Päivi Räsänen kysyy, onko pride-kulkueen kaasuisku kenties vastareaktio “eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle”.

Mopo keulii tosin jo hieman ennen kysymyksen asettamista, sillä hän yhdistää asiaan myös maahanmuuttopolitiikan: “miten laajalti äärioikeistolaiset ja uusnatsismiin liittyvät ajatukset saavat kannatusta nuorten keskuudessa. Osaltaan ilmiöön saattaa vaikuttaa vaikenemisen kulttuuri maahanmuuttopolitiikassa. Jos maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista tosielämän ongelmista kaikissa puolueissa vaietaan, ääriliikkeille jää toimintatilaa.”

Tässähän on kyseessä tyylipuhdas argumentaatiovirhe. Ensimmäinen on olkiukko. Pomminheitto homoparaatissa ei liity edes etäisesti maahanmuuttopolitiikkakeskusteluun, joten sen yhdistäminen tähän tuntuu joutavalta. Toinen asia ei oikeastaan ole edes argumentaatiovirhe vaan asiavirhe: vaikka edellinen olkiukko ei olisikaan olkiukko, entä sitten? Minun havaintojeni mukaan maahanmuutosta puhutaan nykyään aivan mahdottoman paljon. Pikku hiljaa myös suuret puolueet ovat tulleet keskusteluun mukaan ja keskustelu ei ole enää vain ääripäiden änkyröintiä edustavien vihervasemmiston ja persujen välistä kitinää. Erilaisia mielipiteitäkin on esitetty ja niistä keskusteltu (esim. kohu Urpilaisen ja Heinäluoman lausunnoista). Kun vaalit lähestyvät, asiasta puhutaan lisää ja puolueiden välillä on aitoja sisällöllisiä eroja, ei ainoastaan kosmeettisia painotuseroja. Mitä Räsänen oikein tarvitsee lisää, että pomminheittäjät pysyvät luolissaan?

Monet ovat kuitenkin ehtineetkin jo kommentoimaan tätä kohtaa: Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?

Kyllä varmasti voi tulkita mitä hyvänsä miten hyvänsä, ainakin jos on Päivi Räsänen. Ei arvoliberaaliutta Suomessa yksinomaan mikään mystinen “poliittinen eliitti” aja. Kyseessä on aivan arkinen asia, joka kattaa valtaosan suurten kaupunkien ihmisistä ja aika paljon maalaisiakin. Päivi Räsänen kerää aatteineen noin viiden prosentin kannatuksen vaaleissa, ja tämän poppoon painoarvo ei ole yhteiskunnassa kaksinen, kuten ei kuulukaan olla. Hieman samantapaisia arvoja edustaa valtaosa Maalaisliitosta ja fraktiot Kokoomuksesta, RKP:stä ja Persuista. Oman arvaukseni mukaan noin kolmannes suomalaisista tai vähän alle.

Tällä kolmanneksella on äänitorvensa. Myös vakavasti otettavia löytyy eikä tarvitse turvautua Räsäseen jos ei huvita. Enemmistö kuitenkin on Suomessa arvoliberaaliuden kannalla, ja ajan kuluminen ei näyttäisi ainakaan vähentävän tämän joukon määrää.

Muutaman hullun todennäköisesti yhteen kertaan jäävä terrorikampanja ei ole mikään merkittävä yhteiskunnallinen puheenvuoro tai protesti, eikä sitä pidä sellaiseksi tulkita. Kansalaistottelemattomuudella on aikansa ja paikkansa, mutta sitä ei käytetä toisten terveyden tai omaisuuden vahingoittamiseen vaan toisenlaisiin tapauksiin. Tässä ei ole kyseessä mikään poliittinen mielenilmaus vaan rikos, ja rikollisia on aivan turha näennäisymmärtää.

Tilanne olisi ehkä toinen, jos Suomessa olisi mahdotonta saada homojen oikeuksia vastustavaa agendaa (tai jotain muuta agendaa) poliittisen prosessin käsittelyyn. Se on kuitenkin aivan täysin mahdollista, mistä kertoo esimerkiksi Räsäsen lausuntoautomaatti ja hänen puolueensa agenda. Se, että tällaisella agendalla ei ole suuremmin kannatusta, ei selitä tai oikeuta pomminheittoa vaan oikeuttaa tekemään johtopäätöksen, että agenda ei ole erityisen suosittu. Jos yhteiskunta estäisi politiikan teon jollain asialla, pitäisi tehdä vallankumous, mutta koska se ei estä, rikollisia pitää kutsua rikollisiksi eikä etsiä heidän tekojensa takaa yleviä tarkoitusperiä.