Aina kun jurputamme veroista, joku kertoo meille, että jos veroastetta lasketaan edes hiukan, julkiset palvelut ajetaan alas ja köyhät hätistetään hankeen kuolemaan pakkaseen ja syömään kylmää kesäkeittoa.

Suomessa verotulojen osuus BKT:sta oli vuonna 2005 44 prosenttia, edessä Ruotsi, Tanska, Norja ja Ranska. Virossa verotulojen osuus on 30,9%. Meillä siis pitäisi olla maailman viidenneksi parhaimmat verorahoitteiset julkiset palvelut ja tukiaiset niitä tarvitseville. Olen alkanut kallistua sille kannalle, että verojen suuruudella ja julkisen palvelun laadulla ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään.

Minulla huomattiin näöntarkastuksessa viime talvena, että molempien silmien silmänpaineet olivat yläkanttiin ja toinen hiukan yli riskirajan. Asiaa piti tutkia lisää. Yksityislääkärillä ei ollut tarvittavaa laitteistoa kaikkien tarvittavien mittausten tekemiseen eikä myöskään verkkokalvon tutkimiseen mahdollisten vaurioiden paikallistamiseksi. Yksityislääkäri, jollaisen löytäminen oli työn ja tuskan takana, suositteli vain julkisen terveydenhoidon puoleen kääntymistä ja antoi jonkun keskhaiglan varauskeskuksen numeron.

Koivesta kanaa, sarvesta härkää ja kielipuolena julkisen terveydenhoidon rattaisiin. Keräsin pari päivää rohkeutta ja soitin sitten kyseiseen numeroon. Kerroin asian niin hyvin kuin osasin ja sanoin, että täältä nyt käskettiin silmakliinikalta varata aika. Kysyivät, että kävisikö huomenna ja kun sanoin ettei oikein käy kun olen Liettuassa työmatkalla, sovimme ajan seuraavalle viikolle torstaille. Missä oli kuuden kuukauden jonotus?

Menin silmäklinikalle torstaiaamuna. Ulkoa koko mesta näytti ankealta neuvostokolossilta, mikä se epäilemättä olikin, mutta sisällä lienee jotensakin kaikki laitettu uuteen uskoon. Minun piti maksaa 50 EEK (3 euroa) rekisteröitymismaksua, joka on muotoa kerran elämässä, siitä hyvästä, että syöttivät tietoni sairaalan atk:lle. Antoivat papereita, joissa oli henkilötietoni ja syy miksi siellä olen ja sanoivat, että neljänteen kerrokseen. Neljännessä kerroksessa hoitaja otti paperit, käski istua hetkeksi ja kun lääkäri tuli huoneestaan seuraavan kerran, vilkaisi papereita ja kertoi, mitkä tutkimukset tehdään. Sitten hoitajat kuljettivat minua huoneesta huoneeseen ja mittasivat silmänpainetta, verkkokalvon paksuutta ja kuvasivat jollain laserhärvelillä silmänpohjan. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta käytetty laitteisto ainakin vaikutti sangen modernilta.

Tutkimusten jälkeen odotin taas viisi minuuttia ja lääkäri otti minut huoneeseen ja vilkaisi tulokset ja kurkkasi vielä silmänpohjan. Ongelmaa ei lopulta ollutkaan, mikä oli hyvä, ja olin ulkona sieltä kolmessa vartissa. Missään ei tarvinnut jonottaa eikä odotella ja homma toimi aika eri tavalla kuin Suomessa kun lääkäri pääasiassa ohjasi hoitajia tekemään oikeita asioita ja ylipäätään piti oveaan kiinni vain kun siellä oli potilas muutaman minuutin. Kaiken paperityön teki puolestaan joku konttoristi sen sijaan, että lääkäri olisi kirjoitellut jotain tarinoita kaksisormijärjestelmällään.

Tämän yksittäistapauksen valossa ei tarvita korkeita veroja ja palvelumaksuja kelvollisen terveydenhoidon järjestämiseksi. Toinen tietämäni yksittäinen asia on täkäläinen äitiyslomajärjestelmä. Äitiyslomaa saa 15 kuukautta täydellä palkalla ja aina kun synnyttää lapsen, valtio maksaa puolet siinä kohtaa jäljellä olevasta opintolainasta pois saman tien. Suomalaisen äitiyslomajärjestelmänhän pitäisi olla maailman paras. Varmasti täällä on monia vastaavia asioita paljon huonomminkin kuin Suomessa. Mutta on puhdasoppista sumutusta väittää, että palvelujen turvaamiseksi täytyy kerätä juuri nykyisen suuruisia veroja. Kun rahaa käytetään enemmän palveluun ja infrastruktuuriin ja vähemmän herra ties mihin ihmisen kannalta jokseenkin toissijaiseen, sitä ei tarvitse äyskäröidä niin mahdottomia määriä.

Suomessa tuntuu hiukan siltä, että rahaa pitää kaataa julkiseen tuuttiin ihan mahdottomia määriä lähinnä siksi, että julkispalvelumenotuutti on huomattavasti pienempi halkaisijaltaan kuin tulotuutti ja välistä puuttuu metri putkea. Kun suihkutetaan tarpeeksi kovalla paineella menotuuttia kohti, osa valuu siitä sisään ja haluttu tulos saavutetaan, mutta samalla ei huomata sitä, että puolet ruiskusi pitkin seiniä. Jos tulotuutissa painetta hiukan lasketaan, suihku muuttuu belgialaisen pissapojan suoritukseksi ja mitään ei enää lennä palveluiden rahareikää kohti, joten näin ei voi tehdä.

Lopputuloksena rahaa palaa helvetisti ja palveluita pidetään "kriisissä" tieten tahtoen, mutta kirjoittelen siitä joskus toiste.