Oikeistopuolueen ohjelma
17/06/11 09:45
Suomesta on jo pitkään tai oikeastaan aina puuttunut vakavasti otettava maltillinen oikeistopuolue.
Tälle on tietysti melko lailla selvät historialliset perusteet, jotka kulminoituvat Neuvostoliittoon ja apupoikaansa Kekkoseen. Oikeistosta on tehty Punamulta-Suomessa jonkunnäköinen kirosana ja sitä se tuntuu edelleenkin olevan, joten oikeistoteemalla yrittävä on väkisin vaikeuksissa kun sympatiaa tiedotusvälineistä löytyy vähän. Suomen koalitiohallitusmalli puolestaan on taannut sen, että kaikki puolueet ovat melko aatteettomia rahanjakopuolueita. Puolue, joka ei keskity rahan jakamiseen, on jälleen ongelmissa, sillä tällainen puolue leimataan helposti köyhän viholliseksi.
Nykyinen puoluekartta on lopulta varsin yksiväristä. On duunari-SDP, Virkamies-SDP, Maalais-SDP ja Änkyrämaalais-SDP. Tämän lisäksi on vielä enemmän vasemmalla olevia kerhoja, kristittyjä ja muita hulluja sekä yksi kielipuolue. Kaikille näille on tunnusomaista se, että ne yrittävät jakaa muilta kerättyä rahaa omilleen, siinä vaihtelevalla menestyksellä onnistuen. Tämä on melkoisen ideologiavapaata touhua ja se kätkee tärkeämmät kysymykset täysin nysväämisen alle.
Suomeen tarvitaan oikeistopuolue, joka onnistuu siinä, missä kaikki muut yrittäjät ovat epäonnistuneet. Kokoomus on ehkä joskus ollut oikeistopuolue, mutta on hukannut valtaa saatuaan ajatuksensa ajat sitten. Perustuslailliset oli pienen kerhon protestiklikki. Nuorsuomalaisia rasitti Risto J.N.E. Penttilä, joka onnistui pilaamaan
henkilökohtaisilla ansioillaan varsin paljon, joskaan media ei varsinaisesti auttanut. Onnistumisen edellytyksenä on niin selkeä viestintä, ettei kukaan pysty hyvällä omallatunnolla syyttämään tätä puoluetta rasistiseksi tai köyhien nälkään tappajaksi.
Perinteinen oikeistovasemmistoakseli on ainakin minulle lakannut merkitsemästä suuria teorian tasolla, mutta kun nimitykset ovat tuttuja, käytettäköön niitä jatkossakin. Vaikka Marx ei enää liity vasemmistolaisuuteen kuin etäisesti, olen silti huomaavinani, etten vakavissani kykene harkitsemaan vasemmalle tunnustautuvien puolueiden äänestämistä. Oikeallekin tunnustautuvien puolueiden äänestäminen on vaikeaa, mutta helpompaa kuin vasemmiston äänestäminen, eli jotain tolkkua tässä jaossa siltikin on.
Minä olisin tyytyväinen, jos Suomeen saataisiin puolue ajamaan tällaisia asioita, ei missään tärkeysjärjestyksessä tai muutenkaan loogisessa rakenteessa:
Ajatukseni on kuitenkin se, että Suomi tarvitsee runsaasti työtä ja työpaikkoja. Niitä ei saada tekemättä mitään eikä niitä saada myöskään verottamalla kaikkea hengiltä. Vahva ja tasapainoinen julkistalous on tärkeä asia, paljon tärkeämpi kuin rahan kippaaminen nice to have -tyyppisiin asioihin.
Erotuksena “perinteiseen” suomalaiseen oikeistolaisuuteen olisi syytä hankkiutua eroon kypäräpäisen papin imagosta. Moral majority -tyyppinen ajattelu ei kuulu minun oikeistolaisuuteeni ensinkään vaan ihmisten mahdollisuuksia elää elämäänsa haluamallaan tavalla tulee suosia. Samaten en näe mitään syytä, miksi pitäisi erityisesti ottaa viholliseksi ay-toiminta, sillä se on vain oman valinnanvapauden jatke. Tavoitteena on kevyt julkinen sektori, joka tekee sitä, mistä ihmiset eniten hyötyvät, ja jättää tekemättä asioita, jotka hyödyttävät vain harvoja.
