BBC:llä on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten Eurooppa ja länsi "voittivat" kilpailun maailmanherruudesta, ainakin joksikin aikaa. Huolimatta siitä, että Kiina on ollut maailman suurin talous tunnetun historian ajan poislukien kaksi viimeistä vuosisataa, maailmaa ei valloittanut Kiina vaan Eurooppa.

BBC:n kirjoitus sysää historiallisen katsauksen jälkeen pääsyyn sille, että Euroopasta oli lyhyempi matka Amerikkaan. Atlantti oli Euroopalle sama kuin Välimeri Roomalle, eli ylitettävissä melko luotettavasti melko vähin tappioin, jo 1600-luvulta lähtien. Tyynimeri taas oli liian suuri tuon aikaiselle osaamiselle, oli osaaminen Kiinassa tai Euroopassa, joten kiinalaisten luontaiseksi rajaksi tuli Tyynenmeren ranta.

Onhan tässä varmastikin toinen puoli totta, mutta jotenkin analyysistä puuttuu jotakin.

Kirjoitus käsittelee sitä, kuinka Kiinassa oltiin (teknisen) kehityksen etulinjassa 1700-luvun alkuun saakka. Käsittelemättä jää kuitenkin se, mitä oikein keksittiin, sillä kun valloitetaan maailmaa, kaikki keksinnöt eivät ole saman arvoisia.

Eurooppalainen sivistys ja bisnes rakentui vesiteiden varaan, sillä tiettömässä maailmassa joki tai meri oli ainut tapa liikuttaa ihmisiä ja tavaraa. Euroopan rantojen rosoisuus suorastaan houkutteli keksimään nimenomaan merenkulkuun liittyviä asioita. Eurooppa oli kuitenkin hätää kärsimässä jo 1200-luvun lopulla mongolien imperiumia vastaan. Ei siksi, että mongolit olisivat olleet edistyksellisempiä tai sivistyneempiä vaan siksi, että mongolit olivat tehneet muutaman oikeansuuntaisen "keksinnön".

Mongolit oivalsivat, että valtakunta rakentuu kaupungeista ja logistiikasta, maaseutua tarvitaan ruuan ja tykinruuan tuottamiseen. Keski-Aasian merkittävät kaupungit tänä päivänä ovat mongolien perustamia ja tuo imperiumi kykeni leviämään Eurooppaan rakentamalla logistiikkaketjun, jolla kaukana kotoaan olevat armeijat pysyvät muonissa ja varusteissa. Tämä tehtiin sisämaaimperiumissa maareittejä pitkin, asia, jota ei Euroopassa oikeastaan tuolloin osattu kun Välimeri, Rein ja Tonava olivat siinä. Eurooppa ei pystynyt tuolloin varustamaan mitään kovin kauaksi vesikuljetusreiteistään, joten kyky vastustaa mongoleja kauempana näistä pääreiteistä oli olematon.

Se mongoleista. Kelpaa kuitenkin esimerkiksi siitä, että hieman vähäisempikin keksintö riittää, jos se ratkaisee oikean ongelman.

Kiinassa kehitys kehittyi muuta maailmaa rivakammin useammastakin syystä. Vakaus ja turvallisuus lienevät olleet yksi tärkeä syy, sillä mongolien jälkeen maata ei tosiasiallisesti ole uhannut kukaan ennen 1800-luvun loppupuolta. Kiinassa keksittiin kuitenkin kauan ennen Eurooppaa säätykierron merkitys. Maa oli armottoman keskusjohtoinen ja epätasa-arvoinen, mutta tie paikallisessa herrahississä oli avoin kenelle hyvänsä, joka opetteli lukemaan ja kirjoittamaan ja suoriutui Kung Fu-tsen opetuksia käsittelevästä kokeesta.

Tämä nosti etulinjaan lahjakkuutta eikä oikeiden vanhempien usein lahjattomiakin lapsia. Euroopassa tämä keksittiin paljon myöhemmin, mikä lienee antanut kiinalaisille etulyöntiaseman tuolloin. Toisaalta monumentaalinen keskusjohtoisuus asetti Kiinan maailmanvallalle rajat. Vaikka Kiina olisi onnistunut valloittamaan USA:n länsirannikon 1500-luvulla, britit/amerikkalaiset olisivat tuupanneet heidät lopulta takaisin mereen, sillä tuo 10000 kilometrin päässä emämaasta oleva siirtokunta ei olisi kyennyt operoimaan ja toimimaan uhkaavaa vihollista vastaan ilman ohjeita ylhäältä, ja jos niiden saamiseen menee muutama kuukausi, siirtokunta ei olisi kyennyt organisoimaan puolustustaan.

En kuitenkaan mitenkään kykene selittämään Euroopan tieteiden ja innovaatioiden nousua maailman huipulle pelkällä maantieteellä ja Amerikan valloituksella. Amerikan käytännössä valloittivat britit pohjoisessa ja Espanja etelässä ja ranskanpullien vaikutus tuolla mantereella jäi varsin vähäiseksi. Siitä huolimatta nykyisen Ranskan alueella tehtiin huomattaviakin innovaatioita esimerkiksi valistusaatteiden saralla, vaikka Ranska oli lähinnä jatkuvasti sodassa Britanniaa vastaan eikä päässyt Amerikan kultamaista hyötymään kauppasaartojen takia juuri mitään.

