Seuraava hallitusyritys
01/06/11 18:53
Hallitusneuvottelujen kaatuminen pikkuasiaan arvonlisäverosta kertoo meille muutamia asioita.
Jo alusta alkaen näytti selvältä, että tällä kertaa kaikki tietävät taloustilanteen karmeuden,
joten poikkeuksellisesti kukaan ei kilvoitellut pääsystä hallitukseen vaan kaikki halusivat oppositioon. Sieltä kun on helppoa katsella vieressä kun tehdään se, mikä tehtävä on, mutta sitä voi näennäisesti vastustaa ja sumuttaa vaalikarjaa seuraavia vaaleja silmällä pitäen.
Nyt näyttää selvältä, että valtiontaloutta ei tasapainota Suomessa kukaan. Kokoomus ja RKP ovat ainoat puolueet, joilla on asiaan ollut edes etäistä kiinnostusta. Muut tuntuvat teeskentelevän, että kunhan hallitus päättää, että “kestävyysvaje” on 42 kopeekan suuruinen, riittää kun säästetään 42 kopeekkaa. Näin ei tietenkään ole, vaan valtio vippaa joka neljännen käyttämänsä euron aivan riippumatta siitä, millaiseksi hallitus vajeen julistaa. Ylipäätään puhumalla tulevaisuuden kestävyysvajeesta eikä tämän päivän budjettivajeesta saadaan maagisesti teeskenneltyä, ettei vajeelle tarvitse tehdä oikein mitään.
Nyt näyttää siltä, että Kokoomus ei mahdu hallitukseen kenenkään muun kanssa säästöohjelmansa takia, mistä seurannee varsin luontevasti esimerkiksi SDP:n, Persujen ja Vasemmistoliiton hallitus. Toinen vaihtoehto voisi tietysti olla, että nyt kun Portugali on päätetty, Kokoomus ja Persut yhtäkkiä mahtuvatkin samaan hallitukseen hetken ajaksi, mutta tuskin Soinilla on tähän kovin suurta intoa.
Kenelläkään ei näytä olevan kovin suurta intoa hallitusvastuuseen paitsi, jos pitkä lista kaikennäköisiä iltalypsytyyppisiä menoautomaatteja hyväksytään, joten hallitus, kuka sen sitten muodostaakin, ei tule säästämään. Tämän tien päässä on helposti valuuttarahaston holhous kunhan katseet kääntyvät Etelä-Euroopasta pois, ja sen jälkeen alkaa sosialistikin säästää ja yksi arvonlisäveron korotus onkin äkkiä pikatyönä tehtyä hyttysen surinaa.
Valtiontaloushan tasapainotetaan kahdella tavalla: leikkaamalla menoja ja korottamalla veroja. Vasemmisto hellii enemmän veronkorotuksia, mutta ne pitäisi toteuttaa “oikeudenmukaisesti” eli siten, että herrat maksavat ja keskiluokka ei. Ongelma tässä on se, että herroilta ei pahemmin rahaa heru, sillä heitä on vähän kun melkein kaikki ovat Suomessa keskiluokkaa. Pääomatulojen veroja voi kiristää reippaasti prosentteina, mutta jos veroja kiristää liikaa, eurojen määrä alkaa vähentyä kun verotus on muita länsimaitakin kireämpää. Bisnescase jo Ruotsiin muuttamisesta alkaa olla aika houkutteleva jos pääomatuloja aletaan verottaa progressiivisesti ja veroprosentti pompsahtaa 28:sta 56:een.
Oikea tapa tasapainottaa julkistalous olisi tietenkin leikata menoja. Veronkorotusten on aina osuttava turpeeseen sidottuun, asuntovelkaiseen keskiluokkaan jos halutaan, että veronkorotus oikeasti tuottaa jotakin. Veronkorotukset muille eivät tuota niin paljoa, että sillä olisi mitään muuta kuin moraalia kohottava vaikutus. Tässä mielessä on sama, korotetaanko arvonlisäveroa, energiaveroja, polttoaineveroa vai keskituloisen tuloveroa. Kaikki nämä osuvat juuri niihin, joihin kukaan ei haluaisi veronkorotusten osuvan, mutta joihin ne on kuitenkin pakko kohdentaa. Keskiluokan kyykyttäminen taas vaikuttaa työllisyyteen negatiivisesti, joten ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi jää tukiaisviidakon purkaminen, aluepolitiikan alasajo ja hyödyttömien tulonsiirtojen karsiminen.
