Pari työmarkkina-asiaa
13/01/12 13:36
Viikolta osui silmiin pari uutista työmarkkinoilta, jotka oikeastaan voikin käsitellä yhdessä.
Niinistö sai ay-pomot takajaloilleen puhumalla lakkosakkojen korottamisesta kun nykyiset eivät tunnu laittomia lakkoja juurikaan haittaavan. Työnantajat taas haluaisivat, että sairauspoissaolot menisivät työntekijän piikkiin ainakin ensimmäisen päivän osalta ja työntekijäpuoli vastustaa.
Kerrankin voin tarjota työmarkkina-asiassa tasapuolisuutta. Liitot ovat väärässä lakkosakkoasiassa ja oikeassa sairauspoissaolojen osalta.
Suomessa lakkosakkoja tuomitaan vain, jos lakko on laiton. Lakko taas on laiton vain silloin kun se suuntautuu voimassa olevaa työehtosopimusta vastaan. Ehto ei ole kovin raskas ja se mahdollistaa kaikenlaisen lakkoilun paitsi silloin, kun jostain asiasta on määräajaksi sovittu. Esimerkiksi poliittinen lakkoilu tai tukilakkoilu harvoin ovat työehtosopimuksissa kiellettyjä, joten niitä lakkosakkoasia ei koske nytkään.
Työntekijäpuolen lausunnot ovat järjestään päättömiä. Tyypillinen esimerkki on ay-pomojen pellefanttisarjaan kuuluvan Antti Rinteen näkemys: “Rinne korostaa, että laittomien lakkojen syynä on kysymys siitä, että työnantaja ei pidä kiinni sopimuksista tai lainsäädännöstä.”
Jos kyse olisi oikeasti tästä, silloin ei olisi mitään järkeä masinoida laitonta lakkoa ja joutua vielä itse maksumieheksi vaikkei lakkosakko kaksinen liiton kassassa olekaan. Jos työnantaja rikkoo lakia, on parasta ottaa yhteys esimerkiksi poliisiin. Jos taas työnantaja rikkoo tekemiään sopimuksia, kannattaa asia
viedä työtuomioistuimeen. Tällöin maksumieheksi joutuu työnantaja ja jos kyse on rahasta, saattaa kyseeseen tulla myös vahingonkorvaus vahinkoa kärsineille.
Todellisuudessa laittomia lakkoja ei siis järjestetä siksi, että työnantaja ei noudata sopimuksia ja lakeja. Niitä järjestetään siksi, että työntekijä on mennyt hyväksymään sopimuksen, joka osoittautuukin hänen kannaltaan huonoksi. Tämän kostaminen työnantajalle on kuitenkin älytöntä. Virheitä sattuu, mutta niistä pitää ottaa opiksi ja tehdä ensi kerralla parempi sopimus. Jos parempia sopimuksia ei ala syntyä, kannattaa miettiä, ovatko sopimusneuvottelijat tehtäviensä tasalla.
Sairauspoissaoloasiassa en sen sijaan ole ymmärtänyt, miksi työnantaja on niin kärkäs kiusaamaan työntekijöitä yhden päivän palkanmenetyksellä. Kyseessä on taskuraha työnantajan kannalta mutta ei työntekijän. Vaikka osa työntekijöistä varmasti pitää rokulipäiviä, valtaosa sairauspoissaoloista perustuu siihen, että ollaan sairaita. Kun Suomessa palkat eivät varsinaisesti kaksisia ole ja harva työntekijä piehtaroi rahassa, moni tulee puolikuntoisena työpaikalle vain siksi, ettei talous kestä muuta vaihtoehtoa.
Jos ihminen ei ole työkuntoinen, hänen roikottamisensa työpaikalla on varsin turhaa. Jokainen valkokaulustyötä tekevä tietää, että toimistolla voi aivan hyvin lusmuilla tekemättä mitään. Jos joka paikkaa särkee, harva on erityisen tuottavalla tuulella. Jossain enempi suorittavissa töissä voidaan vajaakuntoinen tietysti pakottaa liukuhihnalle, mutta tässä kohtaa alkaa sattua virheitä ja viivästyksiä. Näillä ei tunnu olevan työnantajalle mitään rahallista arvoa tai sitten he eivät vain osaa laskea niitä.