Euroopassa huomattavasti Kiinaa epätasa-arvoisempi etenemismahdollisuus herrahississä tosiasiallisesti nosti vioistaan huolimatta yksilön ja yksilösuorituksen asioiden keskiöön. Patrimonialismin ja feodalismin keksimisen jälkeen ihmiset syntyivät lokeroihinsa elleivät saaneet jollain tavalla armoa ylempänä hierarkiassa olevien silmissä. Ryhmät eivät tähän kyenneet mutta yksilöt kykenivät, ja lopulta oltiin Brittiläisen imperiumin tilanteessa, jossa majesteetin säilä kosketti millä hyvänsä saralla ansioituneen miehen olkapäätä.

Kun tieteiden ja yhteiskunnallisen kehityksen perustaso alkoi olla melko hyvällä tolalla, uudet innovaatiot syntyivät huippujen ympärille. Euroopassa huippuja ei latistettu osaksi ryhmää toisin kuin itämaisissa kulttuureissa. Euroopassa lisäksi hallinto oli organisoitu perinnöllisten virkojen ympärille, kun taas Kiinassa nuo huiput valikoituivat hallintoon. Hallinto on lopulta aika simppeliä rutiinia verrattuna tieteen innovaatioon tai yhteiskunnan uudistamiseen, joten siihen kelpaa vähän tyhmempikin paroni aivan hyvin ja huippujen haaskaaminen rutiiniin on nimensä mukaisesti haaskausta.

Yksi mielenkiintoinen teoria tähän asiaan liittyen on se, kuinka kiinalaisten rakkaus teehen lopulta jätti maan jälkeen. Teetä varten keksittiin maassa posliini jo 1500 vuotta sitten ja kun posliinista voi tehdä melkein mitä vain, maassa ei keksitty lasia ollenkaan vaan se vietiin tuontitavarana sinne 1800-luvun lopulla. Kaikkialla muualla keksittiin lasi ensin ja posliini vasta myöhemmin. Siitä saakka kun osattiin rakentaa lasista linssi ja tehdä silmälaseja, eurooppalaisen älykön tuottava ura oli noin 30 vuotta pidempi kuin kiinalaisen virkaveljensä.

Yksilökeskeisyys ja hallinnon hoitaminen rutiinivoimin olivat eurooppalaisia "keksintöjä", jotka auttoivat maailmanvalloituksessa huomattavasti enemmän jostain ajankohdasta eteenpäin kuin se, onnistutaanko keksimään parempi kastelujärjestelmä riisisadon kasvattamiseksi. Jälkimmäinen ei ole tietysti turha keksintö, mutta sen käyttökelpoisuus maailmanvalloituksessa oli vähäinen.

Kun sitten etsitään eroja Euroopan maiden ja kulttuurien välillä, huomataan tieteiden, taiteiden ja kulttuurin valtikan siirtyneen Italiasta protestanttiseen Eurooppaan suunnilleen silloin, kun protestanttinen uskonpuhdistus toteutettiin. Tämä on kulttuuria puhtaimmillaan eikä sijaintitekijä. Toisaalta brittiläinen imperiumi oli ylivertainen Ranskan ja Espanjan imperiumeihin verrattuna, koska Britanniassa "keksittiin" hajautettu hallinto, jota Ranskassa ei ole keksitty vieläkään. Koko maailman kattavaa imperiumia ei olisi mitenkään voitu hallita Lontoosta ennen lennättimen keksimistä, mutta koska paikallisilla varakuninkailla ja kenraalikuvernööreillä oli melko suuret valtuudet tehdä mitä hyvänsä, valtaosa asioista ja ongelmista ratkaistiin paikallisesti.

Toinen tähän liittyvä "keksintö" oli se, ettei koko imperiumia pitänyt hallita samalla tavalla. Intiaa hallittiin yhdellä tavalla siellä olevaa hallintorakennetta hyödyntäen, Kapmaata aivan toisella tavalla ja valkoisilla täytettyjä alueita kutakin omallaan. Tästä syntyi lopulta imperiumin hajottanut tekijä, sillä jokainen siirtomaa sai kasvaa omaksi kansakseen, niin musta kuin valkoinenkin, eikä kaikista edes yritetty tehdä keskusjohdettuja ja kloonattuja brittejä.

Tämä hallintokulttuurin ominaisuus antoi Euroopalle ja Brittiläiselle imperiumille ylivertaisen aseman maailmassa. Se oli ketterä, ja vaikka kiinalaiset olisivat jo kansoittaneet puoli Amerikkaa, heidät olisi todennäköisesti sieltä syrjäytetty.

Nyt erityisesti länsimaista elämäntapaa vierastavissa ajatushautomoissa iloitaan avoimesti siitä, että Kiina on ohittamassa USA:n maailman suurimpana taloutena. Nyt vallitsee tällainen "se on meille siirtomaaherroille aivan oikein ja saammepa oikein isän kädestä" -itseruoskinta- ja itseinhoaika.

Minä en olisi länsimaissa niin kovin huolissani, sillä talous on vain taloutta. Ei näytä siltä, että kiinalaiset olisivat tuota pikaa syrjäyttämässä länsimaita tieteiden, taiteiden ja kulttuurin viejinä, ja niin kauan kuin tilanne on tämä, länsimaat eivät huomaa Kiinan nousua juuri missään muualla kuin raaka-aineiden ja energian hinnassa.

Se, että vain länsimaat kykenevät tuottamaan merkittävää, vientiin kelpaavaa kulttuuria, ei ole sekään maantieteen ominaisuus vaan elämäntavan ja arvojen.