Suomessa on vain puoluekenttä täysin hajallaan erilaisiin tukiaispuolueisiin. Puolueita on nyt aivan liikaa
persujen noustua kärkijoukkoon mukaan ja kun kaikilla on omat pyhät tukiaislehmänsä, kolmen puolueen koalitio on tosiasiallisesti kykenemätön muuhun kuin jakamaan rahaa kolmeen eri kohteeseen plus pikkupuolueet päälle. Jos hallituksen pystyisi Suomessa muodostamaan yksi puolue, olisi jäljellä yksi menokohde ja tämä voitaisiin kestää jos muualta voitaisiin säästää.
Lisämausteena ovat erinäköiset etujärjestökytkökset. Kokoomuksen ja demarien hallituskaudella on täysin mahdotonta uudistaa mitään työelämään liittyvää ja Suomen työmarkkinat kaipaisivat kipeästi tuuletusta. Itse asiassa tämä ei onnistu edes Persujen valtakaudella, sillä puolue näyttää olevan ammattiliitoissa jo varsin vahva ja se tuskin tulee tätä kivijalkaansa hylkäämään.
Nimittäin yksi tie talouskurimuksesta ulos olisi se, että Suomeen saataisiin lisää työtä. Tämä ei tapahdu itsekseen vaan pitää luoda työllistämiselle uskottava pitkän tähtäimen ohjelma, jossa suuria investointeja tekevä tietää, etteivät säännöt muutu vuoden parin välein. Lisäksi tämä sanoma pitää markkinoida, sillä ulkomailla Suomea ei nähdä erityisen kiinnostavana sijoituskohteena. Kyse ei kuitenkaan ole propagandan keinoin korjattavasta asiasta. Suomalainen työ maksaa liikaa ja kulut Suomessa ovat aivan liian korkeat. Kotimarkkinat ovat pienet ja persaukiset, joten tarvittaisiin sellaisia yrityksiä, jotka tähtäävät suoraan vientiin.
En kuitenkaan usko, että mikään Suomen valtapuolueista kykenee tähän. Eurooppa ei tarvitse lisää sosiaalidemokratiaa ja holhousta vaan valtion, joka aloittaa kilpailun toimivalla ja tehokkaalla yhteiskunnalla, joka perustuu kohtuullisiin veroihin ja täystyöllisyyteen. Suomen muuttaminen sellaiseksi tarvitsee täysremontin kaikkeen muuhun paitsi koulutukseen ja terveydenhoitoon, mutta koska samalla jyrätään etujärjestöt ja puoluepomojen suojatyöpaikat ja poistetaan vallankahvalta valtaosa valtaa, poliitikko ei toimeen tartu.
Nyt edessä on vain huonoja vaihtoehtoja.
Jäljelle jää Kataisen vähemmistöhallitus, joka pysynee pystyssä hetken ja
sitten kaatuu. Paljon parempi ei ole kestävyydeltään myöskään seuraavana jonossa olevan hallitustunnustelija Urpilaisen enemmistöhallitus, sillä tämän päivän gallup-tulosten valossa Perussuomalaiset on niin selvästi suurin puolue, että pakottamalla maa uusiin vaaleihin, Soinista tulee pääministeri. Vaalitulos on melko lailla toivoton minkään järkevän enemmistöhallituksen luomiseen nyt kun Kataisen yritys näyttää menevän poskelleen, sillä Persut ei saa ilman pikkupuolueita SDP:n kanssa hallitusta kasaan. Vasemmistoliitto todennäköisesti sopisi tällaisen änkyrävasemmistohallituksen apupuolueeksi mainiosti, mutta tämäkään ei riitä. Persut on maalannut itseään nurkkaan sekä RKP:n että Vihreiden suuntaan. Kristilliset kävisivät persuille aikaansaaden 101 paikan marginaalienemmistöhallituksen, mutta Vasemmistoliitto ja Kristilliset eivät ole kovin hyvin yhteensopiva apupuoluekombinaatio. Rintamasta ei tarvitse livetä kuin yksi edustaja ja hallitus kaatuu siihen.
