotsin kieli ei ole erityisen hyödyllinen asia miltään kantilta. Tietysti kaikki kielitaitoon hyödyllistä itsessään, mutta ei ruotsin kieli ole kielten joukossa erityisen tärkeä juttu, sillä kaikissa arkisissa yhteyksissä ilman suurempaa tarvetta perehtyä syvästi takana olevaan kulttuuriin (joka tässä tapauksessa on hieman epäselvä asia muutenkin) ruotsin kielen voi korvata vaivatta englannilla Ruotsissa tai suomella Suomessa. Muiden kielten opettelemisen kannalta ruotsi ei ole erityisen hyödyllinen juttu, sillä se on yksi pussinperäkieli. Siinä, missä englannin kielessä on hirvittävä määrä sanastoa kaikista maailman kielistä, muunmuassa skandinaavisten kielten muinaisista versioista, ruotsin kielessä paljon vähemmän. Muiden kielten opettelemisen argumentin kannalta erityisen outoa on se, että suomenkieliset ovat oppineet englantia jo jonkun verran ennen kuin edes koskevat koko kieleen, eikä näytä kovin huonosti sujuvan.
Koko “valistus” asiassa lähtee siitä, että yritetään uskotella kielen olevan hyödyllinen. Eivät lapset ja nuoret ole niin tyhmiä, etteivät näkisi tällaisten valheiden lävitse. Valehtelu ei muutenkaan ole erityisen hyvä tapa vakuuttaa ketään oikein mistään. Miksi sitä kuitenkin tässä asiassa harrastetaan? Arvata voisin mutta olkoon nyt. Kun kerran tämä tekaistu hyödyllisyysaspekti ei pure, miksi ei lähestyttäisi asiaa jotain muuta kautta? Esimerkiksi helppouden kautta. Tai sitten jostain puhtaasti imagollisesta lähtökohdasta?
Jos ei edes haluta valistaa, ajatus kaksikielisestä koulusta ja kaksikielisestä opetuksesta ei ole aivan huono. Lapset oppivat kieliä nopeasti ilman, että kukaan niitä heille opettaa. Tämä toimii nyt niin, että ruotsinkieliset oppivat suomen, mutta toisin päin ei juuri mitään tapahdu.
Kaksikielisessä opetuksessa kuitenkin on oleellista se, että oppilaiden joukossa on molempia kieliä puhuvia suunnilleen yhtä paljon. Jos koulun oppilaat ovat suomenkielisiä ja vain opetus on ruotsiksi, mitään hyötyjä ei saavuteta. Tässä mielessä on oleellista se, olisivatko ruotsinkieliset valmiita laittamaan lapsiaan näihin kouluihin vai eivät. Jos eivät, ajatus kannattaa haudata.
Aivan kunniakas vaihtoehto nimittäin on myös se, ettei tehdä mitään. Se johtaa väistämättä ruotsin kielen katoamiseen Manner-Suomesta, mutta emme me sitä ole näkemässä eivätkä meidän lapsemmekaan. Se tapahtuu pikku hiljaa eikä siihen liity erityisen suurta dramatiikkaa.
Tällä hetkellä laki on siinä asennossa, että oletetaan, ettei suomen- ja ruotsinkielistä koulua voi perustaa. Muita kaksikielisiä kouluja kyllä voi ja niitä on perustettukin. Kun tämä tulkinta perustuu oletukseen, joku voisi ehkä virkansa puolesta hieman selvitellä asiaa.
Ruotsinkielisten kannalta ongelmana on tietysti se, että ruotsinkieliset lapset kyllä oppivat suomea, vaikka he käyvät täysin ruotsinkielisen koulun. Jälkimmäisessä kuitenkin välituntikieli on ruotsi, mikä tekee lopulta heidän ruotsin kielen taidoistaan paremmat kuin koulussa, jossa melko yksisuuntainen
Kasvukeskuksissa on vuosikymmeniä sitten tilanne muuttunut sellaiseksi, että palveluja saa ruotsiksi lähinnä hyvällä tuurilla. Siihen ei voi luottaa eikä suomea osaamaton käytännössä tule Helsingissä kovin hyvin toimeen. Palvelua kyllä saa, mutta englanniksi, minkä ruotsalaiset Suomessa käyvät bisnesmiehet ovat oppineet jo ajat sitten.
Ihmisten liikkuvuus on 50 vuodessa lisääntynyt huimasti. Ei vain Suomen sisällä vaan ympäri maailmaa. Englannista on tullut yleiskieli, joka on pakkokin ottaa käyttöön heti kun Suomesta poistutaan muualle paitsi Ruotsiin. Nuoret venäläiset, ainakin koulutetummat, puhuvat varsin hyvää englantia. Virossa kukaan ei enää katso Suomen tv:tä, joten nuoremmat virolaiset osaavat suomea yhtä hyvin tai huonosti kuin suomalaiset viroa. Kun vielä otetaan huomioon se, että myös ruotsalaiset puhuvat erinomaista englantia, ei satunnaiselle Ruotsissa kävijälle tai siellä bisnestä tekevälle synny kovin suurta motiivia opetella tuota kieltä.
