Aalto-yliopiston ympärillä on näemmä käynnistynyt sangen odotettu kädenvääntö siitä, tuleeko sen kotipaikaksi Helsinki vai Espoo.

Helsingin ja Espoon kunnallispoliitikot ovat tietysti asialla, mutta lisäksi yksittäiset koulut ovat ottaneet asiaan vahvasti kantaa. TKK haluaisi kotipaikan Espooseen ja muut Helsinkiin. Tämä keskustelu kielii siitä, että edes näiden koulujen hallinnossa nähdään täysin sivuseikkana se, miksi tällainen uudistus tehdään ja mihin sillä pyritään.

Tavoitteena lie tuottaa korkeatasoista opetusta ja tutkimusta. Tämän tavoitteen vinkkelistä on aivan samantekevää, mikä on puulaakin kotipaikka jossain kupongissa. Mutta koska koko hankkeen käytännön asiat tuntuvat pyörivän hallinto-osastojen sisäisten turnajaisten ympärillä, on sangen helppoa ennustaa, että tuloksena saamme turskean hallinto-osaston johonkin tai todennäköisesti useaan paikkaan, ja jos jotain rahaa jää yli, sitä voi sitten käyttää toissijaisiin juttuihin kuten opetukseen ja tutkimukseen.

Koko kotipaikkakysymys ei kiinnosta opiskelijaa, opettajaa eikä tutkijaa, mutta se kiinnostaa byrokraattia, jonka tuolin paikka saattaa muuttua. Tai jos ihan villeiksi heittäydytään, jotkut byrokraatit saattavat saada jopa kenkää ja vahvoilla ovat hallintoviskaalit siitä yksiköstä, johon hallinto keskitetään (jos keskitetään). Meille on kerrottu tässä vuoden aikana kaikennäköisiä suuria visioita ja on kerrottu, kuinka hirveän hienoja ihmisiä on valittu uuden korkeakoulun johtokuntaan.

Missä ihmeessä nämä hienot ihmiset nyt oikein piileskelevät, koska heidän pitäisi tulla esiin ja karjaista moponsa hukanneille hallintopienvisiireille päällikkö Aladobixin sanoin "HILJAA PELLET".

Erityisen hämmentävä asia on siitä vinkkelistä, että yksittäiset koulut ovat asialla myyräntöissä. Kunnallispoliitikot saavat tietysti tehdä mitä huvittaa, mutta jostain syystä koulu ei näe tätä mahdollisuutena. Jos koulu saisi rivinsä kasaan, sillä olisi mahdollisuus ryhtyä kilpailuttamaan näitä kaupunkeja toisiaan vastaan. Katsoa, kuka lupaa eniten maata rakennuksia varten, tiloja, rakennuksia, liikenneyhteyksiä, sitä, tätä ja tuota. Mutta nyt tilaisuus jätetään hyödyntämättä, koska pellet saavat mennä mukaan kunnallispolitikointiin.

Ja jos innovaatioyliopistossa hallinnolla on näinkin keskeinen asema, koko hankkeen mielekkyys on syytä kyseenalaistaa. Sillä luovuuden tiellä vaaniskelevista lohikäärmeistä juuri byrokratia on kaikkein mustin. Byrokraatti onnistuu tappamaan luovuuden aivan missä hyvänsä muuallakin, joten korkeakoulu tuskin on siinä suhteessa poikkeus.