Castron luopumisuutinen ei varsinaisesti ollut kenellekään yllätys, lähinnä mietityttää se, mitä siellä tämän jälkeen tapahtuu. Oma arvaukseni on, ettei paljon mitään. Vallan periytyminen Raúl Castrolle on ollut itsestäänselvää jo viimeisen vuoden. Vallanvaihon tekeminen näin kuin se tehtiin antoi Raúlille mahdollisuuden nousta valtaan ilman haastajaa. Jos Fidel olisi vain heittänyt henkensä, paikasta olisi syntynyt kilpailu, joka olisi voinut teoriassa johtaa sisällissotaankin.

Kuuba on yksi niitä Latinalaisen amerikan paikkoja, joilla on takanaan loistava tulevaisuus. Maan nykytilasta ja kommunistien valtaannoususta voi tietysti syyttää USA:ta kuten asiaan kuuluu, mutta kyllä ne siellä onnistuivat sössimään asiansa ihan itsekin. Tietä kommunistien valtaannousulle ei raivannut USA vaan paikallinen kenraalikunta höystettynä tuontitavaramafialla. USA:n virheet alkoivat oikeastaan vasta siitä, kun Castro nousi valtaan. En tiedä mitä siellä liikkui Eisenhowerin päässä kun Castro yritti käydä valtiovierailulla ensi töikseen valtaan noustuaan ja ennen kommunismiin virallisesti hurahtamista, mutta Ike oli golfaamassa eikä oikein jaksanut kiinnostua moisesta hepusta. Liekö ajatellut, että kyseessä on jälleen kerran yksi lyhytikäiseksi jäävä solttu, niitä kun oli Kuubassa nähty ennenkin kuten muuallakin sielläpäin.

Todennäköisesti USA:n pehmeämpi politiikka kansallistamisten jälkeenkin olisi todellakin tehnyt Castrosta lyhytaikaisen soltun vallankahvassa, seuraava kumous olisi tullut muutaman vuoden päästä kuten aina ennenkin. Mutta kun USA patisti kaikki lähimaat kauppasaartoonsa, ainoa tie saada apua ja tavaroita kaupaksi oli kommunistinen leiri, ja sinnehän Kuuba sitten ajautui. Paljon syvemmälle kuin olisi ollut kenenkään toiveissa oikeastaan missään päin palloa. Samalla Castro sai vakiinnutettua kansansuosion, koska jokainen näki USA:n kauppasaarron vaikutuksen elämässään ja Castro oli tätä vastaan taistelemisen keulakuva.

Kansa arvosti Castroa vaikkei liene suuremmin perustanut kommunistisista opeista. Nyt valta vaihtunee hiukan maltillisemmalle veljelle, joka johtanee maan Vietnamin tielle. Kommunistit roikkuvat poliittisessa vallankahvassa, mutta taloudellinen kommunismi puretaan. Ulkomaisia yrityksiä päästetään maahan ensin hyvin rajoitetusti, sitten yhteisyrityksissä vähemmistöosakkaina, sitten yhteisyrityksissä enemmistöosakkaina ja lopulta nämä rajoitukset puretaan ja jätetään jäljelle vain joku muodollinen lupamenettely.

Oikestaan kaikkein huonoin vaihtoehto tuolla on se, että sotaväki rupeaa taas riehumaan ja siirrytään eteläamerikkalaiseen "sosialistinen vallankumous köyhien tuella-korruptio-köyhyys-sotilasvallankaappaus-korruptio-köyhyys-sosialistinen vallankumous köyhien tuella" -kierteeseen. Kuubassa väki on kohtuullisen koulutettua ja jos ne pystyvät katkaisemaan tuon kurimuksen, niillä voi joskus olla jotain myytävääkin maailmalle sikarien ja rommin lisäksi.