Erinäköisissä spekulaatioissa ja löyhissä puheissa on ehdotettu Finnairille SAS:n ostamista tai jotain muuta yhteistyökuviota. Finnairin kannattaa nähdäkseni nykytilanteessa kiertää kumpikin vaihtoehto kaukaa.

Kun matkustaminen vähenee, lentoja on liikaa ja jokaisella lentoyhtiöllä on omat ongelmansa. SAS:n ongelma on se, että se on komitean suunnittelema joutsen, joka siis näyttää lähinnä rumalta ankanpoikaselta. Kun yhtiö on kolmen maan komitean tulos, valtaosa rahasta palaa turhanpäiväisen kotimaanreitistön ylläpitoon, koska kaikki on jaettu “yksi kullekin” -periaatteella. Samalla tavalla kaukoreittejä ei ole onnistuttu keskittämään Kastrupiin vaan vajaa puolet pitää lentää Tukholmasta.

Toisaalta SAS:llä ei ole maantiede-etua toisin kuin Finnairilla, sillä Suomesta käsin voi lentää vinkuintiaan yhdellä koneella vuorokaudessa edestakaisin, Ruotsista se ei onnistu enää. USA:n reitit taas ovat äärimmäisen kilpailtuja kun tarjontaa on paljon. Ainakin tällä hetkellä lentoyhtiöiden kivijalkoja ovat nimenomaan kaukoreitit, sillä niissä on vielä katetta toisin kuin syöttöliikennelähialuelentelyssä. SAS:n liikevaihdosta tulee vakavasti otettavien länsiyhtiöiden pienin prosentti kaukoreiteistä.

Jos Finnair jotenkin fuusioituu SAS:n kanssa vaikka nykytilanteessa Finnair on yhtiöistä vahvempi vaikkakin pienemmällä liikevaihdolla, se käytännössä menettää itsenäisyytensä ja joutuu jollain tapaa huomioimaan päätöksenteossa tuon mainitun komitean. Tuloksena on vielä suurempi komitea ja vieläkin rumempi puolisukeltaja, mutta hyödyt jäävät vähäisiksi. Päällekkäisyyttä on lähinnä Suomen ja Ruotsin välisessä liikenteessä ja kaukoreiteissä Aasiaan, mutta karsiminen on vaikeaa. Yhtiöllä olisi määräävä markkina-asema Pohjoismaiden sisäisessä lentelyssä, ja SAS tuskin on valmis luopumaan Aasian reiteistään.

Tämä vaihtoehto tuo etuja lähinnä huoltopalveluissa ja ostotoiminnan volyymien kasvattamisessa, mutta tällaista yhteistyötä voisi aivan hyvin tehdä ilman fuusioitakin jos haluttaisiin. SAS:lle järjestelystä olisi hyötyä, koska se saisi kuitenkin kahmaistua puolikkaan tai vähän yli uudesta firmasta ja käytännössä siis pidettyä muinaisen hallintorakenteensa, mutta Finnairista se saisi maksumiehen Tanskan kotimaanlennoilleen. Finnair menettäisi tässä vain ketteryyttään ja ei saisi oikeastaan mitään.

Kun SAS on avoimesti myynnissä mutta Finnair ei ole, yksi vaihtoehto olisi tietysti ostaa tuo yhtiö ja ryhtyä johtamaan sitä nurkkapatrioottisen aluepolitiikkakomitean sijaan kuin liikeyritystä. Tämä metodi noin teoriassa voisi tuottaa jotain hyvääkin keskittämällä itäiset kaukoreitit Helsinkiin maantieteen takia ja läntiset kaukoreitit Kastrupiin myöskin maantieteen takia (Keski-Euroopasta vaihdolla tuleville koukkaus Ruotsiin tai Helsinkiin USA:n itärannikolle lennettäessä tuo matka-aikaa turhanpäiten lisää, Kastrupin sijainti on parempi), mutta ilmeinen ongelma on se, mitä tehdä Ruotsin liikenteelle, sillä määrällisesti väkimäärältään suurimmasta Ruotsista olisi kuitenkin eniten matkustajia. Jos heille tulee vaihto jokseenkin kaikkialle, heille on aivan sama lentävätkö he tällä yhtiöllä vai jollain kilpailijalla, joten bisnestä katoaisi.

Toinen ongelma on se, että SAS on nyt jo helisemässä noin viidentoista eri ammattiliiton kanssa. Jos firmalle tulisi ulkomainen omistaja, joka ajaisi alas turhat reitit ja luutisi turhan väen pois, tuloksena olisi kapina, ja yhtiö ei lentäisi pitkään aikaan mihinkään. Neuvottelut ovat vaikeita nytkin, mutta jos vastapuolena olisi suomalainen ja neuvottelun teema olisi jättiläissaneeraus, ne vaikeutuisivat edelleen.

Kolmas ongelma liittyy siihen, että erityisesti Ruotsi ja Tanska ovat toivottoman nurkkapatrioottisia sosiaalidemokratioita. Jos jotain asiaa ei ole keksitty niissä, se on huono asia. Norjassa tilanne on tavallaan sama, mutta koska norjalaiset on pelattu jo nyt täysin ulos SAS:n päätöksenteosta, heidän kannaltaan ei mikään muutu vaikka ääntä käyttäisi suomalainen. Kun tällaiseen perinteiseen yhtiöön tulisi suomalaisomistaja ja tämä omistaja aloittaisi saneeraukset sekä antaisi ymmärtää, että firmaa on johdettu päin helvettiä, tuloksena olisi toisenlainen kapina kun ihmiset eli matkustajat alkavat osoittaa mieltään. Sillä eihän ole edes teoriassa mahdollista, että joku suomalainen mukamas tietäisi mistään asiasta, varsinkaan ilmailubisneksestä, enempää kuin ruotsalainen ja tanskalainen, jotka oman määritelmänsä mukaisesti ovat kaikkien maailman asioiden terävimpiä asiantuntijoita.

Kyllähän lentoyhtiöissä tietysti suuruuden ekonomia toimii. Mutta SAS on bisneksen, hallinnon ja maantieteen loukussa ja siitä ei ole kovin vaikeaa jalostaa menestystarinaa. Lyhyen matkan konekanta alkaa olla vanhaa ja sen uudistaminen tarvitsisi jättiläisinvestoinnin. On Finnair tässä omistaja tai osa samaa konglomeraattia, lasku tuntuu joka tapauksessa lankeavan sen suuntaan.

Ainakin fuusio kannattaa kiertää kaukaa paitsi jos Finnair saisi siinä määräävän omistusosuuden, mitä se tuskin saisi. Se tarkoittaisi vain Finnairin lypsämistä kuiviin ja tuottoisien reittien siirtämistä muualle. Yrityskauppakaan ei tunnu houkuttelevalta, sillä se maksaisi mainitun koneinvestoinnin kanssa enemmän kuin mitä Finnairin kassavirralla kyetään maksamaan. Paitsi ehkä jos firman saisi ilmaiseksi.