Novan Merisalo passitettiin tänään vankilaan "tutkinnallisista syistä".

Asiassa jäi minua vaivaamaan, miksi vangitsemisoikeudenkäynti oli salainen poliisin vaatimuksesta. Itse asiassa minua hieman vaivaa sekin, minkä takia Merisalo ylipäätään vangittiin käsittelyä odottamaan.

Maallikon oikeudentajulla rötös on tapahtunut kun paria päivää ennen konkurssia Merisalo saa henkilökohtaiset velkansa anteeksi ja ne kuitataan "palkalla". Kun saatavien määrä (700 tonnia) verrattuna pesän velkoihin (3-4 miljoonaa) on noinkin merkittävä, on ainakin syytä epäillä rikoksen tapahtuneen ellei voida näyttää, että tällainen 700 tonnin palkkasaatava, joka edustaa Suomessa lähinnä Fortumin ylimmän johdon liksoja, on perustunut johonkin kauan sitten sovittuun ja myös ansaittuun.

Sen sijaan mikä on se oikeudellinen ja tutkinnallinen etu, jota Merisalon vangitseminen palvelee? Konkurssipesän numerot on vannottu oikeiksi. Merisalolle maksettua "palkkaa" ei ole yritetty kätkeä tai piilottaa mitenkään, vaan kaikki se tieto, joka tämän konkurssin ja Merisalon mahdollisten velallisrikosten tutkimiseksi tarvitaan, vaikuttaisi olevan saatavilla. Merisalo olisi voinut livistää karkuun jo ajat sitten epäilysten tultua julkisuuteen jos olisi ollut livistävää sorttia, ja kun kerran Nova on konkurssissa, ei ole mitään vaaraa siitäkään, että Merisalo jatkaisi rikollista toimintaa tai olisi vaaraksi ympäristölleen sen enempää kuin kukaan muukaan kepulaisia rahoittava.

En tietysti tiedä mitään jutun juonteita muuta kuin sen, minkä olen lehdestä lukenut. Mieleen tulee, että vangitsemista yritetään käyttää painostuskeinona, jotta Merisalolta saataisiin puristettua tunnustus tai ilmianto jostain kanssarikollisesta. Tämä ei ole hyväksyttävä vangitsemisen syy, mutta sitä Suomessa sangen avoimesti käytetään. Poliisille ei ole mikään pakko puhua yhtään mitään itseään syyllistävää jos ei huvita, ja rikoksesta epäiltyä ei voida kiristää toimimaan samanaikaisesti todistajana ja ilmiantamaan muita samasta rikoksesta epäiltyä. Se, ettei tee täydellistä tunnustusta, ei ole mikään syy vangita henkilöä tutkinnallisista syistä, mutta tätä ei kovin moni tunnu tietävän, ei edes poliisi.

Vangitsemisoikeudenkäynnin julistaminen salaiseksi ei anna meille keinoja arvioida, ovatko vangitsemisen perusteet olemassa. Salailua ei automaattisesti puolla tässä mikään "tutkinnallinen syy", sillä välittyneen tiedon perusteella vaikuttaisi siltä, että nyt arvioidaan jo julkistettujen ja myönnettyjen tekojen laillisuutta eikä jotain vielä salassa olevaa rikosta, jonka tutkinta vaarantuisi, jos tietäisimme, mistä kaikesta Merisaloa epäillään ja millä perusteilla. Vyyhtiin mahdollisesti sotkeutuneiden ihmisten nimetkin ovat tiedossa, eli heidän yksityisyyttään ei suojata tässä mitenkään eikä myöskään salailulla tehdä vaikeammaksi heidän hävittää osallisuuttaan tapahtumiin.

Tässä tapauksessa vangitsemisen yllä on huomattavan suuria epäilyksen varjoja. On lupa epäillä, että vangitsemista käytetään laittomaan painostamiseen, joten vangitsemisoikeudenkäynnin julkisuus olisi tarvittu näiden epäilyjen vahvistamiseen tai hälventämiseen. Kun salaista käsittelyä haki nimenomaan syyttävä eikä puolustava osapuoli ja mitään kolmansien henkilöiden yksityisasioita ei tapaukseen liity, pitäisi oikeuden suhtautua kategorisesti hyvin karsaasti tällaiseen salailuun.

Nyt meillä ei ole käytännössä mitään keinoa arvioida sitä, miten poliisi ja syyttäjälaitos toimivat. Lain kunnioittamisen yksi edellytys on se, että lainkäyttö on avointa ja julkista, ja että lakia ja yhteiskunnan väkivaltakoneistoa käyttävät ihmiset ovat perusteineen yleisön arvioitavissa. Nyt oikeudet siunaavat turhanpäiväisen salailukulttuurin, mikä panee miettimään, että järjestelmässä on jotakin rakenteellista mätää.

Jos rikosten tutkinnassa käytetään järjestelmällisesti vangitsemisuhkaa painostuskeinona ja oikeuslaitos antaa tälle hiljaisen siunauksensa hyväksymällä jokaisen poliisin ehdottaman vangitsemisen ja myöntämällä salaisen käsittelyn aina sitä pyydettäessä, tämä asia pitäisi jotenkin paljastaa. Nyt tämän koneiston toimintaa ja perusteita on vaikea arvioida ja meidän pitää vain luottaa toiminnan laillisuuteen, koska asioihin kyynärpäitään myöten sotkeutuneet tahot itse kertovat meille, että toiminta on laillista siksi, että laki sanoo laittomien tekojen olevan väärin.

Minun epäilykseni voisi hälventää avoimella oikeudenkäyntikulttuurilla, jossa vangitsemisten perusteet olisivat aina julkisia. En taida pidättää hengitystäni, mutta en myöskään ajatellut luottaa siihen, että virkavalta toimii aina laillisesti siksi kun laissa sanotaan niin. En kyllä tiedä mitä asialle voisin tehdäkään, paitsi ehkä valittaa internetissä.