Tupakan tuonti Virosta ja muualta Baltiasta muihin EU-maihin on ollut rajoitettua, koska nuo maat saivat siirtymäajan tupakkaveron nostamiselle. Virossa ollaan nyt lähellä sitä tilannetta, että verot ovat juuri ne mitä pitääkin, joten tuontirajoitukse poistuvat.

Mutta sitten taas. Tämän uutisen mukaan Sosiaali- ja terveysministeriö ryhtyy puuhaamaan jotain uusia mikkihiirirajoituksia sillä perusteella, että Virossa tupakka-askeissa ei ole suomen- ja ruotsinkielisiä varoitustekstejä. Tarkoitus on suojella näin valtion verotuloja.

Tämä on taas yksi asia, joka toteutuessaan johtaa samanlaiseen oikeusjuttujen suohon kuin Suomen autoverotuskin. Mikähän mahtaa olla se peruste, jolla yksityishenkilön mitään tuontia toisesta EU-maasta omaan käyttöön voidaan rajoittaa siksi, ettei tuotteessa ole suomenkielistä manuaalia vaan alkukielinen? Minun on vaikea kuvitella tällaista perustetta löytyvän. Mutta se ei näissä asioissa ole tarkoituskaan vaan tarkoitus on saada hitaaseen oikeusprosessiin lopulta tuomion tuottava päätös siinä toivossa, että valtaosa silti noudattaa näitä eu-periaatteiden vastaisia rajoituksia.

Julkinen valta pitäisi saada rangaistuskorvauskäytännön piiriin, sillä nyt ei näytä olevan oikein mitään keinoa, jolla kansalainen saa pakotettua vastaan haraavan valtion noudattamaan tekemiään lakeja ja sopimuksia. Millä auktoriteetilla rötöstelevä valtio pakottaa kansalaiset noudattamaan niitä samoja lakeja, joista se itse vähät välittää? Tai miksi valtio noudattaa tekemäänsä sopimusta vain, jos mikään vero ei ole uhattuna?

Lakien yksi tehtävä on suojella heikompaa vahvemman mielivallalta. Miten se toteutuu, jos valtio käyttää mitä hyvänsä pakasta vedettyjä keinoja verokertymän maksimoimiseksi? Asetelma ylipäätään on hassu, sillä tässä vaikuttaisi STM:n mielestä olevan kysymys siitä, että valtio on heikompi kuin yksityinen ihminen, joten valtio kaipaa jotakin erityissuojelua maaorjiaan ja heidän tupakkatuontiaan vastaan.

Kun EY-tuomioistuin sitten aikanaan antaa tällaisista toki vasta esityksen asteella olevista asioista tuomion, ihmiset saavat pienen korvauksen kärsimästään taloudellisesta vahingosta, mutta valtiolle mitään merkittäviä seuraamuksia ei koidu. Ja kuten autoveroasiassa nähdään, yhden oikeusjutun päättyminen poikii vain toisen, sillä valtio ei ole nyt kymmeneen vuoteen suostunut muuttamaan verokäytäntöään lailliseksi vaan pitää sitä aivan tietoisesti laittomana. Ja jokaisen oikeusjutun jälkeen tehdään kosmeettinen muutos, jolla prosessi saadaan aloitettua alusta.

Tupakan ja autojen verottaminen on sinänsä aika yhdentekevä juttu. Mutta tässä on kyse periaatteesta.