Tämä oli sangen mielenkiintoinen kirjoitus.

Mikähän mahtaa olla tilanne muualla? Parempi, samanlainen vai huonompi?

Minulle ei tule mieleen, että Pariisissa tai Roomassa olisi monessakaan paikassa englanninkielisiä opasteita kadulla. Ranskassa taitaa olla joku lakikin, joka kieltää sen. Onnistuuko siis yritysten verkkopalvelujen käyttäminen ilman paikallisen kielen tuntemusta oikeastaan missään? Suomessa olen nähnyt englannin lippuja aika monen web-palvelun sivulla, eli ihan toivottomasta tilanteesta ei voi olla kysymys.

Entä mikä mahtaa olla EU-virastoon mihin hyvänsä muuttaneen ihmisen puolison työllistymistilanne paikallisilla markkinoilla kielitaidottomana ummikkona? Veikkaan, ettei Suomi ole ainoa paikka, jossa työn löytäminen näillä meriiteillä on vaikeaa. Loput tosin selittää lama, eli töitä ei tahdo löytyä paremmillakaan meriiteillä kenellekään juuri nyt, koska töitä ei ole.

Saamani viestit mantereelta ovat olleet sen suuntaisia, että ulkomaanpellet pyörivät lähinnä expat-kuvioissa. Belgiassa asuu paljon suomalaisia, mutta harva tuntee kovinkaan hyvin syntyperäisiä belgialaisia. Minä en tuntenut Virossa asuessani yhtään virolaista kunnolla. Sveitsissä asuvat elävät ulkomaalaiskuplassa eivätkä tunne sveitsiläisiä, sama koskee Itävaltaa. Aika monessa paikassa kieltä ja kulttuuria tuntemattoman on vaikea päästä “piireihin”, koska muut eivät viitsi puhua englantia yhden takia läheskään aina, ja vaikka kieli ei olisi ongelma, puheenaiheet saattavat olla, koska ulkomaanpelle ei tiedä vaikkapa suomalaisesta viihteestä ja musiikista mitään.

Kyseessä ei niinkään taida olla erityisesti suomalainen kulttuurishokki vaan yleinen kulttuurishokki maata vaihdettaessa. Varsinkin jos muuttajana on perhe, jossa yhdelle on uudessa paikassa työtä katsottuna ja muille ei ole, muiden sopeutuminen voi olla kohtuullisen verkkaista ja tökkivää, koska luonnollisin kontaktipinta paikallisiin jää puuttumaan.

Se taas, että Suomessa asiointi on pääosin suomeksi, on aika itsestäänselvää ja järkevää. Mieli tosin tekisi sanoa, että Helsingistä alkaa löytyä aika vähän paikkoja, joissa halutessaan ei palvelua englanniksi saa, vaikkei se mikään laki ja sääntö olekaan.