On hallituskombinaatio mikä vain, pikkupuolueilla on siinä suhteettomasti valtaa. Tämä ei lupaa hyvää säästämisprojektille eikä millekään muullekaan.
Itse asiassa kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta alkaa sittenkin kuulostaa Kataisen vähemmistöhallitus, joka kaatuu syksyllä ja järjestetään uudet vaalit. Persut lienee kasvattanut kannatustaan merkittävästi nykyisistä luvuista siihen mennessä ja tämän jälkeen voidaan synnyttää kahden puolueen enemmistöhallitus. Minä en halua Soinista pääministeriä, mutta vielä huonompi vaihtoehto on se, että maata ei pysty hallitsemaan kukaan kun kaikennäköiset hattivattipuolueet iltalypsävät jatkuvasti ja vesittävät joka päätöksen, sillä niillä ei ole mitään varsinaista hävittävää.
Suomen julkistalouden tila ja oikeastaan koko kansantalouden tila on niin surkea, että jonkun pitää kyetä tekemään päätöksiä. Soini tekemässä päätöksiä on parempi kuin se, ettei kukaan tee päätöksiä.
Jo alusta alkaen näytti selvältä, että tällä kertaa kaikki tietävät taloustilanteen karmeuden,
Nyt näyttää selvältä, että valtiontaloutta ei tasapainota Suomessa kukaan. Kokoomus ja RKP ovat ainoat puolueet, joilla on asiaan ollut edes etäistä kiinnostusta. Muut tuntuvat teeskentelevän, että kunhan hallitus päättää, että “kestävyysvaje” on 42 kopeekan suuruinen, riittää kun säästetään 42 kopeekkaa. Näin ei tietenkään ole, vaan valtio vippaa joka neljännen käyttämänsä euron aivan riippumatta siitä, millaiseksi hallitus vajeen julistaa. Ylipäätään puhumalla tulevaisuuden kestävyysvajeesta eikä tämän päivän budjettivajeesta saadaan maagisesti teeskenneltyä, ettei vajeelle tarvitse tehdä oikein mitään.
Nyt näyttää siltä, että Kokoomus ei mahdu hallitukseen kenenkään muun kanssa säästöohjelmansa takia, mistä seurannee varsin luontevasti esimerkiksi SDP:n, Persujen ja Vasemmistoliiton hallitus. Toinen vaihtoehto voisi tietysti olla, että nyt kun Portugali on päätetty, Kokoomus ja Persut yhtäkkiä mahtuvatkin samaan hallitukseen hetken ajaksi, mutta tuskin Soinilla on tähän kovin suurta intoa.
Kenelläkään ei näytä olevan kovin suurta intoa hallitusvastuuseen paitsi, jos pitkä lista kaikennäköisiä iltalypsytyyppisiä menoautomaatteja hyväksytään, joten hallitus, kuka sen sitten muodostaakin, ei tule säästämään. Tämän tien päässä on helposti valuuttarahaston holhous kunhan katseet kääntyvät Etelä-Euroopasta pois, ja sen jälkeen alkaa sosialistikin säästää ja yksi arvonlisäveron korotus onkin äkkiä pikatyönä tehtyä hyttysen surinaa.
Valtiontaloushan tasapainotetaan kahdella tavalla: leikkaamalla menoja ja korottamalla veroja. Vasemmisto hellii enemmän veronkorotuksia, mutta ne pitäisi toteuttaa “oikeudenmukaisesti” eli siten, että herrat maksavat ja keskiluokka ei. Ongelma tässä on se, että herroilta ei pahemmin rahaa heru, sillä heitä on vähän kun melkein kaikki ovat Suomessa keskiluokkaa. Pääomatulojen veroja voi kiristää reippaasti prosentteina, mutta jos veroja kiristää liikaa, eurojen määrä alkaa vähentyä kun verotus on muita länsimaitakin kireämpää. Bisnescase jo Ruotsiin muuttamisesta alkaa olla aika houkutteleva jos pääomatuloja aletaan verottaa progressiivisesti ja veroprosentti pompsahtaa 28:sta 56:een.
