Varusmiesten päiväraha on 3,80. Ja nyt ollaan huolissaan siitä, että monilla on ongelmia pikavippibisneksen kanssa, koska ei noista rahoista makseta edes parinsadan velkoja. Kun tuosta rahasta ei makseta mitään muutakaan, varusmiehet ainakin kasvukeskuksissa tuppaavat viettämään lomansa töissä.

En muista tarkalleen, mitä päiväraha oli vuonna 1989 kun itse olin sotaväessä. Jostain muistien kätköistä tulee mieleen luku 17 markkaa. Tai ehkä 18. Ei toki paljon ollut sekään, mutta tuo nykyinen on markkoina 22,50. Kun mietimme, miten paljon ovat nousseet varusmiehen keskeiset lomanviettoelementit bensalitra ja tuoppi olutta ynnä tietysti kaikki muukin vähemmän tärkeä ympärillä, ei tarvitse ihmetellä, miksi varusmiehet joutuvat koronkiskojien armoille. Inflaatio on noista vuosista laukannut aika reippaasti.

Asian inhottavuutta lisää se, että varusmiespalvelus on pakko, joka kuitenkaan ei ole enää pakko. Vielä 80-luvun lopulla erinäköiset hullun paperit olivat siinä määrin karsastettua tavaraa työmarkkinoilla, että harva niitä huvikseen otti. Nykyään kun joka toisella on joku mielenterveyteen liittyvä diagnoosi, sotaväen käymättömyys psyykkisin perustein ei ole enää mikään suurensuuri ongelma, mistä kielii suuri hylättyjen tai keskeyttäneiden määrä. Sama koskee fyysistä kuntoa. Itse tein sen verran juttuja ennen sotaväkeen menoa, että pärjäsin juuri ja juuri mukana, joskin useimmiten joukon jatkona mutta en silti koskaan traktorin lavalla. Nyt erityisesti motivoidaan laiskoja olemaan tekemättä mitään, koska näin selviää myös armeijasta.

Näiden lisäksi meillä on taloudellinen motiivi. Se, että joku suorittaa tämän velvollisuutensa ja haaskaa 6-12kk aikaansa tähän, hän on todennäköisesti korviaan myöten veloissa tai ainakin syönyt kaikki lapsuutensa säästöt jos niitä on. Laistajat viettävät tuon ajan hauskaa opiskelijaelämää ja vaikka opintotuki+hanttihommat eivät kaksista toimeentuloa tarjoa, se on silti aivan eri kuin varusmiehen elintaso vähäisillä lomillaan.

Mitä siis pitäisi tehdä? Nähdäkseni joko korottaa päivärahoja reippaasti tai ryhtyä antamaan varusmiehille luontaisetuja, kuten vaikkapa ilmaiset bensat autoon lomalle lähtiessä tai ilmaiset oluet kapakoissa. Erityisesti sotamiehen päivittäiset olutannokset ovat jokseenkin perinteinen menetelmä houkutella väkeä palvelemaan maataan tai lääninherraansa. Kolme tuoppia olutta päivässä, jotka voi nauttia lomillaan tai iltavapaillaan, jatkaisi päivärahaa ihmeesti ja olisi lisäksi hyväksi sotilaiden moraalille ja maanpuolustuksen arvostukselle.

Toinen vaihtoehto on korottaa päivärahaa. Nähdäkseni nykyisestä puuttuu suurin piirtein nolla perästä ollakseen sellainen, ettei varusmiespalveluksen suorittaminen aiheuta enää kohtuutonta taloudellista tappiota lusmuileviin ikätovereihin verrattuna.