Hörökorvat ovat maksaneet sata tonnia ilmiantajalle saadakseen tiedot niistä briteistä, joiden rahoja makaa liechtensteinilaisissa pankeissa.

Ilmiantaminen sinänsä on vastenmielinen tapa, johon syyllistyvät pitäisi rangaistukseksi nimittää kepun puoluesihteereiksi. Tästä asiasta en niin osaa sanoa, koska siinä on liikkunut rahaa. Epäilemättä viekkaudella ja vääryydellä hankittua tietoa, mutta jos näin saa keikattua sen verran isot rahat, että voi muuttaa loppuiäkseen piiloon johonkin sellaiseen paikkaan, jossa kukaan ei tunnista halpa-arvoiseksi ilmiantajaksi ja on valmis tämän siirron tekemään, mikäpä minä olen tätä arvostelemaan.

Sitä en sitten tiedä, mitä tästä seuraa. Muutama rötösherra joutuu tietysti maksamaan hiukan veroja, mutta kuka ne lopulta maksaa? Jos ne kaatuvat pankin asiakkaiden piikkiin, Liechtensteinin maine pankkimaana on mennyt kymmeniksi vuosiksi. Kukaan ei enää viitsi laittaa rahojaan valtioon, josta niitä vuodetaan taskurahakorvausta vastaan viranomaisille. Voi hyvin olla, että pankit tekevät lopulta kaikessa hiljaisuudessa diilejä avainasiakkaidensa kanssa ja maksavat nämä verot siksi, koska niiden oma valvonta on pettänyt mennessään palkkaamaan mätämunan riveihinsä ja päästäessään hänet käsiksi arkaluontoisiin tietoihin.

Minulla ei ole verissä rötösherranjahtaamisgeeniä, ja pidän tässä tapauksessa hyvinkin arveluttavana sitä, että valtiot ovat lähteneet tälle tielle. Niillä on virkavalta jahtaamassa rosvoja, mutta lienee päivänselvää kaikille, että tietoja myyneellä henkilöllä ei oikeasti olisi ollut oikeutta myydä näitä tietoja. Nyt siis tarkoitus on pyhittänyt keinot, ja rikoksella hankitusta materiaalista ollaan valmiita jopa maksamaan. Minä en oikein osaa arvostaa valtiovaltaa, jonka oma moraali on sen verran matala, että se kykenee tällaiseenkin temppuun.