Tällaisia asioita kannattavan on varsin vaikea löytää nykyisistä puolueista mitään äänestämisen arvoista.
Tälle on tietysti melko lailla selvät historialliset perusteet, jotka kulminoituvat Neuvostoliittoon ja apupoikaansa Kekkoseen. Oikeistosta on tehty Punamulta-Suomessa jonkunnäköinen kirosana ja sitä se tuntuu edelleenkin olevan, joten oikeistoteemalla yrittävä on väkisin vaikeuksissa kun sympatiaa tiedotusvälineistä löytyy vähän. Suomen koalitiohallitusmalli puolestaan on taannut sen, että kaikki puolueet ovat melko aatteettomia rahanjakopuolueita. Puolue, joka ei keskity rahan jakamiseen, on jälleen ongelmissa, sillä tällainen puolue leimataan helposti köyhän viholliseksi.
Nykyinen puoluekartta on lopulta varsin yksiväristä. On duunari-SDP, Virkamies-SDP, Maalais-SDP ja Änkyrämaalais-SDP. Tämän lisäksi on vielä enemmän vasemmalla olevia kerhoja, kristittyjä ja muita hulluja sekä yksi kielipuolue. Kaikille näille on tunnusomaista se, että ne yrittävät jakaa muilta kerättyä rahaa omilleen, siinä vaihtelevalla menestyksellä onnistuen. Tämä on melkoisen ideologiavapaata touhua ja se kätkee tärkeämmät kysymykset täysin nysväämisen alle.
Suomeen tarvitaan oikeistopuolue, joka onnistuu siinä, missä kaikki muut yrittäjät ovat epäonnistuneet. Kokoomus on ehkä joskus ollut oikeistopuolue, mutta on hukannut valtaa saatuaan ajatuksensa ajat sitten. Perustuslailliset oli pienen kerhon protestiklikki. Nuorsuomalaisia rasitti Risto J.N.E. Penttilä, joka onnistui pilaamaan
Perinteinen oikeistovasemmistoakseli on ainakin minulle lakannut merkitsemästä suuria teorian tasolla, mutta kun nimitykset ovat tuttuja, käytettäköön niitä jatkossakin. Vaikka Marx ei enää liity vasemmistolaisuuteen kuin etäisesti, olen silti huomaavinani, etten vakavissani kykene harkitsemaan vasemmalle tunnustautuvien puolueiden äänestämistä. Oikeallekin tunnustautuvien puolueiden äänestäminen on vaikeaa, mutta helpompaa kuin vasemmiston äänestäminen, eli jotain tolkkua tässä jaossa siltikin on.
Minä olisin tyytyväinen, jos Suomeen saataisiin puolue ajamaan tällaisia asioita, ei missään tärkeysjärjestyksessä tai muutenkaan loogisessa rakenteessa:
- Suomi menestyy tai uppoaa yksityisen sektorin tekemän työn varassa. Julkinen sektori ei luo hyvinvointia vaan ainoastaan jakaa sitä.
- Julkisen sektorin tehtävät tulee määritellä ja löytää ns. kova ydin, jonka rahoitus kerätään yksityiseltä sektorilta, ja humpuukia ja toissijaisia juttuja ei tehdä ollenkaan. Tärkeitä asioita ovat:
- Perusturva ilman ansiosidonnaisia etuuksia
- Sairaanhoito
- Koulutus kaikilla asteilla ilman rajoituksia tutkintojen tai opiskeluvuosien määrään
- Työnteon mahdollistavat palvelut (joukkoliikenne, päivähoito)
- Infrastruktuurin parantaminen hyvälle tasolle ja ylläpitäminen siellä
- Maanpuolustus, pelastuspalvelut, hallinto, ulkomaanedustustot jne.
- Tietopalvelut (kirjastot, uutispalvelu)
- Julkisen sektorin erityisesti ei pidä
- Tukea minkäänlaista yritystoimintaa mukaanlukien maatalous muuten kuin uusien yritysten alkuun auttamisen muodossa jos tällaista alkuun auttamista ei yksityinen sektori tee
- Rakentaa ratkaisuja, joiden ainoa merkitys on koko maan pitäminen asuttuna
- Toteuttaa järjenvastaisia säästöohjelmia, joissa vain viilataan juustohöylällä sieltä täältä ilman visiota siitä, mitä ollaan rakentamassa ja mistä luopumassa
- Tulonsiirto- ja tukiaispolitiikassa pyritään siihen, että henkilö on joko saamapuolella tai maksupuolella eikä niin, että rahaa siirrellään edes takaisin
- Tulonsiirroissa ja muissa vastaavissa otetaan tavoitteeksi niiden saantiperusteiden niin suuri yksinkertaistaminen, että näitä tukia voidaan maksaa automaattisesti perustuen erilaisiin rekistereihin ja henkilön omaan ilmoitukseen statuksestaan.
