Kunniaväkivalta
01/03/11 13:50
Viime päivinä on puhuttu runsaasti maahanmuuttajien kunniaväkivallasta.
Kenelle tämä asia oikein kuuluu ja kenelle sen pitäisi kuulua? Kyse vaikuttaa toisaalta olevan rikosoikeudellisesta
asiasta ja kuuluvan sisäministeriön vastuulle, mutta myös maahanmuuttoministeri Astrid Thors ottaa keskusteluun osaa ja väittää tekevänsä asialle vaikka mitä vaikkei teekään.
Onko tässä asiassa nyt kyseessä jonkunlainen limbo, jossa on liian monta kokkia ja kukaan ei lopulta tee asialle mitään?
Kun Mannerheimin lastensuojeluliitto epäilee "tuhansien" maahanmuuttajataustaisten nuorten kärsivän tästä asiasta, on asiaan mielestäni pakko suhtautua eri tavalla kuin mitä Astrid Thors tekee ("… ei ole kenenkään prioriteettien kärkipäässä"). Ainakin asiaa on pakko tutkia ja selvittää, onko MLL:n luvuissa jotain perää.
Kunniaväkivalta on erityisesti islamilaisesta maailmasta tulevien ongelma, sitä esiintyy huomattavasti vähemmän länkkärien tai vaikkapa venäläisten joukossa. Kun mietitään, paljonko Suomessa on islamilaisesta maailmasta tulevia nuoria ja MLL puhuu tuhansista väkivallan uhreista, on tosiasiassa esitetty väite siitä, että hyvin suuri osa nuorista tällaista väkivaltaa kokee. Luku synkistyy entisestään jos pidetään uskottavana väitettä siitä, että kunniaväkivaltaa käytetään erityisesti tyttöjä vastaan. Tällöin aletaan jo olla väitteessä, että tytöistä valtaosa on kunniaväkivallan uhreja.
Jos mietitään, että pitäisi jotenkin integroida maahanmuuttajia ja pitäisi estää radikalisoitumistakin, tällaiset väitteet ovat siinä määrin vakavia, ettei niitä kuuluisi tuosta vain epäkiinnostavina sivuuttaa. Jos luvuissa ei ole perää ja ongelma paljastuu marginaaliseksi, on asialle vaikea mitään suurensuurta tehdä, sillä ihmisiä ei voi kytätä kodeissaan. Lähinnä pitää keskittyä tällöin tapausten paljastamiseen ja rosvojen tuomitsemiseen jälkikäteen.
Jos taas luvut pitävät paikkansa, kyse ei ole enää yksittäistapauksien sarjasta vaan yleisestä ilmiöstä, jonka korjaaminen on valtava urakka. Siihen ei kykene yksikään viranomaistaho tai järjestö yksinään.
Mikäli ongelma paljastuu kuvatun suuruiseksi, on pakko selvittää myös, mitkä tekijät altistavat tällaisille teoille. Jos työssä olevat ja integroituneet rötöstelevät vähemmän, siitä voi rakentaa jotain toimintaohjelmaa. Jos jotkut kansallisuudet tuntuvat olevan listan kärjessä aivan riippumatta sopeutuneisuuden asteesta, siitäkin seuraa jotakin. Jos taas kunniaväkivalta pesii tietyillä asuinalueilla, voidaan taas miettiä jotakin muuta.
Ainoa täysin järjetön lähestymistapa on selittää ongelma olemattomaksi sillä perusteella, että kyse on vain yksittäistapauksista, joita ei yhdistä mikään. Teknisesti tämä on tietysti totta varsinkaan jos yhtenevyyksiä ei haluta nähdä, mutta silloin myös hyväksytään, ettei asialle ole tehtävissä mitään. Jos asiassa ei saa määritellä riskiryhmiä poliittisen korrektiuden takia, on täysin mahdotonta järkevällä rahalla kohdentaa toimenpiteitä sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä.
Kenelle tämä asia oikein kuuluu ja kenelle sen pitäisi kuulua? Kyse vaikuttaa toisaalta olevan rikosoikeudellisesta
Onko tässä asiassa nyt kyseessä jonkunlainen limbo, jossa on liian monta kokkia ja kukaan ei lopulta tee asialle mitään?
Kun Mannerheimin lastensuojeluliitto epäilee "tuhansien" maahanmuuttajataustaisten nuorten kärsivän tästä asiasta, on asiaan mielestäni pakko suhtautua eri tavalla kuin mitä Astrid Thors tekee ("… ei ole kenenkään prioriteettien kärkipäässä"). Ainakin asiaa on pakko tutkia ja selvittää, onko MLL:n luvuissa jotain perää.
Kunniaväkivalta on erityisesti islamilaisesta maailmasta tulevien ongelma, sitä esiintyy huomattavasti vähemmän länkkärien tai vaikkapa venäläisten joukossa. Kun mietitään, paljonko Suomessa on islamilaisesta maailmasta tulevia nuoria ja MLL puhuu tuhansista väkivallan uhreista, on tosiasiassa esitetty väite siitä, että hyvin suuri osa nuorista tällaista väkivaltaa kokee. Luku synkistyy entisestään jos pidetään uskottavana väitettä siitä, että kunniaväkivaltaa käytetään erityisesti tyttöjä vastaan. Tällöin aletaan jo olla väitteessä, että tytöistä valtaosa on kunniaväkivallan uhreja.
Jos mietitään, että pitäisi jotenkin integroida maahanmuuttajia ja pitäisi estää radikalisoitumistakin, tällaiset väitteet ovat siinä määrin vakavia, ettei niitä kuuluisi tuosta vain epäkiinnostavina sivuuttaa. Jos luvuissa ei ole perää ja ongelma paljastuu marginaaliseksi, on asialle vaikea mitään suurensuurta tehdä, sillä ihmisiä ei voi kytätä kodeissaan. Lähinnä pitää keskittyä tällöin tapausten paljastamiseen ja rosvojen tuomitsemiseen jälkikäteen.
Jos taas luvut pitävät paikkansa, kyse ei ole enää yksittäistapauksien sarjasta vaan yleisestä ilmiöstä, jonka korjaaminen on valtava urakka. Siihen ei kykene yksikään viranomaistaho tai järjestö yksinään.
Mikäli ongelma paljastuu kuvatun suuruiseksi, on pakko selvittää myös, mitkä tekijät altistavat tällaisille teoille. Jos työssä olevat ja integroituneet rötöstelevät vähemmän, siitä voi rakentaa jotain toimintaohjelmaa. Jos jotkut kansallisuudet tuntuvat olevan listan kärjessä aivan riippumatta sopeutuneisuuden asteesta, siitäkin seuraa jotakin. Jos taas kunniaväkivalta pesii tietyillä asuinalueilla, voidaan taas miettiä jotakin muuta.
Ainoa täysin järjetön lähestymistapa on selittää ongelma olemattomaksi sillä perusteella, että kyse on vain yksittäistapauksista, joita ei yhdistä mikään. Teknisesti tämä on tietysti totta varsinkaan jos yhtenevyyksiä ei haluta nähdä, mutta silloin myös hyväksytään, ettei asialle ole tehtävissä mitään. Jos asiassa ei saa määritellä riskiryhmiä poliittisen korrektiuden takia, on täysin mahdotonta järkevällä rahalla kohdentaa toimenpiteitä sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä.
blog comments powered by Disqus