Viime päivät Namibiassa eivät olleet maailman mukavimpia.

Olin jossain autiomaaresorteissa, joissa kaikki muut olivat häämatkalaisia, kuhertelevia, tai muuten vain äärettömän rakastuneita, ja sitten siellä olin minä. Eihän tuo ole suurikaan valtakunnan salaisuus, etten minä yksin haluaisi olla, joten kaiken katselu otti voimille. Onhan meillä tietysti totuttu siihenkin. Minusta kiinnostuneita on jossain määrin ehtoisasti, vaikka heitäkin lie.

Mutta eilispäivänä tulin siihen tulokseen, että asiassa on hyviäkin puolia. En nimittäin saata kuvitella, että jos joku nainen minut joskus huolii, voisin hänen kanssaan ajaa omaa vauhtiani Transvaalin halki soittaen nupit kaakossa afrikaansin kielistä kantria.