- Julkisten palvelujen tuotannon pitää olla avointa kilpailulle paitsi silloin, kun kyseessä on käytännössä monopolitilanne ja kilpailutus vain siirtäisi julkisen monopolin yksityiseksi. Koko maata ei ole pakko kohdella samalla tavalla jos tilanne eri puolilla maata on erilainen.
- Eläkejärjestelmä pitää rakentaa uudelleen henkilökohtaisten eläketilien varaan siten, että maksettu kontribuutio vaikuttaa suoraan eläkkeen määrään ja tässä kohtaa ei leikkurein harjoiteta tulontasausta. Toisaalta eläkejärjestelmän pitää olla kestävä, eli säästämättömiä eläkkeitä ei makseta velaksi jälkipolville.
- Julkistalouden pitää olla kymmenen vuoden tarkastelujaksolla tasapainossa
- Henkilökohtainen konkurssi sallitaan ja perheen oman asunnon panttaus tai ulosmittaus yrityistoiminnan velkoihin ei ole mahdollista
- Valtion ei tule asennekasvattaa tai muutenkaan muokata ja päättää sitä, miten ihmiset elävät, paitsi siinä tilanteessa, kun jonkun toisen aineellinen tai konkreettinen etu on kärsimässä.
- Kirkkoihin ja uskontoihin suhtaudutaan kaikkiin tasapuolisesti eikä anneta millekään niistä erivapauksia eikä myöskään oikeuksia päättää mitään, mikä on edellisen kohdan kanssa ristiriidassa. Tunnustuksellinen uskonnon opettaminen lopetetaan ja korvataan kaikille yhteisellä elämänkatsomuksen, filosofian ja maailman tapakulttuurin oppiaineella.
- Miedot huumeet voidaan aivan hyvin laillistaa ja panna verolle sen sijaan, että elätetään rosvoja ja maksetaan kyttäämisestä.
- Ihmisiä kohdellaan aina yksilöinä eikä ryhmien jäseninä
- Suomen työmarkkinoilla pitää tunnustaa syntynyt tilanne, jossa vain muutaman alan asiantuntijoilla on kysyntää. Suomeen tarvitaan laajapohjaisempi yrityskenttä, joka kykenee työllistämään muitakin kuin insinöörejä ja korkeasti koulutettuja. Verotusta ja yritysten alkuun auttamista pitää miettiä nimenomaan tästä näkökulmasta hieman “tuntemattomampia” aloja ja ideoita suosien.
- Työmarkkinoita ja työelämän pelisääntöjä muutetaan niin, että tärkeimmät asiat nykyisistä työehtosopimuksista kirjataan lakeihin ja vähennetään keskusjärjestötasoisen sopimisen painoarvoa paikallisen sopimisen suosimiseksi.
- Suomen pitää tavoitella BKT-osuuttaan vastaavaa määrää Euroopassa ulkomaisista investoinneista. Nykyinen haluttomuus investoida Suomeen pitää selvittää syitään myöten ja miettiä jatkotoimenpiteet tämän perusteella
- Suomeen kuuluu EU:n ostovoimaisin keskiluokka, johon päästään jos kokonaisveroaste on korkeintaan 35%, kilpailu toimii markkinoilla ja työvoimasta on pula eikä liikatarjonta
- Etujärjestötoimintaan (mukaanlukien ay-toiminta) ja lakko-oikeuteen ei kuulu puuttua millään tavoin. Laittomien työtaistelutoimien rangaistuksia kiristetään sen sijaan tuntuvasti, jotta sääntöjen ja sopimusten kunnioittaminen lisääntyy ja ennustettavuus työmarkkinoilla paranee.
- Työttömyysturvaa on muokattava niin, että opiskelu työttömänä on enemmänkin velvollisuus kuin juuri ja juuri siedetty asia. Pienyrittäjän ja palkansaajan välinen kuilu vakuutusturvassa pitää poistaa.
