Etelä-Afrikka on hieno maa turistille. Tiedämme tuosta maasta lähinnä Nelson Mandelan ja Apartheidin, mutta ymmärtääkseen, miksi maa on sellainen kuin se on, pitää tunea sen historian omituisuudet, joita siellä totisesti riittää. Kirjoittelen asiasta muutaman jutun. Tässä käsitellään aika 1652:sta noin vuoteen 1800 eli hollantilaisvalta ja buurien synty.

Nykytilan kannalta muinaisissa ajoissa on kiinnostavaa lähinnä se, että mustat kansoittivat maan jo kauan sitten vaeltaen pohjoisesta etelään. Osa oli paimentolaisia, osa maanviljelijöitä ja karjankasvattajia, jotka asettuivat paikalleen pysyvämmin. Toinen kiinnostava asia on zulujen laajentumissota 1800-luvun alussa, joka tosin oli jo brittivallan aikaa mutta sanotaan siitä sananen tässä. Zulut olivat olleet kyläyhteiskunta, kunnes Shaka nousi kaikkien zulujen kuninkaaksi ja otti zuluarmeijat omaan komentoonsa. Zulujen asuma-alueet olivat olleet nykyisen Etelä-Afrikan kaakkoisosissa ja sieltä he onnistuivat laajentamaan alueitaan pohjoisessa ja idässä jotensakin nykyisten Etelä-Afrikan rajojen suuruiseksi. Zulujen tieltä lähti pakoon muita heimoja, ja tätä perua tswanat siirtyivät nykyiseen Botswanaan ja perustivat maansa sinne. Lesothon ja Swazimaan historiassa sothot ja swazit muuttivat nykyisten maidensa alueelle.

Hyväntoivonniemen ympäri purjehtivat ensimmäisenä portugalilaiset, mutta Hollannin Itä-Intian kauppakomppania (VOC) perusti nykyisen Kapkaupungin paikalle pysyvän siirtokunnan 1600-luvun puolessavälissä lähinnä toimimaan Indonesian maustekaupan laivoille välietapin ja ruuantankkausaseman. Ruoka ei kuitenkaan tullut siirtokuntaan taivaasta vaan se piti ostaa alueella asuvilta khoikhoi-heimoon kuuluneilta mustilta. Valkoisten ja mustien välit eivät koskaan olleet siellä kaksiset ja VOC teki parhaansa pitääkseen mustat poissa siirtokunnasta. Sinne rakennettiin muunmuassa suuri aita pitämään mustat ulkopuolella ja loppu hoidettiin kivääreillä. Hyväntoivonniemen ensimmäinen kuvernööri oli Simon van der Stel, jonka mukaan on nimetty pingviineistään kuulu Simonstaad Hyväntoivonniemellä ja viineistään tunnettu Stellenbosch muutama kymmenen kilometriä sisämaahan Kapkaupungista.

Siirtokunta kasvoi ja menestyi. Valkoisia ei kuitenkaan riittänyt tekemään alueen kaikkia paskaduuneja, ja kun mustat pidettiin alueelta väkisin poissa, työvoimapula räjähti käsiin ja nerokas veto oli tuoda alueelle orjia Indonesiasta, Intiasta ja Malakasta. Näiden orjien jälkeläiset muodostavat edelleen malaijiyhteisön Kapkaupungissa ja heitä on siellä pilvin pimein. Intialaiset taas muodostavat 20% nykyisen KwaZulu-Natalin provinssin asukkaista. Vastaavasti näiden orjien, mustien ja valkoisten jälkeläiset muodostivat Kapmaalla valtaosan niistä, joita apartheidin aikaan kutsuttiin värillisiksi, joka oli hierarkiassa toiseksi paras ryhmä valkoisten jälkeen. Koko siirtokunta oli umpirasistinen paikka, jossa valkoiset olivat pomoja, mustia ei haluttu edes nähdä ja muunvärisiä orjia ja orjuudesta vapautettuja siedetttiin muttei pidetty heitä valkoisten veroisina. Tämä oli kuitenkin tuohon aikaan ajan henki eikä mikään erityisen paha tai ilkeämielinen veto, koska mitään tasa-arvon aatteita ei vielä oltu keksittykään.

Kapkaupungin siirtokunnassa päätettiin, että koska ruuan ostaminen mustilta on epäluotettava ja ikävä tapa hommata syötävää laivoihin, halukkaille valkoisille annettiin lupa jättää VOC sillä ehdolla, että rupeavat maajusseiksi ja myyvät tuotteensa siirtokuntaan. Nämä hollantilaiset, burgherit, olivat ensimmäiset buurit, sana boer tarkoittaa edelleenkin maanviljelijää. He olivat uskonnoltaan kalvinisteja. Kun 1600-luvun lopulla hugenotteja alettiin vainota Ranskassa, näitä muutti Kapmaalle sankoin joukoin kuten myös kalvinisteja Hollannista ja Saksasta. Kun tarvittiin lisää maata, nämä valtasivat sitä itse mustilta ja alkoivat laajentua kauemmaksi siirtokunnasta. Kun teitä ei ollut eikä mitään vankkureita kummempia kulkupelejä, viikon matkan päässä VOC:n hallinnoimasta siirtokunnasta asuvat trekboerit olivat käytännössä itsenäisiä ja valtiottomia. He eivät järjestyneet yhteiskunnaksi, vaan hyvä naapuri oli tarpeeksi kaukainen naapuri siten, että häntä ei tarvitse ikinä tavata. Näin syntyi kansa, joka ei ollut missään kosketuksissa Eurooppaan ja joka otti ohjeensa ja lakinsa ja sääntönsä ainoasta käsillä olevasta painotuotteesta, joka oli Raamattu. Näin elettiin buurien vähitellen syrjäyttäen mustia syvemmälle sisämaahan. Ja toisaalta samalla kun 1700-luvulla Euroopan kaupungeissa syntyivät valistusaatteet, buurit olivat autuaan tietämättömiä niistä, koska he olivat lähteet Euroopasta ennen kuin näitä aatteita oli keksittykään ja internettiä ei oltu vielä keksitty.

Afrikaansin kieli syntyi siirtokunnassa, yllättäen sen isinä ja äiteinä pidetään nykyään mustia. Se on pääasiassa hollantia mutta englannin yksinkertaisemmalla kieliopilla ja sanasto on sekoitus hollantia, englantia, saksaa, ranskaa ja lainasanat malaijista ja mustien kielistä eivät ole harvinaisia nekään. Mustat alueelle töihin tulevat olivat joutuneet opettelemaan siirtokunnan kieliä saadakseen sieltä duunia, ja lastenhoitajiksi palkatut puhuivat lapsille omaa kieltään, joka oli juuri tämä sekoitus. Se jäi elämään ja vahvistui sukupolvi sukupolvelta kunnes buurit keksivät lopulta, että tämähän on oma kieli eikä enää hollantia, tähän tosin meni vielä aikaa tuossa edistyksellisten ajattelijoiden valtiossa parisensataa vuotta.

Siirtokunnan suurin ongelma oli se, että se oli perustettu oikeaan paikkaan ja se menestyi. Näin ollen 1800-luvulla Brittiläinen imperiumi ei voimainsa tunnossa kyennyt enää sivuuttamaan sitä kiinnostumatta sekä siirtokunnasta että maasta sen takana, mutta tästä lisää ensi numerossa.


Etelä-Afrikka ennen brittien tuloa
Etelä-Afrikka brittikomennossa ja buurisodat
Itsenäinen Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikka, apartheid ja apartheidin loppu
Etelä-Afrikka tänään ja ehkä huomenna