Oikea tapa tasapainottaa julkistalous olisi tietenkin leikata menoja. Veronkorotusten on aina osuttava turpeeseen sidottuun, asuntovelkaiseen keskiluokkaan jos halutaan, että veronkorotus oikeasti tuottaa jotakin. Veronkorotukset muille eivät tuota niin paljoa, että sillä olisi mitään muuta kuin moraalia kohottava vaikutus. Tässä mielessä on sama, korotetaanko arvonlisäveroa, energiaveroja, polttoaineveroa vai keskituloisen tuloveroa. Kaikki nämä osuvat juuri niihin, joihin kukaan ei haluaisi veronkorotusten osuvan, mutta joihin ne on kuitenkin pakko kohdentaa. Keskiluokan kyykyttäminen taas vaikuttaa työllisyyteen negatiivisesti, joten ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi jää tukiaisviidakon purkaminen, aluepolitiikan alasajo ja hyödyttömien tulonsiirtojen karsiminen.
Suomessa on vain puoluekenttä täysin hajallaan erilaisiin tukiaispuolueisiin. Puolueita on nyt aivan liikaa
Lisämausteena ovat erinäköiset etujärjestökytkökset. Kokoomuksen ja demarien hallituskaudella on täysin mahdotonta uudistaa mitään työelämään liittyvää ja Suomen työmarkkinat kaipaisivat kipeästi tuuletusta. Itse asiassa tämä ei onnistu edes Persujen valtakaudella, sillä puolue näyttää olevan ammattiliitoissa jo varsin vahva ja se tuskin tulee tätä kivijalkaansa hylkäämään.
Nimittäin yksi tie talouskurimuksesta ulos olisi se, että Suomeen saataisiin lisää työtä. Tämä ei tapahdu itsekseen vaan pitää luoda työllistämiselle uskottava pitkän tähtäimen ohjelma, jossa suuria investointeja tekevä tietää, etteivät säännöt muutu vuoden parin välein. Lisäksi tämä sanoma pitää markkinoida, sillä ulkomailla Suomea ei nähdä erityisen kiinnostavana sijoituskohteena. Kyse ei kuitenkaan ole propagandan keinoin korjattavasta asiasta. Suomalainen työ maksaa liikaa ja kulut Suomessa ovat aivan liian korkeat. Kotimarkkinat ovat pienet ja persaukiset, joten tarvittaisiin sellaisia yrityksiä, jotka tähtäävät suoraan vientiin.
En kuitenkaan usko, että mikään Suomen valtapuolueista kykenee tähän. Eurooppa ei tarvitse lisää sosiaalidemokratiaa ja holhousta vaan valtion, joka aloittaa kilpailun toimivalla ja tehokkaalla yhteiskunnalla, joka perustuu kohtuullisiin veroihin ja täystyöllisyyteen. Suomen muuttaminen sellaiseksi tarvitsee täysremontin kaikkeen muuhun paitsi koulutukseen ja terveydenhoitoon, mutta koska samalla jyrätään etujärjestöt ja puoluepomojen suojatyöpaikat ja poistetaan vallankahvalta valtaosa valtaa, poliitikko ei toimeen tartu.
Nyt edessä on vain huonoja vaihtoehtoja.
Jäljelle jää Kataisen vähemmistöhallitus, joka pysynee pystyssä hetken ja
On hallituskombinaatio mikä vain, pikkupuolueilla on siinä suhteettomasti valtaa. Tämä ei lupaa hyvää säästämisprojektille eikä millekään muullekaan.
Itse asiassa kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta alkaa sittenkin kuulostaa Kataisen vähemmistöhallitus, joka kaatuu syksyllä ja järjestetään uudet vaalit. Persut lienee kasvattanut kannatustaan merkittävästi nykyisistä luvuista siihen mennessä ja tämän jälkeen voidaan synnyttää kahden puolueen enemmistöhallitus. Minä en halua Soinista pääministeriä, mutta vielä huonompi vaihtoehto on se, että maata ei pysty hallitsemaan kukaan kun kaikennäköiset hattivattipuolueet iltalypsävät jatkuvasti ja vesittävät joka päätöksen, sillä niillä ei ole mitään varsinaista hävittävää.
Suomen julkistalouden tila ja oikeastaan koko kansantalouden tila on niin surkea, että jonkun pitää kyetä tekemään päätöksiä. Soini tekemässä päätöksiä on parempi kuin se, ettei kukaan tee päätöksiä.
blog comments powered by Disqus