- Suomi ei ota osaa sotilasoperaatioihin omien rajojen ulkopuolella, myöskään YK:n mandaatilla niin kauan kuin tätä mandaattia käytetään sotimiseen eikä ainoastaan rauhanturvaamiseen ja tilanne tältä osin on epäselvä
- Suomi haluaa pysyä EU:n jäsenenä muttei laajentaa sitä sen nykyisistä rajoista Balkanilla käynnissä olevien keskustelujen lisäksi. Suomen tavoite on tehdä EU:sta joko federaatio tai konfederaatio, nykyinen välimuoto on huono verrattuna kumpaankin laitaan. Suomi tavoittelee EU:n rahankäytön muuttamista siten, että myöskään EU ei tue yritystoimintaa tai maataloutta.
- Maahanmuutossa Suomi vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa pakolaiskiintiöiden ulkopuolella. Työperäistä siirtolaisuutta helpotetaan sekä mahdollistetaan lähempänä täystyöllisyysaikaa maahanpääsy työnhakutarkoituksessa sopiviksi valikoiduille henkilöille.
- Suomi vastustaa lentomatkustamisen lisäverottamista, sillä etäisyyksien takia bisneksen teko Suomesta käsin edellyttää lentomatkustamista.
- Ympäristöverotuksessa, haittaverotuksessa, pankkiverotuksessa jne. Suomi on valmis keskustelemaan kaikista ratkaisuista,joissa osanotto on kansainvälinen eikä käy niin, että annamme kilpailuedun järjestelmän ulkopuolelle jääville.
- Kehitysapupolitiikassa otetaan tavoitteeksi rajojen avaaminen kehitysmaista suuntautuvalle tuonnille sen sijaan, että maksetaan aneina kehitysapua korruptoituneisiin maihin.
- Suomen kotimarkkinoilla olevia kartelleja, duopoleja ja kaavoituksen käyttämistä kilpailun rajoittamiseen katsotaan karsaasti.
- Yritysten verotusta ja siihen liittyviä asioita ei tarvitse oleellisesti keventää ainakaan ensimmäisenä, mutta siitä pitää tehdä ennustettavaa ja sitoutua ohjelmaan siinä määrin uskottavasti, että 10-15 vuoden investoinnin Suomeen tekevä tietää verokohtelun tuona aikana. Osinkoverotuksessa poistetaan järjestelmä, joka asettaa listaamattomat ja listatut yritykset eri asemaan.
- Metropolipolitiikkaan pannaan vauhtia investoimalla nimenomaan kasvukeskusten infrastruktuuriin eikä niinkään kehitysalueille. Suomi ei enää tarvitse yhden tehtaan varassa olevia kyliä vaan monimuotoista elinkeinorakennetta, on tuo yksi tehdas sitten UPM tai Nokia. Tähän ei päästä jos ihmiset ovat hajallaan siellä täällä eivätkä pysty kasvukeskuksissakaan liikkumaan paikasta toiseen.
Ajatukseni on kuitenkin se, että Suomi tarvitsee runsaasti työtä ja työpaikkoja. Niitä ei saada tekemättä mitään eikä niitä saada myöskään verottamalla kaikkea hengiltä. Vahva ja tasapainoinen julkistalous on tärkeä asia, paljon tärkeämpi kuin rahan kippaaminen nice to have -tyyppisiin asioihin.
Erotuksena “perinteiseen” suomalaiseen oikeistolaisuuteen olisi syytä hankkiutua eroon kypäräpäisen papin imagosta. Moral majority -tyyppinen ajattelu ei kuulu minun oikeistolaisuuteeni ensinkään vaan ihmisten mahdollisuuksia elää elämäänsa haluamallaan tavalla tulee suosia. Samaten en näe mitään syytä, miksi pitäisi erityisesti ottaa viholliseksi ay-toiminta, sillä se on vain oman valinnanvapauden jatke. Tavoitteena on kevyt julkinen sektori, joka tekee sitä, mistä ihmiset eniten hyötyvät, ja jättää tekemättä asioita, jotka hyödyttävät vain harvoja.
Tällaisia asioita kannattavan on varsin vaikea löytää nykyisistä puolueista mitään äänestämisen arvoista.
blog comments powered by Disqus