Peräti 34% ruotsalaisista kannattaa maassa hyväksyttyä kyttäyslakia, joka antaa pollareille luvan salakuunnella mitä hyvänsä teleliikennettä koska hyvänsä ja ottaa rosvot kiinni.

Mitä ihmettä Ruotsissa oikein pelätään? Onko paratiisiin livahtanut kärmes? Vai onko takana ajatus siitä, että koska laki on kerran pullantuoksuisen konsensuskoneiston hyväksymä, sen on edustettava jotain hyvää itsessään, sillä kaikki kansankodissa tehdyt päätökset ovat määritelmän mukaisesti hyviä?

Käytännössähän eri maiden tiedustelupalvelut varmasti valvovat jollain tasolla teleliikennettä, vaikkei sitä erikseen laki sallikaan. Tässä systeemissä kuitenkin hyvä puoli on se, että pikkujuttujen takia käytäntöä ei viitsitä paljastaa, koska siitä nousisi hirveä huuto missä hyvänsä. Joten vaikka tietoa kerätään tai ainakin seulotaan, sillä ei ole ihmisten elämään oikeastaan mitään vaikutusta. Jos kuitenkin urkinta on täysin luvallista ja suorastaan virkavelvollisuus, kenet hyvänsä voidaan narauttaa mistä hyvänsä pikkujutusta, koska mitään motiivia jättää pikkujuttuja huomiotta ei enää ole.

Ruotsi siirtyy nyt valvonnassa ja ihmisten kyttäämisessä johonkin samaan turvalliseen maastoon Valko-Venäjän ja Kiinan kanssa, tukevasti USA:sta huonompaan suuntaan. Silti propagandakoneiston ylläpitämä mielikuva mukavasta eurooppalaisesta kaiken länsimaisen sivistyksen alkukodista elää sitkeästi emmekä kykene näkemään, kuinka hyvää tarkoittavat hölmöt ovat muutamassa vuodessa ryssineet kasan 400 vuoden historiaa. Ja 34% kansasta hurraa.

Kun Ruotsissa ei äänestämällä voi vaikuttaa mihinkään, maan valtaklikki voi tietysti tehdä aivan mitä hyvänsä. Ja kun kerran älyttömätkin päätökset siunataan tai ainakin hyväksytään pienen mutinan jälkeen, maa lienee tuomittu ikuiseen pysähtyneisyyteen kun hölmöä valtakoneistoa ei edes tarvitse uudistaa mitenkään.

Mutta propagandan ne siellä osaavat. Mikä hyvänsä vähäisemmillä aivopesu- ja propagandalahjoilla varustettu kansakunta, joka olisi 2. maailmansodan aikaan myötäillyt ja avustanut Hitlerin Saksaa, olisi määritelty Saksan vasallivaltioksi, mitä Ruotsi tosiasiallisesti olikin. Mutta ajattelemmeko me asiaa näin? Emme, vaan Ruotsihan oli mukava ja puolueeton rauhanystävävaltio, joka lisäksi auttoi henkilöautollista juutalaisiakin. Tärkeämpi liittolainen Ruotsi Saksalle oli rautakaivostensa takia kuin Suomi, mutta maagisesti tämä osa historiaa tuntuu unohtuneen johonkin. Emmekä oikein tunnu muistelevan sitäkään, että siinä, missä Suomi ajautui Saksan liittolaiseksi enemmän pakosta kuin aatteen palosta, Ruotsissa Saksan rodunjalostusoppia kohtaan tunnettiin aatteellista yhteenkuuluvuutta, ja Ruotsin rodunjalostusohjelma jatkui vielä kymmenen vuotta sen jälkeen kuin se Saksassa oli lopetettu sodan häviämisen seurauksena.

Suomen kannalta asia on tavallaan aika merkityksetön. Mutta edelleenkin näyttää siltä, että jos Ruotsissa keksitään jotain hölmöä kuten vaikkapa monumentaalinen holhousvaltio, se kopioidaan Suomeen sieltä muutaman vuoden viiveellä. Ennustan, että kuulemme myös vaatimuksia telekuuntelun laajentamisesta “koska Ruotsissakin tehdään niin”. Tietysti on hyvä katsella ympärilleen ja antaa muiden tehdä kokeet ja toteuttaa Suomessa sitten muualla hyväksi havaitut ideat sen sijaan, että keksitään pyörä uudelleen. Mutta päätökset ja analyysi pitäisi tehdä itsenäisesti.

Mutta jostain syystä Ruotsista kopioitavat ideat tuntuvat olevan hyviä lähinnä sillä perusteella, että ne ovat ruotsalaisia, ja ruotsalaiset ideathan ovat aina hyviä, mitä ne itse asiassa harvoin ovat.