Lueskelen parhaillaan Juhani Suomen "Mauno Koiviston aika" -sarjaa.

Voin suositella tuota Suomen 80-luvun tapahtumista kiinnostuneille. Kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että Suomi ei varsinaisesti tunnu pitävän Mauno Koivistoa juuri minään, ja on näin hyvä purkamaan Koivistoon demokratian ja normaalien valtasuhteiden palauttajana liitettyä mystiikkaa. Juhani Suomen Kekkos-sarja ei ole mistään kotoisin, koska UKK tuntuu olevan Juhani Suomelle lähinnä jumalan asemassa. Niin räikeää virhettä Kekkonen ei oikein kyennyt tekemäänkään, ettei tulkinnan mukaan kyseessä olisi ollut siitä huolimatta pyyteetön uhraus isänmaan hyväksi.

Koivisto ei ole itse avustanut Suomea millään tavoin, joten tietolähteet ovat kaikkialla muualla. Tämä pitää lukea lähdekritiikin kanssa kuten kaikki muukin lähihistorian analyysi, mutta tässä tapauksessa lähdekritiikki on aika yksinkertaista kun tietää kirjoittajan asenteen ennalta. Mielestäni kirjasarja kuitenkin tuo ainakin minulle uutta tietoa siitä, miten ulkopolitiikassa oltiin hakoteillä koko 80-luvun alku ja kuinka mitään tarkistuksia linjaan ei nimenomaan presidentin toiveesta haluttu tehdä senkään jälkeen, kun meno NL:ssä oli jo Gorban johdolla muuttunut.

Jos tiiliskivet lähihistoriasta sen sijaan eivät kiinnosta, kirjat kannattaa jättää divariin.