Työnantaja tuntuu siis mittaavan ainoastaan työtunteja eikä työsuoritteita, ja voi hyvin olla, että se saa vain sitä, mitä se mittaa. Onkohan tällainen pavunlaskentamentaliteetti se, jolla Suomi lähtee nousuun?
Ruotsissa sairauspoissaoloja on onnistuttu vähentämään muunmuassa sillä, että ensimmäinen sairauspäivä on palkaton. Tälläkin kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Sen verran mitä itse olen Ruotsissa toimistolla notkunut, huomio kiinnittyy siihen, että on ihan ok olla tekemättä mitään kunhan sanoo, että on vähän kipeä. Kaikki hyväksyvät tämän, sillä hekin tulevat puolikuntoisina toimistolle eivätkä halua, että heitä sitten kiusataan töihin.
Toisaalta sitten kun ollaan töistä pois, ollaan poissa tolkuttoman pitkään. Kukaan suomalaisista alaisistani ei koskaan ollut syysflunssan takia poissa neljää tai viittä päivää, mutta Ruotsissa se oli sääntö. Kun kerran palkka menetetään, kostetaan asia työnantajalle pitämällä sitten kunnon miniloma. Suomessa monet poissaolot jäivät juuri siihen yhteen päivään, Ruotsissa ei yksikään. Ruotsin systeemissä siis tunnuttaisiin saavan kyllä absoluuttisesti vähemmän poissaoloja, mutta mitenköhän käy työsuoritteille?
Mieli tekisi arvata, että kun kerran poissaolon välttelijät tulevat vajaakuntoisina töihin olemaan tekemättä mitään, mutta toisaalta täysin terveet notkuvat kotonaan muutaman päivän vain kostoksi yhden päivän palkanmenetyksestä, lisääntyneet työtunnit eivät ole laadullisesti kovin hyviä.
Lisäksi on esitetty arvailuja siitä, että Ruotsissa sairauspoissaolojen väheneminen ei johdu ainakaan yksin tuosta sairaussakosta vaan myös siitä, että terveydenhoitoon palautettiin jöö muutama vuosi sitten antamalla lääkäreille ohjeet siitä, millaisia sairaslomia on syytä myöntää minkäkinlaisista vaivoista kun aikaisemmin sitä sai varsin leväperäisesti miten pitkään vain.
Niinistö sai ay-pomot takajaloilleen puhumalla lakkosakkojen korottamisesta kun nykyiset eivät tunnu laittomia lakkoja juurikaan haittaavan. Työnantajat taas haluaisivat, että sairauspoissaolot menisivät työntekijän piikkiin ainakin ensimmäisen päivän osalta ja työntekijäpuoli vastustaa.
Kerrankin voin tarjota työmarkkina-asiassa tasapuolisuutta. Liitot ovat väärässä lakkosakkoasiassa ja oikeassa sairauspoissaolojen osalta.
Suomessa lakkosakkoja tuomitaan vain, jos lakko on laiton. Lakko taas on laiton vain silloin kun se suuntautuu voimassa olevaa työehtosopimusta vastaan. Ehto ei ole kovin raskas ja se mahdollistaa kaikenlaisen lakkoilun paitsi silloin, kun jostain asiasta on määräajaksi sovittu. Esimerkiksi poliittinen lakkoilu tai tukilakkoilu harvoin ovat työehtosopimuksissa kiellettyjä, joten niitä lakkosakkoasia ei koske nytkään.
Työntekijäpuolen lausunnot ovat järjestään päättömiä. Tyypillinen esimerkki on ay-pomojen pellefanttisarjaan kuuluvan Antti Rinteen näkemys: “Rinne korostaa, että laittomien lakkojen syynä on kysymys siitä, että työnantaja ei pidä kiinni sopimuksista tai lainsäädännöstä.”