Bisneskin on muuttunut. Laivanvarustamot ovat edelleen ruotsinkielistä bisnestä ja pari pienempää pankkia myös, mutta firmoja tulee, menee, ostetaan ja myydään. Kun nuoremmat perustavat firmoja, he hyödyntävät omia verkostojaan, joissa on molempia kieliä puhuvia ihmisiä ja todennäköisesti myös kumpaakin osaamattomia ulkomaanpellejä. Ei kukaan tee siellä numeroa kielikysymyksistä. Perustavista kokouksista nauretaan todennäköisesti ulos ihmiset, jotka ehdottavat, että firman paperit kirjoitettaisiin suomeksi tai ruotsiksi eikä englanniksi. Kun firmat tarvitsevat kaikenlaista osaamista ja enemmänkin kontakteja ja hyviä tyyppejä kuin keitä sattuu, en usko enää syntyvän firmoja, jotka jotenkin toimivat ruotsinkielisyyden (tai suomenkielisyyden) linnakkeina Vihollista vastaan.
Verkostot ovat monikielisiä eikä niissä enää jaksa kukaan pönkittää kielilinnakkeita. Tilanne oli toinen silloin kun firman perustaminen vaati pääomaa, joka saatiin joltain kielipoliittisesti valveutuneelta säätiöltä tai suvulta. Silloin saattoi olla hieman pakko, nyt ei enää ole. Käytäntö osoittaa, etteivät nykyiset parikymppiset ja hieman vanhemmat jaksa juurikaan kielipolitikoida käytännön elämässään. Kun taas firmat ryhtyvät tekemään yhteistyötä ulkomailla, harva viitsii maailmaa valloittaessaan rajoittaa elämäänsä vain pohjoismaihin. Jos suomalainen tai ruotsalainen firma ostaa jonkun firman toiselta kielialueelta, yhteisyrityksen kieleksi tulee lähes aina englanti sekä käytännön että tulevan kasvun vuoksi.
Kun ruotsia puhuvia on niinkin vähän, on melko ilmeistä, että ruotsinkielisyys on ahdingossa. Edellä kuvatuista syistä pallo ei kuitenkaan ole enää ruotsinkielisten käsissä. Ruotsin kielen kohtalo Suomessa ei riipu niinkään siitä, mitä kielivähemmistömme tekee vaan siitä, mitä valtaenemmistö tekee. Jos valtaenemmistö viittaa ruotsin kielelle kintaallaan jatkossakin eikä ole kykenevää tai halukasta tuottamaan kulttuuria tai mitään muutakaan ruotsin kielellä, ruotsinkieliset assimiloituvat muutamassa sukupolvessa Manner-Suomessa valtaväestöön.
Toistaiseksi kaikki yritykset motivoida suomenkielisiä tekemään mitään ruotsiksi tai edes opettelemaan kieltä tyydyttävälle tasolle, tuntuvat epäonnistuneen. Tässä asiassa ei kannata syyttää nuoria tai vähän vanhempiakaan, sillä yritykset ovat olleet jotakin
Ruotsin kieli ei ole erityisen hyödyllinen asia miltään kantilta. Tietysti kaikki kielitaitoon hyödyllistä itsessään, mutta ei ruotsin kieli ole kielten joukossa erityisen tärkeä juttu, sillä kaikissa arkisissa yhteyksissä ilman suurempaa tarvetta perehtyä syvästi takana olevaan kulttuuriin (joka tässä tapauksessa on hieman epäselvä asia muutenkin) ruotsin kielen voi korvata vaivatta englannilla Ruotsissa tai suomella Suomessa. Muiden kielten opettelemisen kannalta ruotsi ei ole erityisen hyödyllinen juttu, sillä se on yksi pussinperäkieli. Siinä, missä englannin kielessä on hirvittävä määrä sanastoa kaikista maailman kielistä, muunmuassa skandinaavisten kielten muinaisista versioista, ruotsin kielessä paljon vähemmän. Muiden kielten opettelemisen argumentin kannalta erityisen outoa on se, että suomenkieliset ovat oppineet englantia jo jonkun verran ennen kuin edes koskevat koko kieleen, eikä näytä kovin huonosti sujuvan.
Koko “valistus” asiassa lähtee siitä, että yritetään uskotella kielen olevan hyödyllinen. Eivät lapset ja nuoret ole niin tyhmiä, etteivät näkisi tällaisten valheiden lävitse. Valehtelu ei muutenkaan ole erityisen hyvä tapa vakuuttaa ketään oikein mistään. Miksi sitä kuitenkin tässä asiassa harrastetaan? Arvata voisin mutta olkoon nyt. Kun kerran tämä tekaistu hyödyllisyysaspekti ei pure, miksi ei lähestyttäisi asiaa jotain muuta kautta? Esimerkiksi helppouden kautta. Tai sitten jostain puhtaasti imagollisesta lähtökohdasta?
Jos ei edes haluta valistaa, ajatus kaksikielisestä koulusta ja kaksikielisestä opetuksesta ei ole aivan huono. Lapset oppivat kieliä nopeasti ilman, että kukaan niitä heille opettaa. Tämä toimii nyt niin, että ruotsinkieliset oppivat suomen, mutta toisin päin ei juuri mitään tapahdu.
Kaksikielisessä opetuksessa kuitenkin on oleellista se, että oppilaiden joukossa on molempia kieliä puhuvia suunnilleen yhtä paljon. Jos koulun oppilaat ovat suomenkielisiä ja vain opetus on ruotsiksi, mitään hyötyjä ei saavuteta. Tässä mielessä on oleellista se, olisivatko ruotsinkieliset valmiita laittamaan lapsiaan näihin kouluihin vai eivät. Jos eivät, ajatus kannattaa haudata.
Aivan kunniakas vaihtoehto nimittäin on myös se, ettei tehdä mitään. Se johtaa väistämättä ruotsin kielen katoamiseen Manner-Suomesta, mutta emme me sitä ole näkemässä eivätkä meidän lapsemmekaan. Se tapahtuu pikku hiljaa eikä siihen liity erityisen suurta dramatiikkaa.
blog comments powered by Disqus