Tänään jo saksalaiset ja tanskalaisetkin ovat ryhtyneet voivottelemaan Suomen ydinvoimapäätöstä. Kuulemma sähkön hinta laskee, ja siksi ei kannata investoida tuulimyllyihin ja uusiin energiantuotantomuotoihin. Mitäs hemmettiä?

Omasta mielestäni markkinoilla on edelleen tilaus puhtaalle, 24*7 toimivalle ja halvalle tavalle tuottaa energiaa. Tämä markkinarako ei ole poistunut mihinkään.

Ensin on syytä huomata retoriikan ristiriita. Ennen ydinvoimapäätöstä ydinvoimaa pidettiin hirvittävän kalliina ratkaisuna ja halvempaa sähköä saisi muualta. Nyt ydinvoima aiheuttaakin kuluttajaa hyödyttävää polkumyyntiä ja on keksintöjen vihollinen. Kumpi näistä väitteistä on tosi?

Innovaatioiden airuet ovat sitä mieltä, että kun kerran ydinvoima tuottaa halpaa sähköä, tuulimyllybisnes kärsii. Minun nähdäkseni tämä tarkoittaa sitä, että nykyisillä uuden energiantuotannon puolestapuhujilla ei ole tarjota tuohon määrittelemääni markkinarakoon sopivaa tuotantoa tai kombinaatiota useista uusista tuotantomuodoista. He osaavat ratkaista ongelman hirvittävän kalliilla ja runsailla tukiaisilla, mutta touhulta putoaa pohja pois jos tuotannosta ei kyetäkään riistämään aivan mitä hyvänsä ja hintakilpailu toimii.

Tuulimyllyväki väittää ydinsähköväen olevan menneisyyteen jumittunutta sakkia. Tämä väite voi hyvinkin pitää paikkansa. He ovat keksineet melko halvan tavan tuottaa perusvoimaa. Riski liittyy ydinonnettomuuteen, joka joko tulee tai ei tule. Jos sitä ei tule, ydinsähkö on myös varsin puhdasta, riippuen hieman siitä, kaivetaanko uraani sivistysvaltiosta vai keskeltä Afrikkaa. Koska Länsi-Australian osavaltio tuottaa noin puolet maailman uraanista, lupaehdoissa voisi aivan hyvin asettaa laatukriteerejä uraanin louhinnalle.

Minä väitän kuitenkin, että nykyiset uusien energiamuotojen visioijat alkavat olla yhtä lailla menneisyyden väkeä.

He ovat jumittuneet tuulimyllyihin ja aurinkopaneeleihin ja keskittyvät lähinnä vastustamaan kaikkia sellaisia hankkeita, jotka tekisivät näistä kalliista tavoista kilpailukyvyttömiä. Ei tämä edusta minulle mitään uuden innovointia. Ongelma on edelleen ratkaisematta ja uusia keksintöjä tarvittaisiin. Ratkaisun pitää kuitenkin olla perusvoimaa tuottamaan kykenevä sekä niin halpa, että se pystyy kilpailemaan myös hinnalla.

Jos ydinvoiman katsotaan haittaavan innovaatioita, sitä suuremmin voidaan innovaatioiden katsoa kärsivän siitäkin, että asiaa lähestytään puoliuskonnollisesti eikä tieteellisesti, ja kun on keksitty jotakin, joka ei ratkaise ongelmaa mutta tuottaa joissain olosuhteissa kallista sähköä, jämähdetään paikalleen ja syytetään ympäristön vihollisiksi niitä, jotka painottavat hintaa eivätkä anna arvoa heidän suunniteltua käyttöä vastaamattomalle keksinnölleen.

Ns. uudet energiantuotantomuodot ovat sellaisia, joita kannatti kokeilla. Aurinkoenergiasta on ymmärtääkseni kyetty jalostamaan toimivampi variantti, jossa aurinkopaneeli ei tuota sähköä, vaan peilipatteristo lämmittää valtavaa klunssia, jossa oleva aine kuumenee satoihin asteisiin, ja tämän aineen läpi ajetaan vettä, joka kiehuu, ja tuottaa höyrypainevoimaa. Tämä järjestelmä kestää lämpimänä yön ylitse jos aamulla paistaa taas. Ei sovellu Suomeen, mutta johonkin sopii. Tuulivoimakin kannatti kokeilla ja todeta, että sillä saadaan tuotettua jotain jossakin, mutta ei tarpeeksi esimerkiksi Suomen kylminä pakkasöinä, jolloin se ei tuota mitään.

Minun nähdäkseni nämä “innovaatioiden puolustajat” ovat sangen näköalattomasti ryhmittyneet siilipuolustukseen jo keksittyjen asioiden ympärille, ja tästä syystä he eivät innovatiivisuudessa ole yhtään ydinvoiman rakentajia parempia. Osasyynä lienee ympäristöväen joukossa pesivä fraktio, joka vastustaa kategorisesti halpaa energiaa, koska länsimainen elämäntapa vie meidät tuhoon. Vaikka keksittäisiin femman maksava taikahaavi, joka pyydystää elektroneja ilmasta ja kenenkään ei tarvitsisi tupruttaa mitään tai tuottaa ydinjätettä, tämä sakki olisi haraamassa vastaan, sillä paljon halpaa sähköä tarkoittaa suuremman etäisyyden ottamista vanhoihin hyviin aikoihin, joita tosiasiallisesti tavoitellaan.

Energiakeskustelua käyvät liiaksi ympäristöjärjestöt ja liian vähän insinöörit. Ympäristöjärjestöt osaavat vastustaa asioita, insinöörit osaavat keksiä niitä, mutta kaikki keksinnöt eivät ole hyviä. Nyt pitäisi taas päästä vastustamismoodista eteenpäin keksimismoodiin, mutta se näyttää olevan kovin vaikeaa. Ydinvoimamiehiä on helppoa syyttää, mutta kyllä koko energiakeskustelun itselleen kaapanneet ympäristöjärjestötkin voivat ottaa osan moitteesta vastaan. Hulluille ideoille on aika vähän tilaa uskonnollisessa ilmapiirissä, ja ympäristöjärjestöt tuntuvat osaavan tällaisen ilmapiirin esiin loihtimisen.

Simsalabim.