Jos kyse olisi oikeasti tästä, silloin ei olisi mitään järkeä masinoida laitonta lakkoa ja joutua vielä itse maksumieheksi vaikkei lakkosakko kaksinen liiton kassassa olekaan. Jos työnantaja rikkoo lakia, on parasta ottaa yhteys esimerkiksi poliisiin. Jos taas työnantaja rikkoo tekemiään sopimuksia, kannattaa asia
Todellisuudessa laittomia lakkoja ei siis järjestetä siksi, että työnantaja ei noudata sopimuksia ja lakeja. Niitä järjestetään siksi, että työntekijä on mennyt hyväksymään sopimuksen, joka osoittautuukin hänen kannaltaan huonoksi. Tämän kostaminen työnantajalle on kuitenkin älytöntä. Virheitä sattuu, mutta niistä pitää ottaa opiksi ja tehdä ensi kerralla parempi sopimus. Jos parempia sopimuksia ei ala syntyä, kannattaa miettiä, ovatko sopimusneuvottelijat tehtäviensä tasalla.
Sairauspoissaoloasiassa en sen sijaan ole ymmärtänyt, miksi työnantaja on niin kärkäs kiusaamaan työntekijöitä yhden päivän palkanmenetyksellä. Kyseessä on taskuraha työnantajan kannalta mutta ei työntekijän. Vaikka osa työntekijöistä varmasti pitää rokulipäiviä, valtaosa sairauspoissaoloista perustuu siihen, että ollaan sairaita. Kun Suomessa palkat eivät varsinaisesti kaksisia ole ja harva työntekijä piehtaroi rahassa, moni tulee puolikuntoisena työpaikalle vain siksi, ettei talous kestä muuta vaihtoehtoa.
Jos ihminen ei ole työkuntoinen, hänen roikottamisensa työpaikalla on varsin turhaa. Jokainen valkokaulustyötä tekevä tietää, että toimistolla voi aivan hyvin lusmuilla tekemättä mitään. Jos joka paikkaa särkee, harva on erityisen tuottavalla tuulella. Jossain enempi suorittavissa töissä voidaan vajaakuntoinen tietysti pakottaa liukuhihnalle, mutta tässä kohtaa alkaa sattua virheitä ja viivästyksiä. Näillä ei tunnu olevan työnantajalle mitään rahallista arvoa tai sitten he eivät vain osaa laskea niitä.
Työnantaja tuntuu siis mittaavan ainoastaan työtunteja eikä työsuoritteita, ja voi hyvin olla, että se saa vain sitä, mitä se mittaa. Onkohan tällainen pavunlaskentamentaliteetti se, jolla Suomi lähtee nousuun?
Ruotsissa sairauspoissaoloja on onnistuttu vähentämään muunmuassa sillä, että ensimmäinen sairauspäivä on palkaton. Tälläkin kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Sen verran mitä itse olen Ruotsissa toimistolla notkunut, huomio kiinnittyy siihen, että on ihan ok olla tekemättä mitään kunhan sanoo, että on vähän kipeä. Kaikki hyväksyvät tämän, sillä hekin tulevat puolikuntoisina toimistolle eivätkä halua, että heitä sitten kiusataan töihin.
Toisaalta sitten kun ollaan töistä pois, ollaan poissa tolkuttoman pitkään. Kukaan suomalaisista alaisistani ei koskaan ollut syysflunssan takia poissa neljää tai viittä päivää, mutta Ruotsissa se oli sääntö. Kun kerran palkka menetetään, kostetaan asia työnantajalle pitämällä sitten kunnon miniloma. Suomessa monet poissaolot jäivät juuri siihen yhteen päivään, Ruotsissa ei yksikään. Ruotsin systeemissä siis tunnuttaisiin saavan kyllä absoluuttisesti vähemmän poissaoloja, mutta mitenköhän käy työsuoritteille?
Mieli tekisi arvata, että kun kerran poissaolon välttelijät tulevat vajaakuntoisina töihin olemaan tekemättä mitään, mutta toisaalta täysin terveet notkuvat kotonaan muutaman päivän vain kostoksi yhden päivän palkanmenetyksestä, lisääntyneet työtunnit eivät ole laadullisesti kovin hyviä.
Lisäksi on esitetty arvailuja siitä, että Ruotsissa sairauspoissaolojen väheneminen ei johdu ainakaan yksin tuosta sairaussakosta vaan myös siitä, että terveydenhoitoon palautettiin jöö muutama vuosi sitten antamalla lääkäreille ohjeet siitä, millaisia sairaslomia on syytä myöntää minkäkinlaisista vaivoista kun aikaisemmin sitä sai varsin leväperäisesti miten pitkään vain.
blog comments powered by Disqus